tiistai 20. toukokuuta 2014

Lapsen silmin

Tai no, ei ihan silmin, mutta lähelle: annoin Ainolle ja Einolle kameran kauniiseen käteen ja pyysin ottamaan kymmenen kuvaa. Osa oli harmillisesti hyvin heilahtaneita, mutta tässä parhaimmistoa:

Eino








Einoa kiehtoi selkeästi kaikki, mikä oli sängyn alla tai muuten vaan ruohonjuuritasolla. :)

Aino







Aino otti kuvan myös alastomasta Toukosta, joka kiipeili sohvalla.

Tehtävä oli lapsille hyvin mieluinen, kuvia piti selata yhdessä monta kertaa läpi. Hauskaa.

Aiemmin päivällä sain askarreltua poikien syntymäpäiväkutsut. Kivaa, että tavanomaisten postimerkkien sijaan voi valita myös ikuiselle Muumi-fanille mieluisat postimerkit. 



Mainittakoon vielä erikseen, että iskä teki meillä tänään ruokaa (hurraa!) ja sehän on aina ihan spesiaalia riista-herkkua: kyyhkys-kanttarelli-pataa. Kuulostaapa pramealta.

Päivällä Eino bongaili ulkona päärynä-ja veriperhosia (?!), roudasin hitokseen ison kasan kiviä pois pihalta ja viriteltiin riippumatto. Kiviurakassa hävisi aamulla vaivannut niskasärky, mikä tuli ilmeisesti yöllisistä erikoisista nukkuma-asennoista: Touko sai keskellä yötä jäätävän raivarin, lopulta kyllästyin nuokkumaan sängyn vieressä, joten otin hänet viereen. Että voikin yksivuotias viedä niin hirveästi tilaa. Touko nukkuu selkeästikin parhaiten omassa sängyssä, joten koko yön mönkimisen ja ähinän jälkeen noh, päätin, että yritän kököttää siellä sängyn vieressä seuraavalla kerralla vähän sitkeämmin.

Isoimmat kivet jäivät huomiseen (iskän) pyöriteltäviksi. 



Näyttää tuossa kuvassa ihan säälittävältä tuo kivikasa, mutta se oli kaikkea muuta: varmaan viisikymmentä kottikärryllistä ja isoimpia kantaen. Kaikkeen sitä kanssa ihminen ryhtyy.

Tässä Sulon uusi lemppari-paita, minkä jouduin yhtenä iltana kiskomaan väkisin pois hänen päältään pestäkseni sen. Sulo on aika takertuvaa tyyppiä, on pikku-autoa, lemppari-kirjaa, paitoja ja kenkiä. Mitä vielä? En edes muista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti