keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Hurahduksia

Voiko olla ihanampaa kun 2-vuotias, joka asettelee tyynyn viereen lemppariautot, pistää pään tyynyyn ja silmät kiinni? Hetken lauloin Sulolle Nalle Luppakorvan tunnaria, sitten oli jo mentävä auttamaan isompia hampaiden pesussa. Niin kovasti kun sitä hiljaisuutta pitkän päivän jälkeen odottaakin, ikävä niitä aina tulee. Vaikka ovatkin ihan lähellä. 

Tässä porukassa "sisustaminen" on saanut ihan uuden merkityksen. Useimmiten se menee niin, että minä laitan, asettelen ja sitten seuraan, miten onnistuu. Ei, ei pysy, ei kestä, ei sovi. Silti olen hyvin iloinen siitä, että olen onnistunut pitämään kodin viihtyisänä. En saa mielenrauhaa, jos jokin ei ole tasapainossa. Juuri nyt olen hurahtanut valkoisen ja harmaan sävyihin ja pyöreisiin mattoihin. Että osaa isot, pyöreät matot olla muuten kalliita. Ja ne virkatut matot, voi vitsi. Sellaisen ison kun löytäisi olkkariin. Makkareihin käy hyvin vähän pienemmätkin, koiraperheelle armollisia ryijymattoja ainakin on hyvin tarjolla.





Hurahtelu on toisinaan erittäin rasittavaa. Kun tulee uusi hurahtaminen, tekisi mieli pistää kaikki uusiksi. Onneksi pienilläkin jutuilla saa paljon aikaan. Juuri nyt on hakusessa "täydellinen" verho keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen. 

Lapset tuovat tietenkin omaa, persoonallista lisäväriä oikeastaan kaikkeen. Esimerkiksi näin:





Lipaston kyljessä on yksi Einon ensimmäisistä "pääjalkaisista", siksi en ole vieläkään raaskinut pyyhkiä sitä pois. Hän on näköjään lisännyt sille jälkikäteen kruunun. Ja on tuossa muuten se äitin tosi tärkeä lamppukin.

Tässä uusi hylly pikkupoikien huoneessa. Kuten näkyy, tarpeen on tullut, muuta siihen ei enää mahtuisikaan.


Hyllyllä kököttävä mörkö on yksi lasten suosikki-leluista. Eino kerran kertoi kummi-enolleen, että "mörkö häiritsee minua". Siinä sitten hetki ihmeteltiin, että miten häiritsee. Mörkö piti käydä laittamassa vauvan pinnasänkyyn "vankilaan" (tyyny vielä varmuuden vuoksi päälle), sitten Eino saattoi mennä takaisin huoneeseen leikkimään. Sen jälkeen mörkö ei ole niin kovasti häirinnyt.






Jokunen viikko sitten kävin äitini ja ystävien (miksikäs niitä veljien vaimokkeita sanotaan?) kanssa Ikeassa. Piti lähteä vain katselemaan, mutta ainahan sieltä jotain kivaa löytyy. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti