tiistai 26. elokuuta 2014

Hammaslääkärissä (ja harrastuksissa)

Eilen käytiin Ainon kanssa hammashoitajalla (suuhygienisti, mikä lie) tarkastuksessa. Soitin pari viikkoa sitten ajanvaraukseen, koska huomasin jo kesällä, että Ainon toinen tuloillaan oleva pysyvä hammas kasvaa selkeästi viereiseen rautahampaaseen verrattuna "takana". Ainolla on nyt siis kaksi pysyvää hammasta alhaalla edessä, ja ainakin kaksi maitohammasta heiluu.¨

Heti ajanvarauksessa hoitaja sanoi, että näin pienellä (viis vee) leukaluun kasvu on ihan kesken ja hampaat vasta etsivät paikkaansa. Eli hyvällä tuurilla tämäkin takana oleva hammas mahtuu kasvamaan "suorassa rivissä" jahka tilaa tulee. Nyt asialle ei tehdä vielä mitään, täytyy odottaa varsinaiseen hammaslääkärin tarkastukseen, mikä on vuoden päästä syksyllä koulujen alkaessa.

Saatiin lisäaika taaimmaiset "kutosten" pinnoitukseen muutaman viikon päähän. Tarkastuksen tehnyt hoitaja sanoi, että on aika harvinaista, että nämä hampaat puhkeavat ennen kuudetta ikävuotta ja ne on hyvä pinnoittaa juuri puhjettuaan. Pysyvät kuulemma paremmin puhtaana. Itse olin tietenkin aluksi ihan pihalla, en ollenkaan tajunnut, että mistä ihmeen kuutosista se puhui. No äimistelin sitä sitten ihan ääneen, että mitkä ne kutoset ovat ja missä ne kasvavat. Onkohan kuutoset saaneet oikeasti nimensä siitä, että ne puhkeaa nimenomaan kuuden vuoden iässä?

No, tämä reissu meni kaikenkaikkiaan loistavasti, kun ottaa olosuhteet huomioon: pojat olivat mukana myös hoitajan huoneessa. Erityisesti Toukoa kiinnosti kaikki laatikot ja kaapit ja johdot ja piuhat ja nippelit eikä hän olisi millään malttanut olla kiipeämättä siskon perässä "potilaan" tuoliin.

Tänään alkoi seurakunnan päiväkerho, mitä Aino käy nyt kolmatta vuotta ja Eino toista. Aino menee eskariryhmän mukana, minun tarvitsee huolehtia hänelle mukaan vain eväät. Einon ryhmä kokoontuu yhdeksästä yhteentoista. Oli aika kummallista, kun kotona oli parin tunnin ajan vain Sulo ja Touko. Sillon saatoin oikeasti sanoa, että NYT on hiljaista. 

Olemme muutenkin hyvin onnekkaita kaikkien lasten harrastusten suhteen (mitä vielä onneksi on kyllä tosi vähän): meiltä on vain kolmen kilometrin matka koululle, missä Aino ja Eino käyvät päiväkerhossa, Aino pianotunneilla, kaikki lapset muskareissa ja pelaamassa muiden lasten kanssa ja koko porukka perhekerhossa. "Kylälle" eli keskustaan on kymmenen minuutin matka, Ainolla alkaa siellä huomenna Naisvoimistelijoiden satujumppa.

Harrastustarjontaa selatessa huomasin, että näinkin pienellä paikkakunnalla hintaerot ovat suuret. Meidän budjetilla harrastukset valitaan sen mukaan, mihin on varaa. Onneksi todella hyviä juttuja saa pienelläkin rahalla eivätkä lapset vielä itse vaadi juuri mitään, varsinkaan pienemmät. Sillä hinnalla, missä toisaalla maksetaan koko vuoden tunnit, toisaalla ei kateta edes syksyn tunteja.

Lisäksi tekemistä oli karsittava ihan senkin mukaan, kuinka itse jaksan. Jos mies on viikon iltavuorossa, tarkottaisi se sitä, että minä seilaisin koko porukan kanssa arki-illat harrastuspaikasta toiseen. Ja jos kahdella isommalla lapsella on kummallakin yksi tai kaksi harrastusta ja koko porukalla kaksi yhteistä, jäisi varsinkin Ainolle vapaa-aikaa liian vähän.

Ainakin nyt tuntuu, että tekemistä on ihan sopivasti vaikka pelkkään olemiseen kotona on edelleen varattu iso osa meidän ajasta. Nyt on hyvä näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti