maanantai 5. toukokuuta 2014

Työmyyrä, osa 2

Ah, maanantai. Maanantai, eikä räntäsadetta. Heti tähän alkuun voinkin avautua siitä, kuinka joskus ottaa päähän ainainen valittaminen säästä. Kyllähän se on ihan syvältä, että juuri kun ihminen ehti virittäytyä kesätunnelmaan, on lämmin ja ihanaa ja mahtavaa, niin sitten sataa räntää, tai lunta. Ja tuulee, on kylmä ja kolea ja masentaa. Sitten alkaa perinteinen "tää on niin tätä Suomen kesää"-narina. MUUTTAKAA Balille. Tai Espanjaan, sinne Fuengirolaan missä koko elämä alkaa, kaikki arkiset ongelmat kun varmasti kaikkoavat räntäsateen mukana. Kun minusta sää on yksi niistä harvoista asioista, mihin emme voi vaikuttaa, joten siitä jauhamiseen on turha ihan hirvittävästi kuluttaa energiaa. Toki säästä on mahtava rupatella niitä näitä, varsinkin kun mitään muuta aihetta ei löydy, mutta eihän se nyt mikään yllätys voi olla kenellekkään, että keväällä on hieman epävakainen sää.

Sitäpaitsi kyllä se aurinko taas kohta paistaa niin kovaa, että suomalainen ehtii taas perinteiseen tyyliin kyllästyä siihenkin. Kun on NIIIIIN kuuma, tulis jo saatana se syksy.

Näin.

Minulle ja kolmelle (mamma-)ystävälle on muodostunut perinteeksi käydä syömässä Vanhassa Pappilassa vappulounas. Aah, kaksi tuntia aikaa nauttia herkullisesta ruoasta ja hyvästä seurasta, varsinaista luksusta! Muisteltiin naureskellen vuotta taaksepäin: kaikki neljä pönötettiin siellä maha pystyssä, eikä siitä mennytkään sitten montaa päivää kun ensimmäinen niistä neljästä vauvasta syntyi. <3

Perjantai meni tortilloja ja pannaria ähmiessä, lasten enomies oli yökylässä. Einokin muistaa jo sekoittaa pannari-taikinaa niin, ettei sitä ole pitkin pöytiä. :)

 Ja nyt vihdoin siitä työmyyrästä: pitkästä aikaa oli sellainen lauantai, ettei ollut mitään varsinaisia suunnitelmia. Mutta koska meillä ei koskaan ole tekemisestä puutetta, iskä lähti kaivamaan ulkovalojen sähkökaapelille kuoppaa. Rasti seinään kun tulee sellainen päivä kotona, ettei iskä ryntää mitään tekemään. Me (lapset) väriteltiin sormiväreillä, siivottiin (minä), tyhjennettiin tiskikone (minä ja Touko) ja ulkoiltiin.







Varsinaiset onkalot. Täyttäminen on varmasti paljon mukavampi homma. Nämäkin on niitä juttuja, mitkä olisi kannattanut tehdä jo rakennusaikana.

Tähän väliin huomautus minulle: ei pieniäkään päiväunia Einolle. Kun hän nukahtaa tunniksi autoon, menee toinen tunti heräämiseen. Ja se on ihan kauheaa, äkäisempää herääjää saa hakea.

Sunnuntai meni ihmetellessä ystäväperheen yksivuotiasta. Ja sitä lumisadetta. ;) Tilasin pojalle lahjaksi kivan lätsän, pehmeät paketit kun tuppaavat olemaan myös äitien mieleen. :)



  Touko otti ensimmäiset askeleet, huterat ja hätäiset, mutta alkuhan sekin on. Nyt hän osaa myös laskeutua sohvalta alas peppu edellä, aikaisemmin minun tai Ainon piti käydä nostamassa hänet alas. Vainoharhaisena olen yrittänyt bongailla kolmen isomman iholta vesirokko-näppylöitä, tuloksetta; Toukolle tuli reilu viikko sitten kasvoihin ja jalkoihin näppylöitä, joiden ajattelimme tietenkin olevan hyttysenpistoja, mutta heräsi epäilys myös vesirokosta. Vielä ei ole tullut muille mitään, saas nähdä. Viikonloppuun kuului myös kuumeilua, hajonneita jouluvaloja ja epätoivoisia yrityksiä ottaa lapsista yhteiskuva ennen synttäreille lähtöä. Toivotonta, ja hauskaa. Vaikka kuvattiin mummun kanssa kahdella kameralla, yksikään kuva ei ollut oikein "painokelpoinen". Tässä pari esimerkkiä:



Olen joskus miettinyt, että olisi mukavaa ikuistaa lasten arkivaatetusta, mutta useimmiten heillä on päällä vähän mitä sattuu. Otollisimpia kuvaushetkiä voisivat olla lähtötilanteet, kun kaikki on noin suurinpiirtein pukeissa. Ehkä vielä joku päivä onnistun.

Jos Sulo saisi päättää, hän kulkisi yöt ja päivät Fröbelin Palikat-paidassa, tai niinkuin hän itse sanoo: pääppäli-paidassa.


Tänään nukuttiin pitkään, Toukon kanssa herättiin vasta kahdeksan jälkeen, isommat yhdeksän maissa ja Sulo ennen kymmentä. Aamulla meidän sängyssä oli ainoastaan Aino ja se on vähän se, meni nimittäin monta aamua niin, että kaikki isommat olivat vieressä. Jotakin kuume-flunssaa ilmeisesti on ollut, viimeyö oli rauhallisin varmaan viikkoon. Einolta on jäänyt hienosti yövaippa pois, vahinkoja ei ole sattunut pitkään aikaan. 

Aamulla kahvia juodessa (yksi tärkeä elintarvike taas, ei ehkä top 10:ssä mutta melkein) katselin, kun Touko nautti Ainon seurasta. Sisarukset ovat tärkeitä toisilleen, onnellisia ollaan tästä rikkaudesta. <3

Tänään iskä on iltavuorossa, joten me lähdetään lasten kanssa tsekkaamaan veljen perheen uuden talon uusi sauna! Eikä ole epäilystäkään millainen sakki meidän autolla liikkuu.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti