tiistai 3. kesäkuuta 2014

Äiti, äiti, missä on se äiti.

Ylioppilasjuhlista selvitty. Lapsetkin selvisivät siitä, että olin yhden kokonaisen illan pois kotoa, hurraa! :D Olisi ehkä ihan hyvä tehdä itsekseen vähän useammin jotain, iskä oli aika monta kertaa saanut vastata kysymyksiin Missä äiti on? ja Milloin äiti tulee kotiin?. Mutta enpä muista milloin viimeksi olisin valvonut neljään, ryninyt portaissa (ne oli ne kengät!), istunut kodassa kuuntelemassa hyvää musiikkia, nauranut hölmöille jutuille, kuunnellut juoruja ja nukkunut seuraavana päivänä kahteentoista. Huh. 

Ainolle yritin selvittää ennen juhlia, että mistä koko ylioppilashommassa oikein on kyse. Mieleen hänelle taisi jäädä ainoastaan se, että äiti näytti ihan veturinkuljettajalta yo-lakki päässä. Heh heh. 

Viime päiviin on kuulunut mm. kodinhoitohuoneen kaappien hyllyt (johan minä niitä kaksi vuotta olen tässä odotellut), Toukon albumin tekoa, pullaa (Sulo söi oman osansa jo tekovaiheessa) ja iskän kalastamaa kirjolohta. Viikonlopun aikaan tein elämäni ensimmäisen telkkari-takavarikon: kun mikään, ei  kertakaikkiaan mikään tuntunut (taaskaan) menevät kahden isomman jakeluun, vein television vaatehuoneeseen. Johan loppui tappelu ja huuto siihen paikkaan, tilalle vain puolisen tuntia me emme enää riehu-narinaa. Ei, pysyin lujana ja telkkari tuli takaisin vasta illalla. Eipä lapset sitä kauaa edes jaksaneet kaivata, ei takavarikko-hetkelläkään ohjelma paljoa kiinnostanut, kun taisteleminen ihan kaikesta oli tärkeämpää. 






Laitoinpa pullat uuteen ööh mikäs tuo nyt olisi, jalallinen kakkutarjotin lasikuvulla? Oli mikä oli, se on kivan näköinen. Ostin Ikeasta viime reissulla, jotenkin olen nyt hurahtanut erilaisiin lasiastioihin. Enemmän kuitenkin bongasin Ikeasta kivaa ulos, mm. hortensian, joka ihme ja kumma kukoistaa ja pallopuskat. Oma isäni sanoi heti nähtynään niitä Sims-kukiksi: minäkin pelasin aikanaan paljon The Sims-tietokonepeliä, siinä oli juuri kaikkea tuollaista pallopensaiden tyylistä.





Tänään iskä aloitti "kömmelin" eli liiteri-pannuhuone-varasto-rakennuksen sokkelin (onko se sokkeli?) viimeistelyn. Ensin joku tasoite, seuraavaksi pohjamaali ja viimeiseksi sellainen kivi-sekoite, rappaus, kivirouhe mikä sekin on äh! Olen niin surkea näissä rakennus-termeissä. No jokatapauksessa, tämän operaation jälkeen voikin tehdä kaikki loput, mm. nurkkalaudoitukset, ovien ympärykset ja rappuset. Vaikka olen kyllä jo aika kiintynyt noihin todella tyylikkäisiin lava-portaisiin mitä meillä on kaikkialla. Kivasti niihin joskus nilkkanikin meinannut nyrjäyttää. 



Tuli mieleeni vielä yksi ensimmäistä kertaa elämässäni-juttu: soitin myrkytystietokeskukseen eilen, kun Eino ja toinen poika pureskelivat kielon lehtiä koulun pihassa. Aika ankea setä luurin toisessa päässä ilmoitti, että kieloja saa syödä aikamoisen määrän, ennenkuin ovat oikeasti vaaraksi. Mutta että suu kannattaa huuhdella, eikä onneksi Eino ainakaan oireillut mitenkään. Huh. Loppupäivä menikin siinä, että Aino ja Eino kyselivät jokaikisestä heinästä ja lehdestä, että onko myrkyllinen, voiko siitä ja tästä tulla kipeäksi. Tultiin sitten siihen johtopäätökseen, että ei kannata laittaa mitään suuhun. Joo, se oli hyvä päätös. Josko Toukokin jonain päivänä sen sitten muistaisi, tänään taas mutusteli innoissaan kiviä ulkona. Odotan kauhulla sitä päivää, kun joudun kaivelemaan hänen suustaan jonkun ötökän pois. Yääk. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti