lauantai 22. maaliskuuta 2014

Chileistä ja aamuvirkuista

Meidän chilit kasvaa! 


Eino meinasi innoissaan nyppästä vihreät pois, olisi halunnut katsoa niitä lähempää. Joka kerta, kun chileistä tulee puhe, he alkavat laulaa chili-laulua, joka tulee ilmeisesti Pikkukakkosesta. Se menee jotenkin näin: Lisää chiliä, chiliä, chiliä, kokki on aivan liekeissä..

Sulolla on näin keväisin aamuvirkkukausi. Muutkin lapset heräävät heille normaaliin aikaan nähden melko aikaisin. Sulon kanssa olen noussut jo monta päivää kuuden ja seitsemän välillä, normaalisti kun nukkuu vähintään kahdeksaan. Sama muilla lapsilla, yleensä kun vetelevät unta palloon kahdeksaan tai yhdeksään, nyt saattavat herätä jo seitsemältä. Eli ollaan herätty kaksi viikkoa niinkuin suomalaiset perheet tavallisesti, mahdollisuus ehtiä ajoissa juttuihin, mitkä alkaa yhdeksältä, on tietenkin huimasti paljon parempi! No joo, mieluummin heräisimme vähän myöhemmin, nyt lapsilla tuntuu jäävät yöuni vähän turhan lyhyeksi, kun heräävät aikaisemmin. Meillä lapset ovat nukkumassa arkena viimeistään yhdeksältä, kaikki neljä menevät yhtäaikaa sänkyyn. Ainoa lukuunottamatta kaikki nukkuvat kellon ympäri eli kaksitoista tuntia, se on aika luksusta. Touko sen lisäksi vielä monen tunnin päikkärit. Sulo on nukkunut nyt myös päiväunet, eilenkin kolme tuntia, ja meni silti normaaliaikaan nukkumaan. Jos kesäaikaan siirtyminen toisi meille totutun rytmin takaisin, niinkuin viimekeväänäkin. Vuosi sitten yritin saada jättimäisen mahan kanssa Suloa aamulla vielä nukkumaan, hyvä että mahtui viereeni! Se oli aika tuskaa, vauvamaha oli jo niin iso, että joka paikkaa särki ja kyljenkin kääntäminen sattui. Monina aamuina oli vaan parempi nuosta suosiolla ylös.

Nukahtaminen käy meillä nykyään lähes naurettavan helposti, ottaen huomioon olosuhteet. Voisi kuvitella, että illalla täällä olisi täysi hulabaloo menossa, yleisestikin ottaen moni ajattelee niin, että meidän arki on yhtä hullunmyllyä; kaikki huutavat yhtäaikaa, roikkuvat verhoissa, pissivät lattioille, hajottavat paikkoja..no ei, meilläkin on välillä hetkiä, että joudun tarkistamaan missä kaikki ovat kun on niin hiljaista. Tietenkin meteli ja meno on varmasti keskivertolapsiperheitä kovempi. Mutta mekin olemme kulkeneet nukahtamisen suhteen kivisen tien: joskus on nukutettu lapsia (Ainoa ja Einoa) toista tuntia ja hirveän taistelun ja hermoilun jälkeen saatu heidät nukkumaan. Kunnes sitten jossain vaiheessa tajuttiin jättää turhat päiväunet pois ja yrittää yöunille nukahtamista hieman aikaisemmin. Nyt kaikki nukahtavat vartissa. Joskus oikein harmittaa, kun isompien kanssa kaikki on tuntunut jotenkin kauhean hankalalta ja itsekin on hermonsa menettänyt monta kertaa, nyt pienempien kanssa osaa olla paljon viisaampi ja arki sujuu helpommin. Monenmonta kriisiä ja kasvunpaikkaa ollaan me vanhemmat käyty läpi.

Tänään lähdetään koko porukalla perinteisiin pilkkikisoihin. Isäni puolelta lähisuku on kokoontunut jo monta vuotta keväisin samalle jäälle ja perhekunnittain on kisattu. Saas nähdä, mennäänkö tänään jäälle ollenkaan, rohkeimmat varmasti uskaltavat. Ulkoiluun sää näyttäisi olevan mitä parhain, jees mikä kevätpäivä! :)

Tässä ollaan viimekevään kisoissa, lunta on nyt hieman vähemmän. Taustalla vanhin pikkuveljeni ja hänen vaimonsa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti