torstai 11. syyskuuta 2014

"Mä osaan!"

Pitkästä aikaa ajattelin kaivaa lasten lapsuusmuistot-kirjat (tai millä nimellä ne kelläkin kulkee, Kulta-aika Lapsuuden, Ensimmäinen Vuosi jne.) ja päivittää ne vielä, kun jotakin viimeisiltä kuukausilta on muistissa. Itsehän en muistaisi varsinkaan kenenkään ensimmäisestä vuodesta mitään, jos ei kaikkia pieniäkin ilon ja surun hetkiä oli kirjattu ylös. Minä kirjoitan orjallisesti ensimmäisten hampaiden ja askeleiden lisäksi hauskoja sanontoja, sananmuunnoksia, lasten omia lauluja ja ajatuksia kaikesta maan ja taivaan väliltä.




Tässä pikakatsaus teille muillekin meidän lasten viimeisimmistä oivalluksista ja onnistumisen ilosta!

Aino

Eskarin aloituksen jälkeen Ainosta on tullut kuin pieni koululainen. Hän opettaa pikkuveljilleen kaikkea hienoa ja uutta, eilen hän pelasi Einon kanssa sisällä (loppui kyllä aika lyhyeen) purtsua. Uusien taitojen oppiminen heijastuu voimakkaasti siis tänne kotiin, välillä hän esimerkiksi viittaa halutessaan puheenvuoron tai kehuu kaikkea "sairaan hyväksi". Ruokaa hän syö entistä ennakkoluulottomammin myös täällä kotona eikä television katseleminen kiinnosta häntä enää läheskään niin paljon kuin ennen. Eskaripäivät sujuvat kuulemma mallikkaasti, Aino pitää siitä, että tietyt asiat tehdään koulussakin aina samalla tavalla ja siellä on selkeät säännöt. Kotona Aino on iltaisin väsynyt, välillä suorastaan vihainen, joten yöunille on käytävä jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Opettaja kehui Ainoa hyvin tietäväiseksi ikäisekseen, näppäräksi ja "perherakkaaksi": joka ikisessä piirrustuksessa tai maalauksessa komeilee äiti, iskä ja kaikki pikkuveljet. Uudella vauvalle hän ehdotti nimeä Arska.

Eino

Einosta on kasvanut lyhyessä ajassa iso poika, joka piirrustaa omaa nimeään joka paikkaan ja jaksaa kököttää pöydän ääressä tekemässä Hama-helmillä kuvioita (vauhdikkaalta pojalta tämä on suorastaan ilmiömäistä). Eino lauleskelee itsekseen, hän on todella innostunut tehtävä-kirjoista eikä intohimo pelaamiseen ole laantunut yhtään, päinvastoin: jalkapallo, pesäpallo, koripallo, sulkapallo, jääkiekko, sähly, kroketti. Pelit ovat selkeästi lähellä Einon sydäntä. Eino on edelleen hyvin herkkä ja nälkäisenä ja/tai väsyneenä hyvin äkäinen. Hänestä on tullut reilu kaveri, joka uskaltaa jo lähteä touhuamaan muiden lasten kanssa. Eino piirtää entistä tarkempia taloja ja junia kaikkine pienine yksityiskohtineen ja eilen hän oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Eino kyselee kaikkea jatkuvasti, mm. siitä, mistä sumu tulee, miksi Jeesus on kuollut ja syödäänkö me possuja. Eino on lapsista edelleen kaikkein paras nukkuja, tänään hän heräsi yli kahdentoista tunnin yöunilta puoli kymmenen jälkeen.

Sulo

Vaikka Sulo on meidän lapsista selkeästi harvasanaisin, puhuu hän jo hienosti monen sanan lauseita. Välillä joidenkin sanojen kohdalla on hetki mietittävä, että mitähän hän tällä nyt tarkoittaa, mutta ymmärretyksi hän tulee erinomaisesti ja saa äänensä kuuluviin jo ihan erilailla kuin ennen. Sanoinkin iskälle pari päivää sitten tästä: Toukon unien aikaan Sulolle on vaikea yrittää selittää, että pitäisi olla hissunkissun, sillä Sulo on joko hiljaa tai sitten hän huutaa. Tai kiljuu. Sulosta on tullut erittäin omapäinen ja hänen ensimmäinen vastauksensa yleensä kaikkeen on EI. Edelleen hänen suosikkejaan ovat junat ja pakettiautot. Minua vähän harmittaa, kun en ole ehtinyt hetkeen hänen kanssaan piirtää tai maalata, eikä esimerkiksi saksilla leikkaaminen onnistu vielä ollenkaan (samassa iässä isommat ovat leikelleet jo vaikka mitä). Onneksi Aino ja Eino piirtävät hänelle hienoja vetureita ja paloautoja. Sulo on ollut aina hyvin varovainen eikä esimerkiksi kiipeily ole kiinnostanut häntä pätkääkään, mutta nyt hän on lyhyen ajan sisällä oppinut paljon kaikkea uutta, mm. kiipeilytelineen eri ulottuvuudet. Iskä on Sulolle hyvin tärkeä, ja kaikki, mikä liittyy metsään ja metsästykseen, kiinnostaa häntä kovasti: eräänä päivänä Sulo kantoi loppupäivän lelupyssyä mukanaan, kun hän oli käynyt viemässä iskän kanssa riistakameran jonkin pellon laitaan (iskällä oli siis pyssy mukana sillä reissulla, varmuuden vuoksi). 

Touko

Ensimmäisen vuoden jälkeen uusien taitojen oppiminen on luonnollisesti hidastunut, mutta sen sijaan Toukolle on tullut hurjasti luonnetta ja omaa persoonaa. Hän on rauhallisempi kuin Eino, vauhdikkaampi kuin Sulo mutta kaikista selkeästi itsepäisin. Hän rakastaa kiivetä pöydille ja tutkia kaikkea, mikä on korkealla. Touko tanssii aina pienen pätkän musiikkia kuullessan (kunnes häntä alkaa nolottaa) ja viime viikolla hän oppi peruuttamaan. Hänelle kasvaa nyt ensimmäiset poskihampaat sekä hiukset niin vauhdilla, että ne ovat jatkuvasti silmillä. Tiistaina uimahallissa Touko laski sata kertaa pienestä liukumäestä pää kolmanteja jalkana ja loppuillan hänen vatsansa oli sekaisin klooriveden nielemisestä. Touko on uusissa tilanteissa hieman ujo ja hän saattaa säikähtää, jos äiti tai iskä häviää näköpiiristä. Hän ei puhu vielä mitään, vaan osoittelee kaikkea öhisten ja töhisten, varsinkin seinällä olevia valokuvia. Aamuisin Touko on varsinainen päivänsäde, hän nukkuu yöt pääasiassa hyvin ja omassa sängyssä eikä illalla nukkumaanmenon kanssa tavitse taistella. Touko tykkää junaradasta ja palloista ja hän kiusaa isompia sisaruksia hajottamalla leikkejä ja majoja, viemällä tahallaan tavaroita ja laittamalla televisiota kiinni.

Lisäksi: minun ei ole tarvinnut moneen viikkon ensimmäisenä aamulla vaihtaa lakanoita. Kukaan ei ole siis pitkää aikaan pissannut yöllä sänkyyn ja tauditkin ovat pientä flunssaa lukuunottamatta pysyneet loitolla (koputtaa puuta). Mitä tulee metsästykseen ja pyssyihin, pyrimme opettamaan lapsille kunnioitusta luontoa ja eläimiä kohtaan: he ovat nähneet, kuinka kyyhkynen nyljetään ja samalla olemme selittäneet, että kukaan ei kanna pyssyä huvin vuoksi, vaan eläinten ampumiseen on aina jokin syy. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti