maanantai 4. elokuuta 2014

Perfektionistin päiväkirja, osa 2

Tiedättekö, kun kaikissa mainoksissa ja sisustuskuvissa työhuone on ihan viimeisen päälle järjestyksessä? Pöydällä on tietokoneen lisäksi yksi kynä ja lamppu. Ehkä tuoreita kukkia ja kehys.

Minä olisin aina halunnut, että työhuone näyttäisi siltä. Paperit olisivat siistissä pinossa laatikossa tai kansiossa, kansiot järjestyksessä hyllyllä. Pöydällä ei tarvitsisi olla juuri mitään, ja kun jotain pitäisi tehdä, sen saisi aloittaa kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä. 

Noh, kuten arvata saattaa, meillä ei aloiteta mitään tyhjältä pöydältä. Ei meillä ole edes työhuonetta.

Aina on joku paperinippu tai keskeneräinen projekti odottamassa. Laatikot ja kaapit ovat täynnä kaikkea sellaista, mitä ei oikeastaan koskaan tarvitse, mutta niiden on oltava olemassa: piuhoja, latureita, passeja, klemmareita, kännyköiden alkuperäisiä pakkauksia ja takuulappuja sekä cd-levyjä jonkin kummallisen tietokoneohjelman (mitä kukaan ei koskaan kuitenkaan asenna) asennusta varten. 

Laskuja, palkkalappuja, tärkeitä ja vähemmän tärkeitä papereita kerääntyy viikkotolkulla pöydälle, kunnes jossain vaiheessa havahdun siihen, että ehkä olisi ihan hyvä välillä käydä kasat läpi. 

Tietokonettakaan harvoin kukaan käyttää sille kuuluvalla paikalla. Oho, on siellä näköjään joku tarrakirjakin. Ja tuo vaalea pallo on levitettävän rauta-sohvan koristepallukka.


Inspiraatiota odotellessa, ehkä jossain vaiheessa talvella on taas mukava järjestellä kaikkia ällö-lappuja. Yyyhh.

Yhtä asiaa en edelleenkään siedä: postien kerääntyminen ruoka-tai tiskipöydälle. Töistä tullessaan iskä joutuu usein (okei, ei enää lähdeskään niin usein) kysymään, että tuliko postia. Innokkaana heittelen suoraan mainoslehdet ja turhuudet keräyskoriin, laskut olen pinonnut erinäisiin kasoihin tietokoneen viereen. Tai sinnepäin. Joku lehti saattaa olla vielä pöydällä.

Vuoden päästä kirjoittelen sitten varmaan posteja pursuavista keittiötasoista.

Eräänä iltana kävin laittamassa ulko-oven lukkoon: matkalla astuin jouluaiheisen piirrustus-sabluunan päälle. Toisena päivänä löysin sukan vessan altaasta, tänään ison sinisen liidun hammasharjojen vierestä.

Välillä sitä oikeasti miettii, että onko tässä mitään järkeä?

Ehkä on, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

2 kommenttia:

  1. Taisit just herättää mun inspiksen hävittää kaikki mahdolliset tietokoneohjelmien asennuslevyt joita ei ikinä tule varmasti käytettyä. kiitos.

    VastaaPoista