maanantai 31. maaliskuuta 2014

Suuri Kuninkaallinen Perhe EI

Tuure Kilpeläisen Kuningas EI osuu meillä ehdottomasti parhaiten tällä hetkellä Suloon. Mutta kyllä meillä asuu muuan Kuningatar ja kaksi muutakin Kunigas EI:tä.

Kuningattaren kanssa käydään keskustelua useimmiten siitä, että kaikki ei voi tapahtua heti ja vain häntä varten, kaikki ei menen niinkuin hän haluaisi ja pitää opetella syömään muutakin kun makaronilaatikkoa tai perunamuusia. Kuningatar hermostuu, jos joku muu yrittää ehdottaa televisiohjelmaa tai tekemistä tai vaihtoehtoisesti jos kukaan ei halua leikkiä hänen kanssaan. Ja hänellä tuntuu olevan pakonomainen tarve saada viimeinen sana, "vähäsen vaan", "pikku pätkä", "ihan kohta". Suurimmat taistelut käydään tietenkin Kuningattaren ja vanhimmat pikkuveljen kesken: tänään tuli tappelu mm. siitä, kuka saa tuoda Toukolle villasukat ja kumman puolen muumitalosta hän saa. Äitiltä erinomaisen huonoa tilannetajua tokaista jotain tähän tapaan: voisiko joku; kukahan tekisi; auttaisitko äitiä..Vastauksena saan joko EI! tai MINÄMINÄMINÄMINÄÄÄÄÄ ja hirveää rynnistyshuutoa avaaman ovi/pesemään kädet/etsimään jotain/pukemaan. Ja itkuhan siinä tulee jollekin, useimmiten pienemmille. Ja lopuksi suuri kolaus Kuningattaren egolle, kun järjestys vaihdetaan niin, että hän onkin viimeinen. 

Kuninkaallinen numero kaksi jaksoi hokea kymmenen minuttia villasukkaepisodin jälkeen, että "minä olisin halunnut antaa sukat". Narisevalla äänellä. Tämän kuninkaallisen kanssa käydään taisteluita useimmin vaatteista ja silloin, jos hän saa jonkin idean ja jääräpäisesti on päättänyt sen toteuttaa. Järkiselitykset eivät auta, suostuttelu ei auta, keskustelu ei auta, lahjominen/kiristys/uhkailu ei auta, päinvastoin ne vain pahentavat tilannetta. Tämä kuningas on hyvin epäileväinen eikä ikinä unohda mitään, mikä on luvattu.

Kaksivuotias kuningas on mielestäni harmittomin, "keskustelut" hänen kanssaan ovat ennemminkin huvittavia ja menee häneltä itseltäänkin useimmiten hassutteluksi. Hänhän ei laita pöllöpaitaa, hän laittaa Fröbelin Palikat-paidan ja kumisaappaat vaikka ulkona olisi sata astetta pakkasta. Naama punaisena hän huutaa, kun turvaistuin on väärä. Ja hänen kanssaan todellakin tehdään töitä pussit silmillä, kun yöllä olisi mukavampi leikkiä piipaa-autoilla kuin nukkua. EI. Kannattaa ehdottomasti kuunnella laulu, osu ja uppos.

Neljäs kuninkaallinen on hyvällä mallilla menossa kohti kaksivuotiaan Mä en tahdo tehdä mitään-vaihetta. Sanoja ei tarvita, parempiakin keinoja on, esimerkiksi mahalleen kääntyminen kun pitäisi vaihtaa vaippa (hyvästi teippivaipat), kaarelle vääntyminen kun pitäisi laittaa haalari, kypärämyssyn, pipon ja hanskojen kiskominen pois (haa, aloita alusta!); ruoan ja juoman heittäminen ja hierominen pitkin lattioita ja naamaa. 

Tietenkin tylsin ja typerin kuninkaallinen on Kuningatar Äiti. Se se vasta ärsyttävä onkin, aina vaan EI.

No joo, viikonloppu oli ja meni. Tänään ollut ihanan rauhallinen päivä, herättiin koko porukka (paitsi iskä) vasta kahdeksan jälkeen. Kaikilla lapsilla on enemmän tai vähemmän yskä, yöunia se ei onneksi häirinnyt alkuyön jälkeen. Touko ei ole kaivannut tuttia: Aino löysi pihalta tuttavaperheen vauvan tutin, toi sen sisälle ja jotenkin kummasti se löytyi jossain vaiheessa lattialta. Touko tutkaili sitä ja hetken ihmeteltyään hylkäsi sen ja lähti tekemään jotain muuta. Niin nopeasti se unohtuu. 

Eino on nukkunut ilman vaippaa jo pari viikkoa, muutama vahinko on saattunut, mutta ei luovuteta. 

Lauantaina oli tupa täynnä porukkaa, veljeni perheen tulevalla kodilla oli maalaustalkoot ja minä vahdin lapsia (meidän + serkkutytöt) ja laitoin talkooväelle pötyä pöytään. Seuraa meille piti lasten isomummu joka toi ruoan mukanaan. Oli myös kivaa nähdä Tampereella asuvaa Vili-veljeä ja Iidaa (Tiitaa) ja Orivedellä opiskelevaa Seeti-veljeä ja hänen Riinaansa. Ihanan rentouttavaa päästä akka-porukalla saunaan ja lörpötellä niitä näitä. Eemi-veli on tehnyt muuttoa Ikaalisista takaisin tänne Keuruulle ainakin kesän ajaksi. Lapset odottavat kovasti että Eemi ehtisi tällä viikolla meille yökylään. Sunnuntai meni rötväillessä, luin parjantaina aloittamani kirjan loppuun ja loppupäivä toivuttiin kesäaikaan siirtymisestä ja lasten kummallisen aikaisesta (5.45) heräämisestä.

Ipanapan Napakympit! levy lähti tilaukseen vasta nyt, en tiedä miksi oivalsin laulut näin myöhään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti