lauantai 10. toukokuuta 2014

Ristiriitaisuuksia

Vuosi sitten äitienpäivänä pääsimme Touko-vauvan kanssa synnäriltä kotiin. Lapset olivat tehneet kotona mummun kanssa kakun ja keksejä, pöydällä oli kukkia. Iskä oli pystyttänyt pappojen kanssa lapsille pihaan ison keinun. Kevät oli kauneimmillaan, meidän kotiintulopäivästä alkoivat mahtavat helteet, muistan, kun vauvan kanssa nukuttiin hikisinä kylki kyljessä.

Äitienpäivä sinä vuonna oli meille mitä onnellisinta aikaa, ja yleisesti ottaen äitienpäivä tarkoittaa yhdessäoloa ja rakkaita ihmisiä.

Minulle äitienpäivästä tulee mieleen myös jotain ihan muuta: neljä vuotta sitten olimme läheisen ystävän hautajaisissa. Tämä vuodenaika muistuttaa minua siitä, että me tarvitsemme toisiamme.

Eilen autolla ajaessani tulin miettineeksi edesmenneen ystäväni ääntä. Muistin, miltä hänen naurunsa kuulosti ja samalla tajusin, etten ollut miettinyt sitä pitkään aikaan. Niin paljon on tapahtunut kaiken sen jälkeen, että muisto hänestä meinaa välillä kadota. Menee viikkoja, etten ajattele asiaa ollenkaan. Mutta siellä se silti on, muisto yhteisestä ajasta ja hänen valloittavasta persoonastaan. <3

Pari päivää on mennyt melkoisessa hulinassa. Toukolle nousi torstaina kuume, yö oli levoton, mutta seuraava päivä jo parempi. Kuume vei viikkoja kestäneen räkätaudin pois, ihan samalla tavalla kuin Einolla ja Sulolla viimeviikolla. Perjantaina aamupäivällä lapset ihmettelivät kaupan lihatiskillä hiekkaisia lihapaloja (pippuri-pihvejä), käytiin luonaalla Pappilan Tavernassa ja illalla olin Toukon kanssa Me&I-kutsuilla. Hirveää säätöähän se on, jos haluan johonkin mennä kun iskä on iltavuorossa: lasten täti kävi hakemassa Ainon kuoroharjoituksista, Eino ja Sulo saivat mennä mummulaan.

Tänään heiteltiin loput nurmikonsiemenet, iskä istutti hopeapajuja ja me lasten kanssa laitettiin yrttejä ja vihanneksia kasvamaan: basilikaa, rosmariinia, minttua, persiljaa, meiramia, porkkanoita, hernettä, salaattia, ruohosipulia. Saapa nähdä, miten käy. Eino taas kovasti jo kyseli, että joko ne herneet kasvaa. 




Seuraavan viikon to do-listalla on ainakin Toukon valokuva-albumin ähellystä (löysin vihdoinkin kivan, pitäisi laittaa tilaukseen) ja poikien synttärikutsujen askartelua: Toukon ja Einon syntymäpäiviä vietetään kesäkuun alussa, Eino on syntynyt juhannuksen tienoilla. 

Ja onpa muuten Sulolla ihan mielettömän vahva kaksivuotiaan uhma. Ja jos hänen antaa nukkua parin tunnin päikkärit, illalla häntä ei nukuta sitten yhtään. Yhtenä iltana hän nukahti vasta juuri ennenkuin iskä tuli töistä puoli yhdentoista aikaan. Eikä auta yhtään että ilmeisesti myös Einolla on jonkinlainen uhma, onkohan neljän vuoden tienoilla joku kausi kanssa? En tiedä, mutta muutamana iltana olen lähtenyt laittamaan lapset nukkumaan aikaisemmin kuin yleensä, ihan vaan sen takia etten jaksa kuunnella sitä huutoa.

Huomenna ilahdutetaan mummuja, lapset askartelivat perhekerhossa kortit, myös Sulo teki oman. Hänestä liimaaminen oli ihan parasta, ja sen näköinen (vihreä) korttikin kyllä on.



  
Maanantaina Aino menee tutustumaan eskariin (!) ja tiistaina isompien kerhossa on nyyttärit. Oli hyvä syy ostaa Tove Janssonin juhlavuosi-purnukka, lapset saavat viedä muumi-keksit yhteiseen pöytään. Vaikka en sinisestä väristä kauheasti välitä, oli tämä jotenkin kiva.



Niin ja tiistaina illalla lähdetään katsomaan Hämeenlinnaan Autiotalo-musikaalia, Ida esiintyy viehättävänä Lady Capuletina. Siitä lisää lähempänä!

Ihanaa äitienpäivää kaikille, on ihan maailman parasta saada olla äiti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti