maanantai 2. kesäkuuta 2014

Eino 4-vuotias

Einon ja Toukon syntymäpäiviä vietetään tulevana viikonloppuna. Enää viisi yötä, niitä täällä tarkasti lasketaan!


Eino syntyi neljä vuotta sitten juhannuspäivänä. Istuin juhannusaaton iltaa nuotiolla puoleenyöhön saakka, totaalisen kyllästyneenä jättimäiseen mahaan ja tukalaan oloon: raskaus oli edennyt jo viikolle 40+5. Ehdin nukkua kolme tuntia, kunnes tunsin ensimmäisen supistuksen. En uskaltanut vielä toivoa mitään, olinhan jo monena aamuna herännyt pettyneenä - ei vieläkään synnyttämään. Muutaman supistuksen jälkeen nousin ylös, kökötin suihkussa, join kahvia ja odotin. Kahdeksan aikaan herätin iskän ja kävin sanomassa mummulle ja papalle, että oltaisiin nyt lähdössä. Aino jäi mummulaan vielä nukkumaan.

Olimme sairaalassa ennen puolta yhtätoista, Eino syntyi klo 17.13 puolentoista tunnin ponnistuksen ja imukuppiavustuksen jälkeen eturaivotarjonnassa eli kasvot kohti kattoa. Eino painoi 4340 grammaa ja oli 53 cm pitkä. Ihana, ihana rakas poikani. <3

Saimme olla osastolla huoneessa ihan kahdestaan. Kätilölle huikkasin jossain vaiheessa, että onpa täällä rauhallista. Hän siihen sitten vähän naureskellen, että juhannus ei varsinaisesti ole mikään sesonkiaika - eivät ihmiset yleensä tähtää juhannukseen. Höh, no ei mekään mitään tähdätty, mutta täällä sitä ollaan! :D 

Osastolla olo oli ihanaa, varsinainen loma: Eino oli supertyytyväinen, hän oppi heti hyvän syömään eikä ongelmia ollut. Aino kävi katsomassa pikkuveljeä heti seuraavana päivänä. Meinasin lentää selälleni - pikkuisesta Ainosta oli kasvanut yhdessä yössä varsinainen jättiläinen! Iso tyttö, vaikka olikin vielä ihan oikeasti pieni.

Einon kanssa kaikki tuntui jotenkin helpolta. Aino tottui muutaman yön jälkeen veljen yöllisiin ääniin. Einolla oli todella herkkä maha ja varsinkin illalla nukkumaanmeno oli aika hikistä hommaa, heijattiin, käveltiin, heijattiin ja käveltiin. Muuten pojan kanssa kaikki toimi erinomaisesti: hän oli iloinen ja kasvoi hienosti ihan omalla käyrällä. Aino ei ollut missään vaiheessa erityisen mustasukkainen, mutta minua harmitti, kun en ehtinyt olla hänen kanssaan niin paljon kuin aiemmin. Tai ehdinkin kyllä, mutta kaikki tuntui jäävän aina jotenkin kesken. Haastavinta oli se, kun iskä palasi töihin ja minun piti laittaa lapset itsekseni päiväunille. Nukuttaminen oli varsinaista kaaosta, Aino protestoi ja Eino huusi. Mutta äkkiä siihenkin sitten tottui ja keinot löytyivät. Syksyllä aloitin opinnäytetyön tekemisen ja suoritin viimeiset kurssit loppuun. Valmistumisen jälkeen keväällä oli ihan luksusta, kun lasten päiväuniaikoina ja illalla ei tarvinnut vääntää kouluhommia. Hetki siinä menikin: kun oli tottunut jatkuvasti kirjoittamaan tai lukemaan jotain, suunnittelemaan ja stressaamaan, oli kuin minulla olisi ollut aikaa vaikka mihin. Välillä iski kumma tyhjyys, mitäs minä nyt sitten teen?

Eino oppi konttaamaa 7 kuukauden ja kävelemään 10 kuukauden ikäisenä. Hänen ensimmäinen sanansa oli "nenä" reilun vuoden ikäisenä ja ensimmäiset lauseet kaksivuotiaana tähän tyyliin: Lisää hilloo. Iso häkki (hämähäkki). Äiti kato!. Eino nukkui täysiä öitä puolivuotiaana ja aamulla hän heräsi lähes poikkeuksetta joko kakkahätään tai jo kakka housussa. Päiväunet jäivät pois jo ennen kaksivuotissyntymäpäiviä: illalla nukkumaanmeno kävi niin hankalaksi, että päiväunista oli pakko rajoittaa (niitähän Eino olisi nukkunut ties kuinka monta tuntia). Illat rauhoittuvatkin nopeasti, jopa parin tunnin nukuttaminen vaihtui viideksi minuutiksi. Eino on meillä edelleen paras ja rauhallisin nukkuja, hän saattaa vieläkin nukkua heräämättä kellon ympäri ja ylikin. 

Eino ei ole liiemmin sairastellut, hänellä on ollut yksi ehkä-korvatulehdus (lääkäri määräsi lääkekuurin "varmuuden vuoksi") ja nyt vanhempana perinteisiä lastentauteja, onneksi niitäkin vähän. Huulessa hänellä on arpi lastenpöydältä putoamisesta. 

Eino rakastaa lasagnea, keitettyjä kananmunia, heilumista, kaikkea pelaamista ja pyöräilyä: senkin hän oppi jo ennenkuin täytti kolme, pakko oli opetella, koska siskokin oppi. Eino kutiaa helposti, hän ei kestä kuumia löylyjä ja nälkäisenä hänestä tulee hirveän äkäinen. Einon onkin saatava ruokaa vähintään kolmen tunnin välein, muuten elämästä tulee ihan karmeaa. Einoa kiinnostaa kovasti kaikki, hän kyselee jatkuvasti ihan kyllästymiseen saakka. Uusissa tilanteissa hän on aluksi kovin ujo ja kiinni äitin lahkeessa, muuten ei juurikaan malta pidellä kädestä kiinni. Hän on hyvin jääräpäinen ja välillä varsinainen Vaahteramäen Eemeli. Kompastelusta ja hermoilusta huolimatta hän jaksaa sitkeästi kokeilla uudestaan. 

Eino on herkkä ja äärimmäisen tarkka vaatteiden mukavuudesta, mieluiten hän olisi aina alasti. Mikään ei saa puristaa, olla pieni tai inhottavasti märkä. Einolle äiti ja koti ovat kaikki kaikessa.

Eino on horoskoopiltaan rapu, rapu-lapsesta sanotaan mm. näin:

"Lapsesi on syntynyt aikana jolloin luonnon lämpö on ihanimmillaan ja kasvit keskittyvät hedelmien ja siementen tuottamiseen parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Myös Rapulapsesi kaipaa ympärilleen turvallista, hellää ja lämmintä ilmapiiriä ja luonnon tavoin hänkin reagoi voimakkaasti kaikkiin poikkeaviin mielialoihin ympäristössään. Tällä kuuplaneetan hallitsemalla lapsella ei todellakaan tunnu olevan mitään portaatonta säätömahdollisuutta rakkauden ja vihantunteiden tai ehkä paremminkin hyvän- ja pahanolon välillä. Hän voi nauraa hekottaa täysin palkein onnensa kukkuloilla ja sinun vielä hymyillessä hänen onnelleen muuttua aivan huomaamatta ja ilman mitään näkyvää syytä mutruhuuliseksi, maailman onnettomimmaksi lapseksi. 

Rapulapsen elämäntehtävä on oppia kuuntelemaan sisäistä ääntään ja toimimaan sen mukaisesti. Lapsena ihminen voi oppia vain vanhemmiltaan, ja niinpä Rapupienokainen heti synnyttyään huomioi, kuinka etenkin äiti toimii, puhuu ja käyttäytyy.

Uskotko, että herkälle kuulapsellesi ei mikään maailmassa ole niin tärkeää, kuin että äiti on onnellinen."

Kysyin Einolta, että mikä hän haluaisi olla isona: Äiti, haluaisin olla supersankari! <3


2 kommenttia:

  1. Rakas kummilapseni, viikonloppuna juhlitaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3 Täällä jo kovasti odotellaan! Montako yötä on nyt? Onko se kohta? :)

      Poista