lauantai 5. huhtikuuta 2014

"Mitä kuolla tarkoittaa?"

Yksi äitiysurani hankalimmista hetkistä koitti äsken, kun Aino juuri ennen nukkumaanmeno kysyi "Äiti, mitä kuolla tarkoittaa?". Esimmäisenä tuli tietenkin mieleen, että miksi hän sellaista nyt miettii. Ja miksi siitä pitää keskustella juuri nyt, eikö olisi "mukavampi" puhua aiheesta vaikka aamulla. No ei, itsellenikin tuli ja tulee edelleen mieleen tosi painavia asioita juurikin illalla kun pitäisi käydä nukkumaan.

Miten minä sen sitten selitän? Totuudenmukaisesti, valehdella ei voi, ja vastauksen pitäisi olla sellainen, minkä viisivuotias ymmärtää.

Noh, yritin selittää sitä niin, että kun ihmisestä tulee vanha, se ei jaksa enää olla olemassa. Tai jos tulee jokin vakava sairaus, josta ei ehkä paranekaan, voi kuolla. Ja muisteltiinpa meidän viimevuoden kesälampaita, joista yksi sairastui ja kuoli. Ookoo, tämä selvä. "Äiti, voitko sinä kuolla? Tai sillei vanheta?" AUTS. No olihan sekin myönnettävä, kyllä äitikin voi kuolla, mutta toivotaan ettei se tapahdu pitkään aikaan. "Voinko minä kuolla?", "Voiko Eino tai Sulo tai Touko tai iskä kuolla?". Juu kyllä, mutta toivotaan todella, että niin ei tapahdu pitkään aikaan. "Muttakun minä en halua kuolla." 

Ja ymmärsi hän myös sen, että kun kuolee, ei tule enää takaisin. Kysyi sitä oikein erikseen. Se taisi iskeä itseeni kaikkein koviten: nyt Aino on ymmärtänyt, että kuolema on jotakin pysyvää ja surullista. Ja surulliseksi se hänet veti, halusi iskän sängyn viereen laulamaan. Tässä kohtaa sitä aina miettii, että sinänsä uskomus taivaasta ei ole yhtään hullumpi, lohtua se ainakin tuo. Ja ettei ihminen vaan yhtäkkiä katoa, vaan elää muistoissa ja mukana arjessa, vaikkei konkreettisesti läsnä enää olekaan. Mutta onhan se vaikeaa lapsen käsittää, miten joku voi vain lähteä eikä sitten tulekaan enää takaisin? Itse muistan lapsuudesta sen, että kun papat kuolivat sanottiin, että he katselevat meitä taivaasta, pilvenreunalta. Se oli mukava ajatus. 


Eino oli myös mukana jutussa, "Minä en halua, että se kuolemus tulee sinulle." Hän ei vielä ihan hokannut aiheen vakavuutta, mutta se kevensi kivasti. Oli hän kyllä hyvin tietoinen siitä, että jos lampaat purevat toisiaan, ne voivat kuolla. Tai jos lampaat(tai muut eläimet) ovat liian kylmässä, ne voivat kuolla. Päädyttiin sitten kaikki siihen, että kun kuitenkin se kuolema on ihan todellinen asia, niin yritetään nauttia jokaisesta päivästä (niistä huonoistakin) ja kertoa kaikille rakkaille, kuinka tärkeitä he ovat. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti