torstai 29. toukokuuta 2014

Yökirja

Tämä on päiväkirjan yöversio.

Maanantai (sunnuntai-maanantai välinen yö):

Ukkostaa. Sataa kaatamalla, salamoi ja jyrisee. Sadetta odoteltiinkin koko sunnuntai-päivä, mutta täällä se alkoi vasta iltamyöhällä.

Vaikka väsyttää niin, että meinaan nukahtaa sohvalle, en saa nukkumaan mentyäni unta. Kuuntelen ja kuuntelen. Puolenyön jälkeen menee pari tuntia pyöriessä, salamointi näyttää hienolta pilkkopimeässä. Kahdelta ensimmäinen lapsista herää. Touko? Hänen niskansa on ihan paukamilla mäkäräisten pistoista, ne kutittaa. Lisäksi helteiden aikana lämmenneessä talossa on nihkeää nukkua ja janokin on. Suloakin janottaa, eikä hän saa enää unta. Sulo kömpii isänsä toiseen kainaloon, toisen on vallannut aikaisemmin Aino. Itse menen perässä, Touko rauhoittuu.

Tunnin päästä Einolle tulee vessahätä ja jano. Hän kömpii viereen ja kiskoo yökkäri päältään pois. Taitaa olla kuuma. Nukahdan tunniksi, herään kun Touko itkee taas. Hän raapii päätään, en jaksa kököttää sängyn vieressä ja otan hänetkin hmmm viereen? Tarkemmin ehkä jonnekin sinne väliin, sekamelskaan, jokainen löytää itselleen kolon, missä nukkua. 

Neljän aikaan ei enää ukkostanut, mieletön muutos oli tapahtunut kahden tunnin aikana: ensin oli pilkkopimeää ja salamat loivat hienoja valoilmiöitä pimennysverhojen takaa; sitten on aivan hiljaista ja valoisaa, luonto on ikäänkuin seisahtunut. Katselen ikkunasta ulos ja vaikka väsyttää kovasti, jaksan ihmetellä. Vain katsella ja ihmetellä.

Noustaan lasten kanssa puoli kahdeksalta. Yllättävän hyvin jaksoin vääntäytyä ylös, mutta päivä oli kyllä juuri sen näköinen, että jokainen oli nukkunut enemmän tai vähemmän huonosti.

Tiistai:

Yö on rauhallisempi. Joku herää kolmen maissa, olisiko ollut Touko, mutta nukahtaa pian uudestaan. Mäkäräisten pistot eivät kutita enää niin paljoa. Aamulla nousen Ainon kanssa 6.20, puoliunessa torkun sohvalla kahdeksaan enkä enää muista, mitä vastasin Ainon kysymyksiin. Pojat nukkuvat kaikki omissa sängyissään yhdeksään.

Keskiviikko:

Aino herää painajaiseen yhden aikaan, mutta nukahtaa uudestaan omaan sänkyyn. Jossain vaiheessa hän on kömpinyt iskän viereen. Aamuyöllä, iskän jo lähdettyä töihin, Sulo ja Eino kömpivät meidän sänkyyn. Herätään vasta kahdeksan jälkeen, mutta päivä ei ala ihan parhaimmalla tavalla: Einolle ja Sulolle tulee tappelu jo sängyssä siitä, kumpi saa olla äidin vieressä ja Sulo puree Einoa käsivarteen. Jess. Päivä menee kuitenkin ihan ok.

Torstai:

Touko nukkuu levottomasti, käyn vähän väliä rauhoittelemassa ja hetkeksi hän nukahtaakin. Kolmen jälkeen itku yltyy niin, että haen hänet viereen. Seisoskeli siellä sängyn laitaa vasten odottamassa. Viereen päästyään Touko ei nukahdakaan vaan konttailee, kiipeää päälle, kiljahtelee, höpöttelee ja hiissaa edestakaisin ainakin tunnin ja suuttuu aina, kun yritän nukuttaa. Jossain vaiheessa Eino tulee sängyn viereen valittamaan janoa. Kehotan käymään vessassa, siellä pitäisi olla muki. Ei kuulemma löydä, minun on noustava auttamaan. Muki oli siinä missä pitikin, Eino vaan ei unenpöpperöissään löytänyt sitä. Touko innostuu kun nousin ylös, luuli varmaan, että nyt on jo aamu. Pakotan hänet kuitenkin viereen, Eino tekee tilaa itselleen niin reunaan, että pelkään jatkuvasti hänen putoavan lattialle. Aamulla huomaan, että nukahdettiin lopulta kaikki ja aika sikeästikin, sillä Aino ja Sulokin ovat vieressä. Onneksi nukuttiin yli kahdeksaan.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti