maanantai 10. maaliskuuta 2014

Neuvolassa

Kymmenen kiloa oli kuin olikin mennyt rikki! Kaikenkaikkiaan Touko on kasvanut tasaisesti, ja pikkuhiljaa käyrät laskevat kohti sitä maagista nollakäyrää ;). Jäätävän kokoiset ruoka-annokset menevät siis tarpeeseen.

Osasi Touko näyttää hienosti myös pinsettiotteen sekä pippelinvenytys-temput.

Muuten päivällä temppuiltiin mm. märässä hiekassa ja mutalällissä. Autokin on just sen näköinen että keväiset kurakelit ovat täällä. Kun vaan joskus muistaisi ottaa tarpeeksi vararukkasia ulkoilureissulle, ihania jättisuuria vesilätäköitä ei tietenkään voi jättää testaamatta.

Illalla laitoin huushollia järjestykseen, asettelin pikkupoikien huoneeseen uuden valkoisen kirjahyllyn, sopii paremmin sisustukseen! Meillä saa siivota jatkuvasti, viikata, pestä ja lajitella pyykkiä. Kun saan yhden kasan käytyä läpi, alan pinoamaan uutta. Muutama viikko sitten pyykinpesukone oli puolitoista viikkoa poissa pelistä, voi vain kuvitella millainen määrä pyykkiä kertyi. Mutta, tein hyödyllisen havainnon: kahdelta isommalta ei pyykkiä kertynyt läheskään niin paljon kun kahdelta pienemmältä eli jonain päivänä koko porukka osaa syödä siististi/ehtii ajoissa vessaan/ei enää kuolaa niin paljon ja pyykkiä on toivottavasti hieman vähemmän! Toisaalta, tuusaan ennemmin kun makoilen ja olen aina sitkeästi pitänyt huolta siitä, että tavaroille on oma paikka. Se helpottaa kummasti, vaikka vaatiikin aluksi hieman vaivannäköä. Ja ehkä "vähän" järjestelmällisyyttä, varsinkin kun tavaraa on aika paljon enkä pidä siitä, että paikat rönsyilee. 

Joku päivä pitäisi jaksaa siivota vaatehuone. Siitä on selkeästi tullut minulle heikko kohta tässä talossa, muuten on selkeää ja suht siistiä, mutta vaatehuone, siellä ei ole selkeää ja siistiä: sinne kasaantuu kaikki muutosvaiheessa olevat kamppeet (eli joko uudelle paikalle tai kokonaan pois), pieneksi jääneet lastenvaatteet, tavarat, joille en tiedä mitä tehdä ja tavarat, joille pitäisi tehdä jotain.

Inspiraatiota odotellessa.

Ja käytiin päivän aikana muutama taistelu mm. siitä, kuka saa tulla majaan ja kuka ei. Vessanpönttöön tippui muutama hiuspinni; tästä Eino oli varsin innoissaan, oli ilmeisesti hauska jännätä lähtivätkö pinnit huuhteluveden mukaan, mutta oli samalla huolissaan siitä, jääkö äiskälle pinnejä tarpeeksi jäljelle. Aino lohdutti ja lupasi, että äiti saa lainata hänen pinnejään, mutta ei niitä kauneimpia, vain niitä mitkä eivät ole hänelle tärkeitä! Illalla jaksoivat vielä nukkumaanmennessä väitellä siitä, laitetaanko huoneen ovi kiinni vai ei. Öh, oli ihan mukavaa, että talo hiljeni ajoissa ja iskä tuli töistä kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti