maanantai 21. huhtikuuta 2014

Arkihaaste

Facebookissa haastetaan ihmisiä kuvaamaan omaa arkeaan viiden päivän ajan. Minusta se on mahtavaa, ihan kun jokainen kuvanlaittaja kirjoittaisi pienen hetken omaa blogia ja jakaa sen muille! Kuva kertoo kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.

Meillä pääsiäiseen kuului mm. mattojen pesua, tärkeitä ihmisiä ja koiran ripuli. 

Ihan vitivalkoisiksi en enää meidän vitivalkoisia puuvillamattoja saanut, mutta lopputulos oli ihan jees. Mattojen pesukin on muuten varsin terapeuttista, sain kaksi tuntia ajatella ihan omiani ja vaikka joku olisi huutanutkin ÄITIIII en olisi kuullut painepesurin metelin alta mitään. AAAhhhh.


Iskän kotoa eli lasten toisesta mummulasta kaivelin sunnuntaina kaikkia ihania aarteita. Iskän mummon keinutuoli jäi vielä sinne, täytyy se hakea kun autossa on enemmän tilaa. Pärekoreja ajattelin kokeilla maalata, niistä voisi olla vaikka lelukoreiksi.


Anoppia vähän huvitti, kun kysäisin vanhaa, navetan nurkalla lojuvaa laatikkoa yrttilaatikoksi. Jotain kivaa siihen voisi laittaa, saa nähdä mitä keksin. 


Ei lomaa ilman katastrofia. Koiruus sairastui niin pahaan ripuliin, että meinattiin lähteä launantai-iltana viemään sitä eläinlääkärille, ei meinannut päästä edes istumaan kun peräpää oli niin kipeä. Kauhean levoton se oli, yksi yö meni ihan päin mäntyä kun se ei oikein itsekkään tiennyt missä olisi hyvä. Sunnuntai oli onneksi jo parempi päivä, jotain ripulilääkkeitä sille löydettiin ja tilanne tasaantui. Koirannappuloiden äkkinäisestä vaihdosta se ilmeisesti johtui, nyt tilanne on jo hyvä.

Tänään vietettiin melkein koko päivä ulkona (kevät=työleiri). Kasvimaa sai uuden, paremman paikan. Minun isä kävi kaivinkoneella tekemässä suurimman työn, meille jäi viimeistely ja tasoitushommat. Jotain kivipolun tapaista siihen sivuun yritin hahmotella tontilta löytyneistä luonnonkivistä. Ideoitahan olisi vaikka millä mitalla, kun vaan ehtisi (pystyisi) toteuttaa edes osan!


Mitä isot edellä, sitä pienet perässä:


Sulo on varsinainen konemies. Traktori ja rekka taisivat olla hänen ensimmäiset "selkeät" sanat. 

Lasten serkut olivat meillä "hoidossa" tänään (minusta heitä ei kovasti tarvitse hoitaa, isompi menee muiden mukana ja pienempi on hyvin tyytyväinen elämäänsä kunhan saa ruokaa): tytöistä vanhempi istahti ruokapöytään, tuumasi hetken ja tokaisi: Ihanan näköinen serkkula! Aino siihen heti perään: Täällä on niin siistiä! Minä vähän hykertelin itsekseni, hihihihihii. No, pääsiäisen kun on viettänyt muitten nurkissa niin eihän kotona voi olla kovin sotkuista kun siellä on siivottu ennen lähtöä. 

Huomenna heti aamusta isommat kerhoon ja pikkupoikien kanssa pihalle! 




   





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti