torstai 20. maaliskuuta 2014

Kato äti, kato äiti, KATO ÄITI

Äiti on palvelija, keittäjä, välienselvittelijä, askartelija, puvustaja, neuvonantaja, autonkuljettaja, kampaaja, siivooja, kuuntelija, halailija. Mitä vielä?

Tyhmä, epäreilu, ainakin joskus.

Katselija, suorastaan kokonainen yleisö. Ehkä rassaavin jokapäiväinen hokema meidän talossa on KATO ÄITI. Ei sillä, etten tykkäisi katsoa, kun joku tekee temppuja tai opettelee temppuja tai opettaa jollekin muulle temppuja, mutta kun välillä pitää katsoa kokoajan. Katson, katson ja katson uudestaan vasta katsomasta päästyäni. Ja useimmiten riittää, että sanon "hienosti" tai "hyvä", vähän tekopirteästi ehkä. Tänään yritin lukea sanomalehteä, katsoin tempun aina yhden sanan luettuani. Jossain vaiheessa sanoin, että luen ensin tämän loppuun ja katson sitten. No heti rupeaa harmittaa, miksen muka ehtisi katsoa, toinen siinä odottaa jonkun hienon jutun kanssa. ÄH. Yritä siinä sitten lukea.

Tänään otin riskin ja lähdin kuuden lapsen kanssa perhekerhoon. Lasten serkkutytöt lähtivät mukaan, äitinsä oli sijaistamassa musiikinopettajaa. Täytyy sanoa, että tällä meidän pikkukylällä asustaa hienoja ihmisiä; pienimmät napattiin heti eteisessä sylistä ja minä autoin isompia riisumaan. Siinä on jotain sellaista kunnon vanhanajan meininkiä; kaikki katsovat kaikkien perään eikä ketään jätetä yksin. Yhteisöllisyys on yksi hienoimpia juttuja mitä pienellä kylällä voi olla.

Eino on nukkunut jo kolme yötä ilman vaippaa eikä vahinkoja ole sattunut. Toukolla on ollut pari levottomampaa yötä, johtuisiko hampaista, en tiedä. Niin ja Eino keksi eilen, että vain kärpäset voivat syödä kärpässieniä, muut ei kun ne sienet on myrkyllisiä. Rupesinkin siinä miettimään, että mistä sienten nimi oikein tulee? 

Laitoin eilen myös Ainon eskarihakemuksen postiin, jännää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti