tiistai 16. syyskuuta 2014

Yökirja, osa 4

Paahtavien kesähelteiden yövaikeuksien jälkeen elämä muuttui seesteiseksi, joten silloin hieman yllättyneenä toivotinkin viilenevät säät enemmän kuin tervetulleiksi. Tuli öitä, joina jouduin heräämään tai nousemaan vain kerran - ja se tuntui levottomien ja hikisten öiden jälkeen taivaalliselta.

Mutta, tyyntä ennen myrskyä. Meillä nukkuminen on kulkenut aina jonkinlaisissa sykleissä: on aikoja, jolloin yöt ovat yhtä hulinaa, sitten taas rauhoittuu. Unen laatu on aina ollut suoraan verrannollinen siihen, millainen yötä edeltävä päivä on ollut: rauhallinen päivä, rauhalliset yöunet. Levoton päivä, levottomat unet. Meidän lapsilla tämä on toiminut ihan vauvasta saakka: jos vauvan päiväunet menivät plörinäksi, myös seuraava yö meni plörinäksi. Aluksi sitä jotenkin ajatteli, että silloin kun vauva ei ollut nukkunut päivällä juuri yhtään, olisi unen odottanut maistuvat yöllä. Mutta ei, se menikin juuri päinvastoin.

Keskiviikko (tiistai-keskiviikko-välinen yö)

Illalla käytiin uimahallissa ja pizzalla. Touko ei malttanut innostukseltaan pitää suuta altaassa kiinni, joten hän nieli kloorivettä sillä seurauksella, että vatsa oli sekaisin koko yön. Ruoka ei hänelle illalla juuri maistunut ja se taisi vain lisätä yön tuskia. Kun olin pariin otteeseen käynyt rauhoittelemassa Toukon, isommilla alkoi vesi-rumba. Uiminen ja suolainen iltaruoka olivat tehneet siis tehtävänsä. Vuoron perään, suunnilleen tunnin välein jokainen heräsi juomaan, ja kun kolmannen kerran kävin Toukon luona, minun puoleni sängystä oli vallattu. Aino ja Sulo nukkuivat x-asennossa iskän vieressä, Eino onneksi rauhoittui juotuaan omaan sänkyyn. Raahasin Ainon sängystä peiton ja tyynyn sohvalle, ja juuri kun sain oikaistua ruhoni, Touko vatsaa alkoi taas kivistää. Tein jo ensimmäisellä rauhoittelukerralla päätöksen, että viereen häntä en ota, siitä ei tule mitään (katso aikaisemmat yökirjat). Kuuntelin hetken sohvalla, ja uskomatonta mutta totta, Touko rauhoittui itsekseen. Parin tunnin päästä herään siihen, kun Aino huutelee meidän sängystä äitiä. Siirryn takaisin sänkyyn, tilaa ei ole juuri yhtään. Jossain vaiheessa olen siirtynyt takaisin sohvalle, ja ilmeisesti sen jälkeen, kun iskä on viideltä noussut ylös, Aino ja Sulo ovat ahtautuneet minun viereen sohvalle. On vielä ahtaampi nukkua, mutta en todellakaan jaksa enää siirtyä. Olohuoneessa on liian valoisaa ja minun on vaikea saada enää unta. Käsikin puutuu ihmeellisessä asennossa. Torkahdan hetkeksi ennen kuin kello seitsemän jälkeen soi. Päivällä kiroan iskälle, että seuraavan uinti-pizzeria-reissun jälkeen pakkojuotetaan jokaiselle puoli litraa vettä ennen nukkumaanmenoa.

Torstai

Keskiviikko oli rauhallinen päivä, lähinnä siksi, että itse olin aika puhki. Raskaus tuo omanlaisen säväyksen päivän vireystilaan, varsinkin jos edellinen yö on mennyt päin mäntyä. Yö menee suhteellisen rauhallisesti, Sulo herää jossain vaiheessa karmeaan itkuhuutoon, mutta rauhoittuu nopeasti. Raahaudun silmät puoliummessa omaan sänkyyn, törmään matkalla temppukeinuun ja lelukärryyn. Saan peiton korville, sitten tulee pissahätä. Minulle. Arvon, että jaksanko nousta. Pakko nousta, pissahädän ajatteleminen vain lisää hätää. Matkalla takaisin törmään Suloon, joka on kadottanut unikaveri-piipaa-autonsa. Joku paloauto se taisi olla. Pimeässä hapuilen ensin Sulon sängyn alta (on turha yrittääkään ehdottaa, että etsitään auto aamulla), auto löytyi mutta se oli väärä. Lopulta löydän paloauton seinän ja sängyn välistä, Sulo seuraa minua meidän sänkyyn. Aamulla huomaan taas nukkuvani sohvalla, vieressä taisi olla vain Aino. Eino nukkui yön tauotta ja herää vasta puoli kymmeneltä.

Perjantai

Eino halusi laittaa illalla sukat jalkaan ennen nukkumaanmenoa. Hänellä aika harvoin on sukkia yöllä jalassa, koska useimmiten hänelle tulee niiden takia liian kuuma. Sulo herää jossain vaiheessa levottomaan uneen, kun menen rauhoittelemaan, hän tuijottaa silmät auki seinään ja huutaa. Lopulta, kun mikään ei tunnu rauhoittavan, nappaan hänet vastusteluista huolimatta kainaloon. Hän rauhoittuu suunnilleen sekunnissa ja jää omaan sänkyyn nukkumaan. Aika lyhyeltä tuntuvan ajan kuluttua herään, kun Eino on sängyn vieressä ja valittaa, että sukka on huonosti. No, toinen sukka puuttuu ja toinen on rullalla. Taas on ihan turha ehdottaa, että otetaan toinenkin sukka pois ja nukutaan ilman. Ei, puuttuva sukka on etsittävä. Eino jää odottamaan meidän sänkyyn, minä käännän Einon sängyn ympäri. Sukka löytyy ja voimme jatkaa unia. Sulo taisi nukkua vaihteeksi koko yön omassa sängyssä. 

Lauantai

Eino herää jossain vaiheessa pissahätään. Hän ei ehdi vessaan, vaan pissa tulee huoneen lattialle. Minä ajattelen vain, että hyvä, että tuli lattialle eikä sängylle. Vaihdan Einolle yökkärin ja hän jatkaa rauhallisesti uniaan aamuun saakka. Yö sujuu muuten rauhallisesti.

Sunnuntai

Herään yöllä kerran, johonkin mitä en enää muista. Aamulla saan nukkua melkein kymmeneen. Päivä tuntuu lyhyeltä, kun on nukkunut niin pitkään.

Maanantai

Olen taas raahautunut jossain vaiheessa sohvalle. Aika nopeasti muistaakseni, ehkä yhdeltä jo. Sulo herää jossain vaiheessa, ja saan hänet rauhoittumaan meidän sänkyyn, itse jatkan unia sohvalla. Havahdun, kun Aino tulee viereen. Kuuden jälkeen herään mitä epämiellyttävimpään tunteeseen, kun koira on kääriytynyt kerälle nukkumaan sohvan toiseen päätyyn. Minun jalkojeni päälle. Ahteri minun varpaitteni päällä. Ette ikinä arvaa, missä pottuvarpaani ja pari pienempää varvastani olivat? Järkytyn, potkin koiran pois enkä saa enää nukuttua. En uskalla nousta, ettei Aino herää. Pidän silmiä kiinni väkisin, ja herään, kun Eino pamauttaa minua tyynyllä päähän. Teen hänelle tilaa, itse raahaudun kerälle siihen, missä koira äsken oli. Eikä aikaakaan, kun herätyskello jo soi ja pääsen kylppäriin pesemään kovia kokeneet varpaani. 

Rauhallisempia aikoja odotellessa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti