torstai 24. huhtikuuta 2014

Patsaa, puolukkaa ja prinsessa-juttuja

Meillä on meneillään pakastimentyhjennys: eilen tehtiin Ainon kanssa mustikkapiirakka ja illalla keitin vielä kattilallisen puolukkahilloa uudessa kymmenen litran kattilassa, varsin kätevää. Piirakan teossa tulee tietenkin astioita kaavittavaksi, siitäkin saatiin mahtava taistelu aikaan: Aino suuttui, kun Einon kuppi oli isompi. Yritin selittää, että vaikka kuppi on pienempi, on siinä ihan yhtä lailla kaavittavaa. Ei mennyt jakeluun, ensin lensi kuppi ja sitten lusikat. Tilanne on jo paljon parempi kuin aiemmin, silloin Aino olisi todennäköisesti mätkäissyt Einoa sillä kupilla päähän, JOTAKIN siis on mennyt perillekin. 







Chilit kasvavat hienosti, mutta lasten mielestä edelleen liian hitaasti.



Eino kehui eilen ruokaa: hyvää patsaa (pastaa), haluan lisää! 

Ja että alkoi ottamaan päähän, kun lehtimyyjä soitti aamulla ja kauppasi jotain prinsessa-kirjakerhon jäsenyyttä. Ei siinä mitään, kuulosti ihan kivalta, mutta ei meille kukaan koskaan ole minkäänlaista pojille suunnattua kerhoa esitellyt! Ja meillä on kuitenkin kolme poikaa. Tämä oli jo varmaan kolmas prinsessa-aiheinen. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää suunnattomasti se, että jakoa poikien ja tyttöjen juttuihin tehdään edelleen todella paljon, onneksi asenteet ovat pikkuhiljaa muuttumassa eikä poikia kielletä leikkimästä nukeilla tai tyttöjä harrastamasta jääkiekkoa. Mutta toisaalta en oikein ymmärrä sitäkään, jos lapsen sukupuolta ei paljasteta tai jos nimestäkään ei oikein tiedä, onko lapsi tyttö vai poika. Onhan sukupuoli kuitenkin osa lapsen identiteettiä. Tytöt ja pojat OVAT erilaisia, ei meillä Aino ole koskaan kummemmin ollut kiinnostunut koneista, kun taas Eino huomaa heti, jos papan autoon on vaihdettu kesärenkaat (ja vartavasten ollaan pyritty olemaan suht neutraaleja näiden suhteen, itse saavat päättää mikä kiinnostaa), mutta minusta on tarpeetonta korostaa sitä, että pojat on poikia ja tytöt äitin pikku apureita. Ja monesti pojille annetaan metelöinti ja riehuminen helpommin anteeksi kuin tytöille, koska "pojat nyt vaan ovat poikia" ja tyttöjen pitäisi ostata käyttäytyä. HÄH?

Itsehän joudun tämän asian kanssa painimaan joka päivä, Ainolla on tullut sellainen vain tytöille-vaihe. Meillä kaikki otetaan leikkiin mukaan, oli se sitten mikä leikki tahansa. Ja kuinka pojat nauttivatkaan tanssiesityksistä, kotileikeistä ja kynsien lakkaamisesta! Voi niitä raukkoja, kun joku joskus töksäyttää, että nämähän ovat likkojen leikkejä. Nyyh. Aino leikkii ihan yhtälailla autoradalla, rakentaa legoilla ja lukee traktori-kirjaa. 

Tässä elintarvike nro 2: kananmuna. Näitä pitää aina olla.


Tämä päivä vietettiin lähestulkoon kokonaan ulkona, tuusasin vähän, käytiin purolla ja keinuttiin läjässä hämiskeinussa. Ai että meillä oli Einon kanssa hauskaa, kun hän irvisteli kameralle! Nyt odotan iskää kotiin, lapset ovat nukkuneet jo tovin ja äkkiä sitä vaan tulee yskinäistä vaikka nautinkin täysillä tästä ihanasta hiljaisuudesta.



  
P.s. Kesken kirjoittamisen piti lähteä vauhdilla saunaan, Touko löysi jostain palan suklaata (!) ja ah että mikä virne olikaan naamalla kun suklaa suli sormiin, pitkin suupieliä ja siitä sohvalle. Ja kakkakin oli housussa. Tai pitäisikö sanoa paidassa, oli nimittäin levähtänyt sillei kunnon vauvatyylillä pitkin selkää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti