keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Keväällä se valo

Näin keväällä tulee juuri sellainen olo, että otan painepesurin ja truuttaan sillä kaikki paikat puhtaaksi. Jokaikinen räkä, kakkatahra, pissatahra, rasvajälki, murunen, pölypallo, hiekanjyvä ja koirankarva näkyy. Kyllähän minä sen tiedän, että ne ovat täällä myös talvella. Aina näin valon tullen koittaa jokakeväinen kriisi tahroista ja kun niihin sitten taas pian tottuu, ne ei niin haittaa. Ja tietenkin meillä on lapsiperheelle vallan sopivat valkoiset, kiiltävät keittiönkaapit- ja ovet sekä jättisuuret ikkunat olkkarissa. Ja isot peiliovet aulassa ja pikkueteisessä! JES! Olenkin monesti sanonut, etten niinkään kaipaa robotti-imuria vaan sellaista kojetta, joka kiertää taloa ympäri ja pyyhkii seiniä, peilejä ja ovia puolentoistametrin korkeudelta.

Kerran erehdyin pyyhkimään jotain kynätarhaa seinästä ihmesienellä. Noh, sehän lähti ihan lapasesta: kun yhden pienen kohdan sain puhtaaksi, kaikki muu ympärillä näytti likaiselta. Tähän iskä sanoisi varmasti jotain sellaista, ettei siksi kannata hinkata ollenkaan. 

Aamulla lähdettiin keskustaan perhekerhoon kuvaukseen. Saatiin kaikki neljä samaan sisaruskuvaan, saas nähdä millainen siitä tulee. Sulosta ei saatu yksittäistä kuvaa ollenkaan, kaikkeen, mitä yritin ehdottaa, vastaus oli ei. Eikä puhettakaan, että olisi mennyt yksin istumaan siihen kameran eteen. Einon kanssa otettiin kunnon matsi ennen lähtöä siitä, mitä laitetaan päälle. Ei kelvannut Me&I:n raitainen merirosvopaita (minä kun NIIN tykkään näistä raidoista):


Valkoinen "vaarinpaita" oli Einon mielestä ihan kamala, sitä yritin viimeiseen asti. Ei, hän laittoi kaivuripaidan. Kun sisävaatteet oli päällä, alkoi taisto ulkovaatteista. Eino halusi toppahaalarin, minä ehdotin kevyttä ulkotakkia, toppahaalari kun oli pyykkinarulla. Poika istui jo autossa, kun lähdettiin vaihtamaan vielä kenkiä. KUMPPAARIIIIIIT. ÄH ja kerran kun olisi tilaisuus käyttää niitä vähän siistimpiä kenkiä. Ei, laitettiin kumpparit. Onneksi vartin itkuraivarin turvotus ehti laskea ennen kuvausta. Ja kyllä, hän sai tahtonsa läpi.

Nyt me lähdetään vielä nauttimaan pariksi tunniksi auringosta. Isommat pääsee pyöräilemään, äiti saa hikoilla paria liikakiloa pois tuplavaunuja lykkiessä. JES.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti