torstai 22. toukokuuta 2014

Sattumuksia

Eilen kysyin lapsilta Muumijakson Taikurin taika jälkeen, että jos meille tulisi tuollainen taikuri ja häneltä saisi toivoa yhden toiveen, mikä se olisi? Eino ei empinyt yhtään: "Sellainen kauko-ohjattava mönkijä!" ja Aino: "Tietokoneen, sellaisen millä voisi pelata Barbi-pelejä.". Noniin, mitäpä muutakaan, tänään jos olisin kysynyt, olisivat toiveet voineet olla jo ihan jotain muuta. Tavaraa kuitenkin varmasti. Kivasti kasvaa meidän lapsista materialisteja, apua. 

No ei, olen varma, että olisin aikanaan saman ikäisenä toivonut jotain vastaavaa, ja nykyään toivoisin (varmasti) jotain ei niin materialistista. Hankala kysymys muuten oikeasti, vain yksi toive?

Minulla on nenänalunen ihan punainen niistämisestä, olen yskinyt, niistänyt, aivastellut ja unohdellut jatkuvasti. Ihan tavallinen mutta jäätävän ärsyttävä flunssa on vaivannut jo monta päivää. Niisk. En ole vieläkään löytänyt aamulla hukkaamiani silmälaseja. Onneksi on piilolinssit, ärsyttää vaan näin illalla niitä pitää. 

Silmälasit SAATTOIVAT hukkua jonnekin kirpparikamppeiden sekaan, viedään ensiviikolla kauhia kasa ylimääräistä rompetta myyntiin ajatuksella "kun vain pääsisi näistä eroon" ja tänään niitä ehdin hetken hinnoitella. Lapset ovat aina kovasti uteliaina katsomassa vierestä, että mitä kaikkea se äiti sinne meinaa taas viedä: EI tätä! Eikä tätä!

Lasten tavaroita en ole edes viemässä, jotenkin aina joku keksii vaatia itselleen lyhtyä tai äidin vanhoja kenkiä.

Touko on oppinut leikkimään piilosta, tosin lyhyemmän kaavan mukaan: hän laski tänään naama seinää vasten ehkä yhteen ja unohti sitten, mitä oli tekemässä. Minä tuijotin suu auki vieressä, kun Sulo laski kolmeen ja Touko heti perässä matki ja laski yhteen (jotenkin näin: äh!). Ja laittoi vielä naaman samalla tavalla kiinni seinään! Uskomatonta.

Ainosta piti napata oikein kuva ennenkuin lähdettiin purolle: tuli mieleen joku vanha elokuva, missä kesäneidit polkivat fillareilla hiekkateitä mekot päällä ja kumisaappaat jalassa.


Eihän tuo tyyli nyt ihan samanlainen ole kuin ennenvanhaan, pyörätkin taisi olla pikkusen erilaisia. ;)

Ainiin, käytiin iskän kanssa eilen pitkästä aikaa kahdestaan saunassa. Ei ehditty lasten kanssa lämmittämään, joten lämmitin saunan vasta kun iskä tuli kotiin iltavuorosta. On aina yhtä kummallista istua ihan hiljaisessa saunassa melkein keskellä yötä. Ja on aika mukavaa istahtaa hetki sohvalla saunan jälkeen, yleensä en malta istua ollenkaan.


Kaahin puroreissulla tuomenoksia maljakkoon, ihania nuo kukat. Eino halusi päivällä ottaa kuvan pikkuhiljaa kasvavasta herneestä.



P.s. On aika jännittävä jääkiekko-ottelu. Lapsetkin ehtivät nähdä ensimmäisen erän, jonka jälkeen Eino laittoi kädet lanteille ja puuskahti oikein, että "huh, olipa hirveä peli.". Hän ihan hiki otsalla kannusti Suomea ja minä yritin parhaani mukaan selittää, mitä tuo punainen pelaaja nyt tekin tai miksi se ja se sai rangaistuksen. Kovasti Eino haaveilee kiekko-koulusta, jossa "on sitten minun kokoisia muitakin pelaajia". <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti