torstai 3. huhtikuuta 2014

Naimishattu

Jou, aamu alkoi hupaisasti, kun Aino ja Eino väitteli telkkariohjelmassa näkemästään töttöröhatusta: Eino oli sitä mieltä, että se on ritarin hattu, Aino sanoi, että se on sellainen hattu mikä päässä mennään naimisiin. Eli naimishattu. Höhöö. Joskus aikaisemminkin ovat keskustelleet näistä naimisiinmenojutuista, kerran heillä oli naimisleikki menossa. Minä sitten sitä vähän yritin korjata että niin, hääleikkikö?

Pomppupallokin löytyi, sängyn alta.

Hattukeskustelun jälkeen lähdettiin kauhealla kiireellä perhekerhoon, aikaisin alkavat jutut eivät edelleenkään ole oikein meidän juttu. Mutta ehdittiin melkein ajoissa. Ja onneksi ehdittiin, isommat askartelivat hienot pääsiäistiput!



Kuulin myös, että Ainon kanssa meidän kyläkoulun eskarissa aloittaa syksyllä melkein kymmenen lasta. Kyläkoulujen kohtalohan on jatkuvasti suurennuslasin alla, tällä kylällä se ei ainakaan oppilasmäärästä ole kiinni.

Perhekerhossa kuuntelin, kun kahden lapsen äidit puhuivat keskenään siitä, kuinka toisen lapsen saatuaan he ovat joutuneet nostelemaan tavaroita turvaan. Esikoisen kanssa kaikki kynttilät, lasitavarat, pöytäliinat ja kasvit saivat olla ihan rauhassa. Mutta toisen lapsen kohdalla ei todellakaan. Eikä ollut muuten ensimmäinen kerta kun kuulen saman tarinan. Yksi äiti ihmetteli, että vasta kolmas lapsi oli ollut kiinnostunut kaikesta "kielletystä". Nämä toiset ja kolmannet lapset ovat olleet sekä poikia että tyttöjä, sillä ei näytä olevan merkitystä. Minä en itse muista yhtään, missä kohtaa nostelin tavaroita ylemmäs, varmaan siinä vaiheessa kun kyllästyin niitä jatkuvasti nostelemaan. Toisaalta tiedän kyllä paljon perheitä, joissa tavaroita on nosteltu ihan esikoisesta lähtien. Yllättävän paljon vaan tuntuu olevan niitä, joiden esikoiset ovat päästäneet vanhemmat helpolla! Omalla kohdalla voisin äkkiä kuvitella tämän johtuvan siitä, että toisen kanssa ei ole ollut niin paljon aikaa tai mielenkiintoa kulkea perässä. Vai huomiotako sillä haetaan?

Sulo haki huomioita eilen tunkemalla purkkapalloa nenään. Tai lähinnä se oli hänestä hassu leikki, yök minusta. Bongasin myös telkkarista purkkatahran, siinä se vasta hinkaaminen onkin, joku on oikein antaumuksella käynyt testaamassa kuinka se purkka siihen ruutuun tarttuu. Pitäisi varmaan lopettaa koko purkan syönti, pääsisi paljon helpommalla. Mutta likapyykkikorista näkyy pohja pitkästä aikaa, jihuu!

Kaikkia ihania kevätjuttuja tulee joka tuutista, tänään löydettiin Ainon kanssa Mökki Maalla-lehdestä just meille sopiva leikkimökin malli, jos joku sen ehtisi kevään aikana rakentaa. Päästäisi leikkimään jäätelökioskia! :) Haluaisin meille keittiön pöydälle pirteän kevätkukkapääsiäis-asetelman. Niitähän olisi tietenkin kiva väsätä ihan itse, mutta pääsen varmaan halvemmalla ja helpommalla kun käyn hakemassa kukkakaupasta valmiin. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti