keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

4-vuotisneuvolassa

Toissapäivänä käytiin Einon kanssa neuvolassa. 4-vuotiaana annetaan ensimmäinen rokotus sitten vauva-aikojen, joten hiukan ehkä mietiskelin tätä käyntiä etukäteen, Ainon kanssa ei rokotteen ottaminen aikanaan mennyt ihan putkeen: hän heilahti säikähdyksestä niin, että nipistys sattui varmasti enemmän kuin olisi pitänyt.

Eino oli vain hieman epäröivä, kun pääsimme huoneeseen. Hän oli selkeästi innoissaan siitä, että pääsi äidin kanssa sinne kahdestaan. "Heitetäänkö siellä palloa? Täytyykö siellä kävellä viivalla?" Puntarille ja pituusmittaukseen Eino suostui hienosti ja kun viivallakävely koitti ja hän sai näyttää taitojaan pallonheitossa, vähän jo naurattikin. 

Näkötestissähän lapset katsovat kaukaa erilaisia pieniä kuvioita. Lapsi saa nimetä kuviot ennenkuin niitä ruvetaan tihrustamaan: omenan näköinen kuvio, minkä sekä Aino omassa tarkastuksessaan että Eino nyt nimesi sydämeksi; talo, ympyrä ja neliö. Neliön kohdalla hetken mietin, meidän lapset kummatkin sanoivat sitä jostain syystä kolmioksi. Eikä pitäisi olla siitä kiinni, etteivätkö he olisi ennen nähneet kolmioita ja neliöitä. Jännä. Pieni juttu, mutta jännä silti. Olisi pitänyt kysyä, että miksi muut lapset neliötä ovat kutsuneet. :D

Eino suoriutui tehtävistä hienosti, nimenkin osasi taas yllättäen kirjoittaa ihan oikein, kotona se monesti tyssää ensimmäiseen kirjaimeen ja "äiti mä en osaaa!"-valitukseen. ;)

Minä täyttelin Einon tehdessä tehtäviä kysely-lomaketta. Siinä kirjoittaessa hihittelin, kun seurasin sivusilmällä, kuinka Eino kaikkiin pyyntöihin suhtautui:

-Menisitkö tuon sinisen kaapin luo ja avaisitko se?

-Miks?

-Toisitko sieltä minulle kaksi palikkaa?

-Miks?

-Laittaisitko tuon punaisen kynän tuolin alle?

-Miks?

Kyllä hän kaikki teki ihan ongelmitta, mutta kymmenennen miks-kysymyksen kohdalla rupesi neuvolatätiäkin hieman naurattamaan.

Rokotus oli tietenkin viimeisenä ja sain huokaista helpotuksesta, kun se sujuikin ihan tosi hyvin. Kyllä Eino sitä vähän jännitti, mutta malttoi pysyä paikallaan, vaikka vähän nipisti. Hän taisi hämääntyä tuijottaessaan rokotus-piikkiä ja kysellessään "Miksi tuo on noin ohut? Mitä sillä tehdään? Miks? Minä haluan nähdä sen vielä uudestaan!" En olisi ikinä uskonut, että selviäisimme siitä niin helpolla. Eino oli niin reipas, valitsi itselleen Batman-tarran, oikea super-mies. <3



Miksiköhän tarrat pitää muuten aina liimata sängynreunaan? Meilläkin oli lapsena kaikki sängyt täynnä tarroja. Enkä kyllä ole sanallakaan siitä sanonut meidän lapsille, muistan nimittäin aika elävästi, että niitä oli aikas ärsyttävä hinkata myöhemmin pois.

Vaikka lapsia ei pitäisi verrata keskenään, vertaan silti aina. Eino oli nyt 101,5 cm pitkä ja painoi 18,7 kg, Aino on ollut 4-vuotiaana 105 cm ja 18,3 kg. Aika samoissa lukemissa siis mennään. Pitää kaivella juhannuksen aikaan meidän vanhempien neuvolakortit ja katsoa, minkä kokoisia me ollaan tuossa iässä oltu. Samanlaisia pötkäleitä varmaan.


2 kommenttia:

  1. No nyt on neuvola onnistuneesti takana :) Meilläkin Maalistyttö (3v) sanoo usein neliötä kolmioksi. Ympyrän, sydämen ja talonmallisen kuvion esimerkiksi tunnistaa kyllä, mutta neliö tahtoo sekoittua kolmioon. Kolmio tosin on sitten ihan vain kolmio.

    Mun pitäisi tilata pienemmälle neidille 2-vuotisneuvolaan aika, saas nyt nähdä mihinkähän vaiheeseen se saadaan kun tuo kesän neuvolatoiminta on täällä aika olematonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla muidenkin kolmio-kokemuksia! :) Oikein ihanaa juhannusta teille!

      Poista