lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kuusi reissu-vanhempaa

Tämän päivän Ti-Ti Nalle-talo-reissun jälkitunteista päällimmäisiä ovat helpotus (vihdoinkin se on ohi), onnellisuus (lapset nauttivat oikeasti) ja närkästyneisyys. Viimeinen nousi ihan loppumetreillä, kun ehdin seurata hetken kanssaihmisiä: kun omat lapset tutkivat tuhatta kertaa paloauton vilkkuvaloja ja maalasivat ties kuinka monetta maalausta (joista jok'ikinen unohtui sinne) on aikaa tehdä sitä kaikkein säälittävintä, eli seurata mitä muut vanhemmat tekevät.

Närkästyneisyys kuitenkin hävisi nopeasti ja tilalle nousi huvittuneisuus. Loppujenlopuksi en itse varmastikaan ole yhtään parempi, enkä tiedän ihmisten taustoja, tarinoita tai syitä siihen, miksi he minusta vaikuttivat siltä mitä olivat. Tässä siis minulle nopeasti mieleen tulevat kuvaukset tietynlaisista reissu-vanhemmista. Ottakaahan ihan huumorilla!

1. Kärtty-kaket

Nämä vanhemmat näyttävät juuri siltä, etteivät voisi keksiä mitään niin kamalaa, kuin lasten kanssa puuha-paikassa oleminen. Ja he todella näyttävät sen. He huutavat, sättivät, kieltävät, nalkuttavat ja valittavat kovaan ääneen joko lapsille ja/tai mukana olleelle/olleille vanhemmille. He eivät hymyile, he huokailevat.

Itse ärsyynnyin tällaisista tänään. Taas. Näitä on nimittäin jokapaikassa: kaupassa, uimahallissa, tivolissa, leikkikentillä. Onko lasten kanssa pakko lähteä, jos se tuntuu niin tuskaiselta? "Lasten vuoksi". No, ne lapsetkin varmasti nauttivat ihan hirveästi kaikesta jos äiti ja isi raivoavat jatkuvasti. Tiedän kieltäväni ja neuvovani itsekin, JOO, ja pitääkin kieltää, jos tekee väärin, mutta silti. Ihan jatkuvasti?

2. Yli-pirteät 

Edellisen vastakohta. Kaikki on ihanaa, lapsi on ihana, sää on ihana, muiden lapset ovat ihania. Kakka vaipassa on ihana, ylikallis ruoka on ihanaa. Ihanaa. Nämä jaksavat tauotta touhuta lasten kanssa, tutkia paikkoja, leikittää, kantaa paikasta toiseen, innostaa, kannustaa. He eivät katso kelloa, mieti, kuinka paljon yli-hinnoitellut tuliaiset maksavat ja ovat ihan että voooooi rakas lapseni, nytkö sinua jo väsyttää, minä olisin voinut leikkiä vielä hetken.

3. Sivustaseuraajat

Nämä katsovat kummissaan ja hieman kateellisina yli-pirteitä: miten nuo jaksaa? Minä en ainakaan jaksa, leikkiköön keskenään. Ja toisaalta: voi kun kehtaisin/jaksaisin itse heittäytyä lattialle lasten seuraan samalla tavalla. Nämä hivuttautuvat höpisemään muiden aikuisten kanssa jotain ja puoli-innokkaasti kommentoivat lasten "kato sitä, kato tätä"-kommentteihin. Sivusta-seuraajat käyvät jatkuvasti sisäistä taistelua siitä, ottaakko älypuhelin taskusta ja ihan vaan nopeasti katsoa, mitä muulle maailmalle kuuluu. Useimmiten eivät ota, etteivät näyttäisi yhtä poissaolevilta kuin seuraava ryhmä.

4. Poissaolevat

Nämä tekevät rehellisesi ja rohkeasti sen, mitä edelliset eivät kehdanneet: pläräävät kännykästä uutisia, Facebookkia, karkaavat tupakalle nurkan taakse, ovat läsnä, mutta omissa maailmoissaan. He eivät nalkuta, mutta vilkuilevat vähän väliä kelloa: joko kohta lähdetään? Toisinaan he ovat hyvin perillä siitä, missä lapset ovat ja mitä he tekevät, mutta sen sijaan, että nousisivat nurkasta auttamaan tai neuvomaan lapsia, he huutelevat ohjeita paikaltaan, kunnes: lapsi uskoo tai onnistuu ja tilanne menee ohi; yli-pirteä tulee ja selvittää tilanteen, taluttaa lapsen poissaolevan luokse ja selostaa tilanteen pirteästi, vakuuttaa, ettei kehenkään sattunut ja kuinka ihana lapsesi onkaan; sivustaseuraaja menee väliin hieman poissaolevaa mulkoillen, mutta jättää asian sikseen, ei viitsi sekaantua.

5. Säntäilijät

Nämä eivät ole säntäilijöitä omasta tahdostaan, vaan joutuvat alituiseen juoksemaan sinkoilevan lapsen perässä. He eivät huomaa kärtty-kakeja, pirteitä eivätkä mitään tai ketään muitakaan, koska hukkasivat lapsensa taas. Johonkin se juoksi. Viisi tuntia jatkuvaa vahtaamista, houkuttelua ja lopuksi kiristämistä takaavat sen, että säntäilijä vannoo, ettei lähde enää ikinä lasten kanssa mihinkään. Vaikka lähtee sitten kuitenkin.

6. Kuvaajat

Näillä menee päivä täysin siihen, että etsivät sopivaa kuvakulmaa, paikkaa tai aikaa täydellisen kuvan ottamiseen. Jälkeenpäin he muistavat vain sen, että lapsista oli mahdoton saada hyvää kuvaa. Lapset muistavat sen, että heidän piti poseerata milloin missäkin tai milloin kenenkäkin kanssa. Kun olisi saanut vaan leikkiä. Kuvaajat nauttivat kaikesta linssin takaa. Suurin osa hienouksista tai lasten ilosta meni ohi, kun piti etsiä sopivaa kuvauspaikkaa.


Tuleeko mieleen muita? Vähän kun sekoittaa kaikkia näitä, niin saadaan varmaan aika perus-vanhempi, eikö vain? ;)

8 kommenttia:

  1. Tuli mieleen että mun siskon sakki oli TiTi maassa tänään :-) . Mietin tässä keitä he olivat :-D Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, siellä oli kyllä niin paljon ihmisiä tänään, että jokaista löytyi ihan varmasti! ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Lauantain perusteella et todellakaan ole ainoa! :D

      Poista
  3. Hahhah, oon siis kaikkia noita! Näen jo sieluni silmin meidän kesälomareissun; ensin oon yli-pirteä ja kaikki on kivaa, kunnes väsähdän ja muutun sivustaseuraajaksi. Sen seurauksena saatan olla hetken poissaoleva, mutta sitten sekin alkaa nolottaa ja muutun säntäilijäksi! Ja se säntäilyhän onkin sitten niin kivaa, että yhtäkkiä olen jo kärtty-kake, eli pakolliset kuvat lapsista ja äkkiä takas kotimatkalle! :D ah, kylläpä ootan meidän risteilyä :D
    -Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa kuulostaa ihan loma-sunnitelmalta! ;) Ei nämä vissiin ihan metsään ole mennyt, kun näin moni samaistuu johonkin (tai kaikkiin). :)

      Poista