sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Rentouttava viikonloppu

Vaatekutsuille suunnittelemani bébé-leivokset onnistuivat loistavasti siihen nähden, että yksi erä meinasi kärähtää. Lopputulos ei tietenkään ollut niin sievä kun alkuperäisen ohjeen kuvituksessa, mutta leivokset olivat tekijöidensä näköisiä ja maku oli mitä maukkain. Ihania herkkuja. Ja hauskaa vaihtelua, olen yleensä aina päätynyt johonkin suklaiseen jälkkariin.

Aino vatkaa taikinaa, isommat pojat odottavat (melko malttamattomina) vuoroaan.


Tämä taisi olla Sulon mielestä paras osuus!


Aino ja Eino pyörittelivät taikinasta palloja, minä töpöttelin niitä vuokiin. Kuulostaa muuten helpommalta mitä oikeasti on.


Ainon lemppariosuus: koristelu. Einokin jaksoi hienosti. Isosta strösselikasasta Eino tunnisti omansa.


Esille laitettiin tottakai kaikkein kauneimmat, vähän liikaa tummuneet säästettiin iskälle kahviherkuiksi ;).


Leivottiin myös korvapuusteja! Iskän apu oli tällä kertaa korvaamatonta, meidän huushollissa hän osaa viimeistellä (minun tekemästä taikinasta tosin) kauneimmat pullat. Minun pullat on sellasia epämääräisiä lörttösiä.


Sulo meinasi suuttua kun ei saanut kaulia taikinaa koko päivää.


Sitten saikin hetkeksi rauhoittua, ja äiti pääsi rauhassa siivoamaan keittiön..ah autuutta!




Viikonlopun jälkeen on mukavaa lähteä kohti uutta viikkoa: pääsimme lasten kummassakin mummulassa valmiiden herkkupöytien ääreen - sehän on parasta mitä meille voi tarjota - ja Aino kävi laulamassa lapsikuorossa. Nähtiin paljon ystäviä vaatekutsuilla ja saatiin me akat ihailla kivoja vaatteita. Aino kuiskasi jossain vaiheessa mummulleen esittelijän näyttäessä mekkoja: "Saako näistä valita vain yhden?". Eino meinasi vetää päälleen sen merirosvopaidan mallikappaleen, mutta lupasi lopulta odottaa pakettia postista. Tilasin kaikille pojille samanlaiset raita-paidat, hah. 


Huomenna mennään Toukon kanssa neuvolaan. Kymmenen kuukauden tarkastuksessa ei taida tapahtua mittauksia kummempaa. Saas nähdä milloin Touko päättää lähteä kävelemään, nyt mennyt jo pitkän aikaa "puita pitkin". Aino ja Eino kävelivät itsekseen jo ennen kuin täyttivät 11 kuukautta, Sulolla taas ei ollut niin kiire: hän oli reilusti yli vuoden ikäinen ennen kuin rohkeni kokeilla. Olisiko ollut vuosi ja kaksi kuukautta. Touko kyllä seisoo erittäin tukevasti ihanilla "bullerina"-jaloillaan.


Kahdeksan kuukauden neuvolassa Touko painoi vähän alle 9,5 kiloa ja oli reilut 70 cm pitkä. Touko on ollut meidän pojista tähän asti "pienin", tosin hän on ollut neljästä lapsesta ensimmäinen alle neljä-kiloinen syntyessään ;).
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti