tiistai 30. syyskuuta 2014

Himotus

Viikonlopun nimi facebokissa oli oikeasti Himostus eikä Himotus, mutta luin sen aluksi monta kertaa väärin. No mutta, viikonloppu kului siis äärimmäisen rennoissa tunnelmissa Himoksella. Vaikka reissua suunnitellessa kokonainen viikonloppu tuntui ikuisuudelta, enkä oikein tiennyt, tohdinko olla niin pitkän ajan pois kotoa, mutta kuinkas kävikään: kotiinlähtöpäivänä oikein ääneen harmiteltiin, että miten voi viikonloppu kulua niin nopeasti ja pitäisikö olla vielä yksi yö.

Yhtälailla ihmettelin sitä, kuinka nopeasti kotiasiat unohtuivat. Jotenkin sitä ajattelisi, että kun elämä pöyrii jatkuvasti kotinurkissa lasten kanssa, siitä olisi hankala myös päästä eroon. Mutta ei, päinvastoin. Unohdin koko kodin sillä sekunnilla, kun auto käänsi nokkansa kohti Jämsää. Perjantai-iltana katsoin kelloa vasta niin myöhään, että mies oli jo aikaa sitten laittanut kotoa hyvää yötä-viestin.

Mutta ei siinä seurassa paljon koti-ikävää malttanut edes potea. Perjantai-iltana syötiin tortilloja, katsottiin Vain Elämää, saunottiin ja istuttiin kaksi tuntia porealtaassa. Edes me paatuneimmat "nukkumaan ennen kymmentä"-tyypit valvoimme ainakin kahteen. Eikä tuntunut missään. Lyhyistä yöunista huolimatta oli kerrassaan kummallista herätä puoli yhdeksältä siihen, että oli nukkunut koko yön heräämättä yhtään mihinkään. 

Lauantaina nautittiin kiirettömästä aamupalasta ja minun järjestämästä kuntopiiristä (tai no, nautittiin ja nautittiin, mutta kyllä muuten hiki lensi). Mietittiinkin siinä pihalla ähkiessämme, että kuinka voikaan ihminen olla pönttö, lähteä nyt viikonlopun lomareissulle kuntoilemaan! No, hikistelyn jälkeen saimme hyvällä omallatunnolla syödä taivaallista kasvissosekeittoa ja sacher-kakkua. Illalla kävimme vielä ennen saunaa ja poreita syömässä Ravintola Rinteessä. Aijai. Nukkumaanmeno venähti taas, mutta ei tällaisilla reissulla yksinkertaisesti malta mennä nukkumaan. Aika kului nopeasti pelkästään sohvalla löhöillessä ja höpötellessä. Aamulla makoiltiin puoli kymmeneen. 

Sunnuntaina pitkän aamupalan jälkeen keräsimme tavarat ja siivosimme mökin. Aivan uskomaton suoritus, puoli kahdeltatoista aloitimme ja vartissa olimme valmiita. Mutta eipä siinä paljoa ihmetelty ja toisaalta, kun kahdeksan oma-aloitteista naista pisti tuulemaan niin ei niiden neliöiden järjestelyyn kauaa aikaa mennyt. 

Vaikka reissu olisi voinut jatkua vielä pidempään, takaisin oli mukava tulla: koti oli siivottu ja ruoka valmiiksi tehty. Lapset kävivät ovella halaamassa, mutta mitään ihmeellistä "ihanaa, kun olet kotona"-vastaanottoa ei ollut. Ei niillä tainnut olla edes ikävä.

Eli: yliarvioin oman korvaamattomuuteni ja aliarvioin miehen kyvyt hoitaa koti ja tenavat ihan yhtä hyvin kuin minä. SIISPÄ tästä intoutuneena ehdotinkin jo, että seuraava reissu tehtäisiin jo talvella. :D

Tämä reissu tuli tarpeeseen. Suurensuuri kiitos kaikille mukana olleille, minulle viikonloppu oli oikea mini-loma mitä parhaimmassa seurassa! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti