maanantai 12. toukokuuta 2014

Jännää on, jännää

Joo-o, jännä oli tämä päivä. Eilen illalla kivasti ajattelin, että en laita herätyskelloa soittamaan aamulla, pikkupojat heräävät kuitenkin seitsemän aikaan, niinkuin ovat nyt pitkän aikaa heränneet. Mutta mikä taika siinä on, että sen kerran, kun johonkin pitää lähteä, eivät herääkään? Ainolla alkoi tutustuminen eskariin yhdeksältä, me herättiin 8.15.

Ehdittiin ajoissa, koululta pikaisesti takaisin kotiin syömään loput aamupuurot ja vaihtamaan pojilta yökkärit pois. Siitä suoraan isomummun luo, jonne Eino ja Sulo jäivät siksi aikaa, että kävin Toukon kanssa neuvolassa. Toukon kasvu lähenee pikkuhiljaa keskikäyrää, nyt ei painoakaan tule enää niin hurjasti kuin ennen. ;) Paino oli nyt 10625 g, kahden kuukauden aikana oli tullut reilu 300 g lisää, pituutta oli tullut kolme senttiä, jota oli nyt 75,5 cm. "Hyvin kasvaa, rauhallinen poika.". Neuvolatäti ihmetteli, että onpa hienoa, ettei kellään meidän lapsista ole mitään allergioita ja minä ihmettelin, etten vielä kertaakaan, en koskaan ole unohtanut lapsen neuvolakorttia tai ottanut väärää mukaan. Se on aika huikeeta, neuvolakertoja kun on kertynyt aika monta. Seuraavaksi pitäisi mennä Einon kanssa neljävuotiaan tarkastukseen kesäkuussa, siellä rokotetaan, kääk.


Ainon eskaripäivä meni hyvin, saivat kotiin "kesäpussin", mihin kerätä muistoja kesältä, se otetaan sitten syksyllä ensimmäisenä päivänä mukaan. Ruokana oli kuulemma makaronilaatikkoa. Kovasti Aino jo odottaa syksyä, oli niin kivaa ja tuttuja kavereitakin. Minä vain kokoajan mietin ihan hölmöjä juttuja: Täytyyköhän siellä kuoria perunat itse? Aino kyllä osaa, huh; Mitenköhän se vessassakäyminen sujuu, toivottavasti muistaa pestä kädet. Onkohan se takin vetskari hankala laittaa kiinni, onkohan siellä joku auttamassa, jos se jää jumiin? Olikohan ne lenkkarit huono valinta, tarrojen pitäisi kyllä olla helppo laittaa kiinni? No, hienostihan siellä oli mennyt, varmaan paremminkin kun minä en ollut siellä hääräämässä vieressä.

Äitienpäivänä oltiin mummuloissa, ilta rauhoituttiin kotona. Lapset olivat askarrelleet minulle kerhossa ihanat kukka-lahjat, mahtava idea! Nyt täytyy ruveta suunnittelemaan kukkapenkkiä.

 Aino kärräsi toisessa mummulassa ponille heinää pikkuisella kärryllä. Einosta on aina hankala yrittää saada hyvää kuvaa, jotenkin hän on niissä aina jonnekin suuntaan heilahtanut.




Ja sainpa luettua loppuun kirjan, minkä aloitin öööh tiistaina? Lukemisessa meni hieman kauemmin, lupasin itselleni, etten lue sitä iltaisin ettei mene yöunet. Mielettömän jänniä nämä kirjat, suosittelen ehdottomasti tätä kirjasarjaa kaikille, jotka tykkäävät rikosjännäreistä. Minulle kävi taas niin, että kun ensimmäistä sivua "vähän vilkaisin", en pystynyt enää lopettamaan. Jäätävää.


Tämän päivän ilta meni leipoessa huomisille nyyttäreille ja selaillessa paria vaatekassia: saatiin isomummun ystävän kautta pojille iso kasa vaatteita, hurraa! Juuri kun mietin, että olen joutunut heittämään paljon reikiintyneitä sukkia pois, niin saatiin ainakin viisitoista paria käytettyjä, mutta hyväkuntoisia sukkia. Juuri sopivasti, mikä säkä. Ja ihania kesävaatteita, paitoja ja shortseja. Kiitollinen, todella kiitollinen. <3

Ja kävinpäs pitkästä aikaa juoksulenkillä koiran kanssa. Pitkän tauon jälkeen tuntui, ettei tie ole mitään muuta kun yhtä jyrkkää ylämäkeä. Huh, selvisin silti.



 P.S. Minun mielestäni oli ihan hienoa, että Itävalta voitti viisut, vaikka biisi ei ollut paras. Mutta toisaalta, onko kilpailussa oikeasti ollutkaan koskaan kyse musiikista?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti