perjantai 4. huhtikuuta 2014

Nyt me mennään maksalle

Joskus on sellaisia päiviä, että heti herättyään toivoo, että pääsisi jo takaisin nukkumaan. Tänään oli juuri sellainen päivä. Onneksi iltaa kohti fiilis hieman parani.

Unohdin kokonaan, että iskä oli tilannut meille nuohouksen. "Se tulee perjantaina puoli yhdeltätoista." Joo, okei, rekisteröin, mutta unohdin samantien. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen (yritin mahtua kaikkien lasten kanssa toiselle sängynpuoliskolle, Touko piti koko porukkaa valveilla kovan yskän ja ilmeisesti korvakivun takia) olin vielä puoli yhdeltätoista aamupäivällä ihan tööt. En sentään ollut alasti, kun nuohooja kurvasi pihaan. Eino ja Sulo olivat. TERVETULOA VAAN, PIPPELIPERHE TÄÄLLÄ TERVE. Ja minä olin tietenkin pihalla kuin lumiukko. 

"Onko tämä ainoa tulisija?" 
"Öö joo. EIKUN ei, on tuolla kiuas." 
"Mites tuo pannuhuoneen hormi, tehdäänkö sille jotain?" 
"Öö enpäs nyt kyllä tiedä, oota soitan ukolle." 

Ukko ei vastaa, voi helevata, miksei se vastaa?!

"Öö no eikai sille mitään tarvii tehdä, jos ei kerta ollut aikaisemmin mitään puhetta."

"Okei heippa."

Ja tottakai se olisi se hormi pitänyt nuohota.

Touko oli äkäinen kun ampiainen, kuume kävi aamupäivällä (miksi kaikki tapahtuu aina samaan aikaan?) aika korkealla; Eino ja Sulo pelkäsivät nuohoojaa tietenkin ihan kauheasti ja Koiruus seurasi sitä ukkelia kuin hai laivaa. Aino yritti karjua sille (koiralle) että poispois. Kyllä jäi sille nokikolarille meistä varmasti hieno muisto.

Olin jo varma, että lähden Toukon kanssa iltapäivällä lääkäriin, mutta sitten hän nukahti moneksi tunniksi päiväunille ja kuume laski. Tuleva yö näyttää, onko korvissa tulehdus. Tai niinkuin Aino sanoo: Onko Toukolla vielä blunssa (=flunssa)? 

Yöllä mietiskelin kovasti, että miksi Touko on niin kovin levoton, muuten kun nukkuu hyvin. Tietenkin ajatukset laukkasivat taas ihan missä sattuu, ajattelin jossain vaiheessa, että lapsi on varmasti nielaissut jotain tosi isoa ja suoli on ihan tukossa. Ja kuolee siihen varmasti. Tai sitten hän on saanut jostain jotain myrkyllistä maisteltavaksi, tai voiko kuume nousta niin korkeaksi, että lapsi menee tajuttomaksi? Aamulla olisi varmasti naurattanut nekin jos ei olisi ottanut niin armottomasti päähän. Sulollakin nousi kuume iltapäivällä. 

Lähdin Ainon ja Einon kanssa alkuillasta kaupoille ja Ainoa viemään kuoroharjoituksiin, kyllä ärsytti muuten jokaikinen kuoppakin hiekkatiellä. Manasin jotakuta tuntematonta, joka oli rakentanut tien niin huonosti, että siinä oli kuoppia. Ihan kun se ei olisi normaalia, että keväällä hiekkatiet ovat aika surkeassa kunnossa. Muttakun sitä saa sellaisen kunnon v**utuksen päälle niin johan kaikki, siis ihan kaikki ärsyttää. Miksei ne jo istu turvavöissä? Minäkö muka olen joku palvelija, häh? Musa soimaan ja johan kiukku laantui. Enkä ätynnyt lapsille, olen ehkä vähän liiankin hyvä pitämään mölyt mahassa.

Haettiin kukkakaupasta kukkia. Aika tylsää toisaalta ostaa tavanomaisia narsisseja.



Ja uudet Muumimukitkin löysin kaupasta, jossa mentiin Einon mielestä maksalle eli maksamaan kassalle. Kehitteli sanoista maksamaan ja kassalle lyhenteen. Vähän niinkuin bensaamolle kun mennään autoa tankaamaan. 

Aikas herkullisen värinen Muumimamma-muki, aprikoosin keltainen. Ja tuo sininen Pappa-mukikin on kiva, vaikka en sinisestä väristä välitäkään yhtään, tämä on jotenkin muheva.


Kotona olikin vastassa ihan pirteää porukkaa, Touko oli jo melkein oma itsensä ja Sulo oli saanut hetken levättyä. Jaksettiin tehdä vielä iltapalaksi tortilloja, joista Sulo kyllä jäi paitsi kun nukahti sohvalle. Toivottavasti huomenna on parempi päivä. 



Kun me isompien kanssa pilkottiin kasviksia, Touko oli löytänyt jääkaapista banaanin puolikkaan ja omenaa. Namnam, olisi vain laittanut suuhun asti kaikki.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti