torstai 8. toukokuuta 2014

Toukon ensimmäinen vuosi

Tällä viikolla Touko täyttää yksi vuotta. Touko syntyi neljä päivää ennen laskettua aikaa, viikolla 39+3. Touko-vauva rikkoi tässä kohtaa ensimmäistä kertaa totuttua kaavaa, kolme aikaisempaa synnytystä olivat alkaneet enemmän tai vähemmän lasketun päivän jälkeen. Lähdimme sairaalaan keskiyöllä, perjantain vastaisena yönä. Isompien sisarusten vahdiksi soitimme mummun ja papan parin kilometrin päästä, muistan sen puhelun ikuisesti: Moi, ettehän ollut nukkumassa? Ei, tässä katsotaan Frasieria. Kiva, pääsisittekö tänne, voitais lähteä käymään sairaalassa.

Isommat olivat onneksi nukkuneet jo hyvän tovin. Tätä jännitin etukäteen, toivoin todella, että synnyttämään lähdettäisiin yöllä tai illalla vasta sen jälkeen, kun olimme saaneet lapset nukkumaan.

Tällä kertaa lähdimme sairaalaan heti, kun supistuksia tuli säännöllisesti; ennen Sulon syntymää ehdimme olla sairaalassa puoli tuntia. Vieläkin mietin sitä, että jos olisimme lähteneet tuntia myöhemmin, Sulo olisi syntynyt autoon. Tai keskussairaalan eteiseen, sehän se vasta olisi ollut mahtavaa. Toukon kohdalla olimme jo viisaampia, neuvolassakin painottivat, että lähtekää heti, ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi.

Muistan ikuisesti myös kätilön ilmeen, kun kävelin muina miehinä synnärin eteiseen, en tainnut näyttää kovin "synnyttävältä". Hän kysyi aika kuivasti, että onko ensimmäinen. Tähän vastasin supistuksen mentyä, että eikun neljäs. Tämän jälkeen kätilö otti minut vähän enemmän tosissaan. Äänensävy muuttui aikamoisesti, kun ensimmäisen tutkimuksen jälkeen kätilö totesi kohdunsuun olevan jo viisi senttiä auki. Pääsimme suoraan synnytyssaliin. Touko syntyi reilun tunnin päästä vähän ennen kolmea "avonaisessa takaraivotarjonnassa" eli kasvot kohti kattoa. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun lapsi syntyy ja hänet saa syliin ensimmäistä kertaa: kaikki ne äänet, vauvan lämpö ja se fiilis siitä, että synnytys on ohi, on jotain ainutlaatuista. Ja siinä hän on, uusi tyyppi, jota on kauan odotettu ja joka mullistaa (jälleen kerran) meidän kaikkien elämän. <3 

Touko painoi syntyessään 3950 g ja oli 52 cm pitkä. Tässä hän teki toisen poikkeuksen: sisarukset painoivat kaikki syntyessään yli neljä kiloa. 

Isosisko ja isoveljet kävivät katsomassa pikkuveljeä heti perjantaina, hirveä kisa tuli tietenkin siitä, kuka saa pitää ensin sylissä. Eino kysäisi vauvan nähdessään: Miksi se on niin pikkuinen?

Touko oli heti alusta asti hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, hän oppi syömään nopeasti ja nukahti yöllä heti syötyään. Hän viihtyi parhaiten sitterissä olohuoneessa kaiken kaaoksen ja hälinän keskellä ja oli tietenkin koko porukan silmäterä. Isommat silittelivät ja tarjosivat tuttia eikä kukaan kysynyt koskaan, milloin vauva viedään takaisin sairaalaan. Kenellekään ei varmaankaan tule yllätyksenä, että Touko meni siinä porukan mukana, ei uusi vauva kummemmin meidän arkea mullistanut, mitä nyt iskällä oli pitkä loma kun piti ensin isyysloman ja melkein heti perään kesäloman.

Touko kasvoi hurjasti ensimmäisen puolenvuoden aikana. Hän oppi nopeasti pitelemään päätään ja oli muutenkin jämäkkä ja virkeä vauva. Yöt hän nukkui minun vieressä, joskus muutaman tunnin omassa sängyssä. Touko lähti ryömimään mittarimatotyylillä 4-5 kk:n iässä, istumaan hän oppi suunnilleen 6 kk:n ikäisenä. Touko sai ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa tasan puolivuotiaana, sitä ennen hän kasvoi hienosti pelkällä rintamaidolla. Kävin minä kerran PMMP:n keikalla ja toisen kerran Ainon, Einon ja serkkutytön kanssa TI-TI Nalle-konsertissa ja silloin oli turvauduttava tuttipulloon. Ihan hyvin se taisi sujua, mutta koskaan ei Toukolle enää pullo tai nokkamuki kelvannut. Minusta se olisi ollut ihan kätevää, varsinkin nokkamuki kun siitä ei tule niin isoa sotkua kun tavallisesta mukista juomisesta. Kiinteiden syöminen oli muuten Toukolle aluksi aika vastenmielistä, mutta kyllä se ajan kanssa rupesi sujumaan. Niin ne neuvolassakin vähän ehkä oikein marmattivat, että niin käy kun pelkkää rintamaitoa näin kauan tarjotaan. No joo, olivat tietenkin myös ihmeissään, että niin hyvin maito riitti, mutta välillä tuli sellainen olo, että vaikka täysimetystä puolivuotiaaksi suositellaan, niin asenteet ja ohjeet ovat aika ristiriitaisia. Minusta siihen pitäisi ehdottomasti kannustaa enemmän.

Ensimmäiset hampaat puhkesivat 7 kk:n ikäisenä, samaan aikaan Touko lähti ottamaan "konttausaskelia". Piimää ja viiliä hän sai 8 kk:n iässä ja silloin onnistui jo taputus-ja pallonheittoleikit. Tästä eteenpäin onkin aika hankala muistaa, tukea vasten Touko taisi kävellä jo ja hampaitakin oli tullut lisää. Jossain vaihdeessa hän alkoi tö-tötellä, ätätellä ja päristellä kovasti.

Nyt Toukolla on kuusi hammasta, lisää on tuloillaan ties kuinka monta. Hän on ottanut ensimmäiset, varovaiset askeleet ja seisoo tukevasti ilman apua. Touko on kaikkiruokainen, nukkuu yhdet pitkät päiväunet (en yhtään muista missä vaiheessa pikkutirsat jäivät pois), hän menee viimeistään yhdeksältä nukkumaan ja herää viimeistään kahdeksan aikaan. Yön hän on nukkunut kokonaan heräämättä jo muutaman kuukauden, yötissistä luopuminen meinasi ottaa aika koville. Mutta siitä selvittiin, tutista eroamisestakin selvittiin eikä Touko ole sairastellut flunssaa kummempaa. Olikohan joku kuume jossain vaiheessa? Saattoi olla. Nyt on ainakin. Toukolla ei ole allergioita, hän rakastaa kaukosäätimiä, vedessä läträämistä, vessanpönttöjä, pötkötellä sohvalla, mennä piiloon, kiipeillä koiran päällä, hengailla ulkona ja leikkiä (heitellä, tuhota, pureskella) duploilla ja junaradalla isompien sisarusten kanssa. Touko ei kummemmin vierasta, mutta äiti on edelleen tärkeä. 

Touko on horoskoopiltaan härkä. Härkälapsesta sanotaan mm. näin:

"Luonnon rytmissä Härkä edustaa kukoistavaa kevättä, jolloin kasvit juurruttavat itsensä sulaneeseen ja elämää pursuavaan maahan. Luonnon rytmin mukaisesti myös Härkälapsesi haluaa juurruttaa elämänsä mahdollisimman turvalliseen ja henkisesti kiinteään kasvuympäristöön. Koska Härkälapsi kokee äitinsä vastuuta kantavaksi vanhemmaksi, hän haluaa nähdä nimenomaan äitinsä tulevan riippumattomaksi ulkoisista arvoista ja tavaroista. Härkälapsi haluaa erityisesti äitinsä olevan onnellinen ja nauttivan elämästään. Härkälapsi tarvitsee fyysistä läheisyyttä ja turvallista syliä enemmän kuin muut merkit. Vain onnellisen äidin syli on turvallinen."

Äidin rakas. <3  







  

2 kommenttia:

  1. Paljon Onnea yksivuotiaalle!! Meidän kuopus täytti pari viikkoa sitten tuon maagisen luvun. :) Kiva oli lukea teidän kuluneesta vuodesta, kehitysvaiheista ym. kun itsellä on kotona samanikäinen muksu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onnea ja iloa teille, myös tuleville vuosille! :)

      Poista