keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Perfektionistin päiväkirja, osa 1

Mistä tietää, että äiskä on lomalla? No siitä, että vasta nyt vaihdoin kalenterin kesäkuusta heinäkuulle. Meidän seinäkalenteri on eksynyt yhteen keittiön laatikkoon, mikä näyttää tältä:


Minulla, järjestyksen super-hyper-friikillä, jolla oli aikanaan vaatteetkin kaapissa väreittäin, on tämän näköinen keittiönlaatikko. Servettejä, mehujätskimuotteja, kakkukynttilöitä, eväspulloja, äitienpäivälahjoja, nauhoja (?) ja kaikkea muuta, mitä lie. Eikä tämä ole todellakaan ainoa.

Ihmettelin aikanaan lapsena (olin myös järjestysfriikki-kakara) vieraassa sekasotkuisessa kodissa, että miten laatikot VOIVAT olla niin sotkuisia ja täynnä kaikkea turhaa kamaa. En ihmettele enää. Meillä ei tosin ole mitään turhaa, mutta sekaisin ne on silti.

Siis, järjestelemisen sijaan, nautitaan kesästä ja elämästä! <3

4 kommenttia:

  1. Lohdullista, että perfektionistillakin on ainakin joskus, ainakin joku kohta kodista hieman rempallaan. Itse tuskailen "boheemiuteni" ja suurperheen yhdistelmän kanssa päivittäin. Lapsirakkaus ei aina välttämättä kulje käsikädessä järjestys-friikkiyden kanssa... Aikaisemmin sain kaiken järkkäämisen hoidettua eritavoin itseäni tsemppaamalla, mutta joitain vuosia sitten esikoinen sairastui vakavasti ja lopulta uuvuin täysin ja se näkyy ikävä kyllä kodin hyrskynmyrskyydessä. Oon yrittänyt olla itselleni armollinen ja ajatellut, että pääasia, että olen jaksanut olla muuten kuitenkin täysillä lasten kanssa ja tehdä ruoat ja hoitaa pyykkishown ja harrastukset yms. Mutta silti koen isosti huonommuutta jaksamattomuudestani kodin järjestyksen ylläpidossa. Nyt tänä keväänä ja kesänä olen jaksanut vähitellen alkaa käydä kaikkea ylimääräistä läpi ja vienyt roppakaupalla myyntiin kirpparille ja lahjoittanut kaikkea mahdollista erilaisiin hyväntkeväisyyskeräyksiin. Ja antanut ehkä ekan kerran elämässäni itselleni luvan tehdä kaikkea vähitellen, ilman, että kaiken tarvitsee olla heti nyt valmista, tai muuten on usein tullut heitettyä hanskat tiskiin ja tuntunut siltä, ettei tästä mitään tule , niin antaa olla. Huh, tulipahan vuodatus, sorry! :) Aurinkoista päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vuodatus! :) Tiedän tunteen: vaikka sitä kuinka tolkuttaa itselleen, että pääasia on arjen perushommien tekeminen (ja sitähän riittää), tunne riittämättömyydestä nousee jatkuvasti esiin. Minulla on ollut kova totutteleminen kaikkeen epäjärjestykseen, mutta nyt olen suorastaan onnellinen uudesta huolettomammasta minästä. Asiat tärkeysjärjestykseen. Tsemppiä sinulle järjestelemiseen, hiljaa hyvä tulee. ;)

      Poista
  2. Mun on ollut pakko alkaa armeliaammaksi itseäni kohtaan. Aiemmin ruoskin itseäni, jos joku oli vähänkään epäjärjestyksessä, mutta näin kahdenkin pikkulapsen arjessa on kyllä oma hommansa vaikkei kaikki olisikaan niin tip top. Siivoilen ja järjestelen kyllä siten, että meillä on perussiistiä, mutta en stressaa kaapeista... vaikka ehkä pitäisikin. Siitäkin koen huonoa omatuntoa, näitä vaatimuksia on niin helppo asettaa itselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niistä kaapeista pidä stressata - paitsi tietenkin omasta mielestä. Itse olen huomannut, että väsyneenä ja ärtyneenä sitä kiinnittää enemmän huomiota kaikkiin epäkohtiin, kun taas hyvällä tuulella ei ota paineita, vaikka kaikki paikat olisikin vähän hujanhajan. Minä itse järjestelen tavaroita ihan vain itseni takia, kai siinä siivoillessa järjestelee alitajuisesti myös omia ajatuksiaan. Meilläkin on vuosien mittaan siirrytty sellaiseen "kunhan on perussiistiä ja puhdasta"-malliin, ja ihme kyllä, valtaosan ajasta se kelpaa myös minulle. ;)

      Poista