maanantai 1. syyskuuta 2014

Vastaus blogihaasteeseen: Minä

Jo jonkin aikaa sitten hyvä ystäväni Milja haastoi minut blogissaan Millivanilli täyttämään ns. ystäväkirjan. Itse muistelen näitä ala-asteaikoijen ystäväkirjoja erityisellä lämmöllä ja joillakin taitaa olla niitä jopa vielä tallella. Ai että niitä on sitten mahtavaa lukea. 

Tähän päivään ystäväkirjan täyttäminen sopii paremmin kuin nenä päähän, sillä olen joutunut pakottamaan itseni lepäämään. Flunssa on vienyt minulta lähestulkoon kaiken energian, mikä tarkoittaa sitä, että jo ennestään suuri pyykkivuori kasvaa edelleen. Ulos oli pakko raahautua aamupäivällä, sillä pojat hyppivät seinille jos joutuvat olemaan koko päivän sisällä. 





Eilen oli vielä sen verran hyvä päivä, että kävin Panadol Hotin voimalla ohjaamassa step-aerobicin. Olen ohjannut jumppaa viimeksi vajaa kymmenen vuotta sitten, joten flunssan osuminen ensimmäiselle kerralle oli suoraan sanoen TODELLA sieltä ja syvältä. Jumppa meni kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin, ehdin ohjata aerobicin vielä kuusi kertaa ennen syyskauden päättymistä. Sen jälkeen keskityn ainoastaan jättipötsin kanssa arjen haasteista selviämiseen. 

Mutta viimein asiaan! Kiitos Milja, tämä oli hauska haaste. Seuraavaksi haastan Jannin täyttämään ystäväkirjan!

Nimi: Janica
Toteemieläimeni: Ekana tuli mieleen, että mikäs ihme on toteemieläin, mutta sitten muistin, että näitähän täytettiin ala-asteella eikä silloinkaan mitään tällaisia mietitty sen enempään saatika otettu vakavasti. Toteemieläimeni olkoon siis hevonen.
Mottoni: Reippaasti nyt! Tätä hoen yhtenään lapsille, olisikohan minulle oikeasti joku syvällisempikin motto olemassa? "Tee toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän."
Asun: Hirsitalossa metsän keskellä
Ihailen: Ihmisiä, jotka osaavat asettaa itsensä joskus etusijalle.
Perheeseeni kuuluu: Minä, mieheni, neljä lasta ja koira.
Lapsuuden unelma-ammattini: Voi että kun en muista kaikkia, olihan niitä vaikka mitä! Kokki ainakin.
Nykyinen ammattini: Tradenomi (jos olisin oikein ärsyttävä, niin laittaisin "äiti", mutta koska se ei ole varsinaisesti ammatti vaan elämäntyö, niin empä laita).
Pidän työstäni, koska: No joo, lasten kanssa kotona "oleminen" käy todellakin työstä, sanoi kuka mitä tahansa, eli parhainta tässä on saada olla tekemisissä mitä aidoimpien tyyppien kanssa. 
Harrastukseni: Kaikensorttinen liikunta, lukeminen, omakotitalo
Erityistaitoni: Suuren porukan "kontrollointi" ja jäätävän metelin kestäminen, jaksaminen ja kaaoksen sietäminen
En osaa: Tehdä jauhelihapihvejä tai sienikeittoa
Kerään: Muumimukeja
Parhaat puoleni: Rauhallisuus (meinasin vahingossa kirjoittaa rahallisuus, hah), itsevarmuus
Suurin ongelmani puolisoni mielestä on: Ylisiisteys ja stressaaminen
Ihannemieheni: Johnny Depp, HAHAHAAH no okeiokei, rehellinen, ahkera, luotettava
Elämäni tähtihetki: Lasten syntymät ovat tietenkin elämäni mullistavimpia kokemuksia, mutta tähtihetkiksi voisin luokitella myös ne hetket, kun olen tajunnut hyvinkin yksinkertaisia asioita: Tärkeintä on pysyä hengissä, luottaa itseensä ja olla sitä, mitä oikeasti on.
Oudoin tekemäni asia: Kerran hyppäsin keskellä yötä laiturilta vaatteet päällä järveen. Se oli outo päähänpistos.
Haluaisin matkustaa: Juuri nyt kelpaisi pieni piipahdus ihan mihin vaan. YKSIN. Tai kaksin.
Kaikki olisi hyvin, jos vain: Nenä ei olisi tukossa. Pakko vähän valittaa, tää räkä ei oo jees.
Jos saisin kymmenen miljoonaa: Ohhoh, ensin haettaisiin varmaan pizzat.
Jos saisin päivän olla mies: Nauttisin (?) kahdeksan tunnin hiljaiselosta töissä, tulisi kotiin valmiiseen ruokapöytään, siistiin kotiin. Illalla ottaisin saunan jälkeen puhtaat vaatteet kaapista ja valmistautuisin ihaniin, keskeytymättömiin yöuniin.
Hävettää tunnustaa, mutta: Kuten ylläolevasta voi varmasti päätellä, välillä kaipaan todella jotakin ihan muuta kuin tätä ainaista 24/h-äitiyttä.
Elämän tarkoitus: Paljon on tarkoituksia, mutta minulle tuli ekana mieleen ne kurjat tarinat kuolinvuoteella katuvista ihmisistä: he harmittelevat sitä, että keskittyivät liikaa työhön ja rahan hankkimiseen kuin perheeseen ja ystäviin. Loppujen lopuksi raha ja saavutukset eivät ole meitä hyvästelemässä, vaan rakkaat läheiset ja ystävät. 
Paras kirja juuri nyt: Lars Keplerin koko tuotanto.
Paras tv-ohjelma juuri nyt: Arrow jäi juuri tauolle, joten nyt ei tule oikein mitään katsottavaa. Onneksi kohta alkaa Vain Elämää, sitä on kiva katsoa koko perheen voimin. Katson muutenkin ihan surkean vähän telkkaria, en edes tiedä, mitä sieltä tulee.
Parasta musiikkia juuri nyt: Ihan mikä vaan kunhan ei ole Ti-ti Nallea, Urpoa ja Turpoa, Fröbelin Palikoita, Ipanapaa yms. Samuli Putro on tosi jees.


Ei varmasti mennyt ala-asteella näin kauan kysymysten vastaamiseen. Jösses että elämä on ollut silloin helppoa. 

P.s. Arvatkaa, mitä tapahtui sillä aikaa, kun kirjoitin tätä? No vaikka mitä, mutta tämä oli paras: Touko tiputti itselleen pöydältä banaani-tertun ja söi siitä banaania. Kuorineen. Namnam, mahtoi olla hyvää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti