torstai 25. syyskuuta 2014

MUN oma viikonloppu

Enää yksi yö! Voitteko uskoa, olen lähdössä huomenna koko viikonlopuksi kaveriporukan kanssa Jämsään Himokseen mökille. KOKO VIIKONLOPUKSI! Omg.

Tilanne on minulle ihan super-kummallinen: Ainon syntymän jälkeen olen ollut yksin yötä pois kotoa kerran. Yhden yön. Jos ei lasten synnäri-reissuja lasketa, enkä sielläkään ollut yksin. Ja mikä parasta, tällä reissulla keskitytään rentoutumiseen (poreamme!), hyvään ruokaan ja yhdessäoloon ihan vaan aikuisten kesken. Arvatkaa, aionko nauttia? Ei pyykinpesua, pyllyjen pyyhkimistä, narinan kuuntelua, huutoa, tappeluiden setvimistä, nukuttamista tai ahdasta sänkyä (ystävä tosin lupasi änkeä minun kanssa samaan sänkyyn, jos koti-ikävä iskee). 

Iskä saa nauttia arjen loistosta koko viikonlopun ihan itsekseen. Olen siis äärimmäisen onnellinen myös tämän asian suhteen: voin hyvällä omallatunnolla jättää koko porukan iskän kanssa kotiin, eikä hetkeäkään tarvitse miettiä, pärjäävätköhän he. <3

On tätä odotettukin. Viikon alusta olen laskenut öitä perjantaihin, pelännyt pahinta kaikenmaailman tartuntatautien takia (tosin olen ajatellut jo kauan, että lähden reissuun vaikka pää kainalossa) ja miettinyt, kuinkahan sitä osaa ollenkaan ollakaan. Jo pelkkä pakkaaminen tuntuu jotenkin järjettömältä: eikö oikeasti tarvitse sulloa kasseja täyteen kuuden ihmisen kamppeita? Vaan ainoastaan omat? 

Ja näin helvetillisen viikon jälkeen on sellainen fiilis, että ikävä ei tule ketään ja ihan sama, vaikka koko huusholli räjähtäisi ilmaan. Kunhan minä pääsen lähtemään. MINÄ. Änkekööt iskän viereen nukkumaan ja valittamaan janoa ja pissahätää.

Niin että pitäisikö tällaisia reissuja tehdä useamminkin? Pitäisi, mutta loppupeleissä kaiken järjestäminen ei ole ihan niin helppoa. Nyt meillä on kasassa sellainen porukka, että kaikki sujuu vallan mallikkaasti. Vaikka alussa epäröinkin koko viikonlopuksi pois lähtemistä, nyt se tuntuu suorastaan loistavalta idealta jo pelkästään sen takia, että muutaman kuukauden päästä meillä on taas sellainen tissitakiainen, jota en osaa ensimmäiseen puoleen vuoteen jättää noin vaan kotiin.

Pisteenä i:n päälle perjantain Vain Elämää-jaksossa on Paula Vesalan päivä: kun itse osaa jokaisen PMMP:n biisin ulkoa, on mahdottoman hauskaa kuullaa, millaisia versioita niistä on tehty. Ja edes tämän yhden kerran ei tarvitse pinnistellä kuullakseen, mitä ihmiset ohjelmassa keskenään puhuvat. ;)

5 kommenttia:

  1. Oi ihanaa! Itse olen kakkosen (12 vee) syntymän jälkeen ollut kerran itsekseni reissussa kymmenen vuotta sitten. Lähdin ex tempore Espanjaan hyvän ystävän häihin ja olin kolme pvää ja kaksi yötä poissa kotiympyröistä. Nauti täysillä reissustasi! -Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis ole ainut, jonka on hankala lähteä kotoa pois. ;) Kiitos, mä niiin nautin!

      Poista
  2. Hurrrrraaa! PS. Juholle voi kertoo, että täällä ollaan

    VastaaPoista