maanantai 20. lokakuuta 2014

Arkipäivä: maanantai

Loman jälkeen uusi viikko lähti käyntiin vähän tahmeasti. Vaikka moni varmasti ihmettelee, että mistä ihmeestä minä nyt edes lomailen, niin karu tosiasia on se, että ihan tämä perusarki kaikkine pyörityksineen imee välillä viimeisetkin mehut jopa minusta. Oli ihanaa, kun viikkoon ei tarvinnut patistaa ketään aamulla hereille, vaan saimme lasten kanssa köllötellä yhdeksään, jos siltä tuntui; ruoka-ajat olivat mahtavan joustavat, ketään ei tarvinnut kyyditä aamuyhdeksältä kerhoon ja illat lorvimme kotona harrastusten sijaan. Pyykkiäkin ehdin (jaksoin) pestä niin, että ennen seuraavan koneellisen käynnistämistä sain edelliset narulta kaappiin.

Eiköhän kirjata vastapainoksi tämän tulevan viikon arkipäivien kulkua, juuri sellaisena kuin ne ovat.

Aamulla nousimme Ainon kanssa ennen puolta kahdeksaa. Kökötimme kumpikin hetken sohvalla katselleen pikkukakkosta, minä hörpin kahvia ja luin Harry Potteria. Taksi tulee hakemaan Ainon noin vartin yli kahdeksan, eikä tyttö osaa heti herättyään syödä mitään, joten siksi on noustava ajoissa heräilemään. Vihdoin, ennen kahdeksaa patistan Ainon pukemaan sisävaatteet ja syömään kaurapuuroa. Puuro ei oikein maistu. Eino herää, hän kömpii silmät puoliummessa sohvalle viltin alle, eikä sano sanaakaan. 

Rupusen aamuapalan jälkeen Aino pukee (minä puen, lapsi haukottelee) suurimman osan ulkovaatteista ja menee katsomaan Harri ja Dinot-ohjelmaa vielä hetkeksi. Kun taksi tulee ajallaan, Aino vetää kumpparit jalkaan, repun selkään ja hyppää taksin kyytiin. Sulo herää, hän on heti noustuaan pirteä, mutta istuu silti sohvalle katsomaan ohjelmia. Touko herää tukka pystyssä eikä todellakaan istu sohvalle katsomaan ohjelmia vaan kiipeää keittiön pöydälle tarkistamaan, mitä sisko on ennen lähtöään syönyt. 

Laitan puuron jäähtymään pojille ja petaan sängyt.

Aamupalan (mikä on syöty vasta ennen puolta kymmentä) puetaan ja minä syötän koiran. Lasken se pihalle ja siivoan keittiötä. Suunnittelen jo uloslähtöä, mutta täytyy vielä odottaa anoppi visiitille. Hän on tulossa hakemaan jotain soppaluita. Pääsemme pukemaan ennen puolta yhtätoista. Pukiessa käydään taistelua siitä, laitetaanko haalari vai takki ja miksi pitää laittaa kumpparit. Lähteminen sujui silti suhteellisen hyvin ja ongelmitta, ainut riita syntyi siitä, kuka sai istua etupenkille. Sovittiin, että Sulo istuu ensin ja Eino sitten kun tullaan takaisin. Houkuttelen koiran sisälle ja lähdemme matkaan. Pientä tyytymättömyyttä havaittavissa takapenkillä.

Ulkoilun jälkeen käyn poikien kanssa ruokakaupassa. Sulo eksyy jossain vaiheessa kauppaan, mutta ei hätäänny vaan etsii meidät kaupan toisesta päästä. Löytäminen on suhteellisen helppoa, Touko huutelee veljeä omalla persoonallisella "ÄÄ-Ä"-tyylillä. Kauppareissu sujuu hyvin, pojat osaavat onneksi olla varovaisia parkkipaikalla eikä minun tarvitse muuta kuin yrittää koordinoida täysi ostoskärry autolle. Se on muuten yllättävän hankalaa.

Sulo ei huuda ihan hirveästi, kun onkin Einon vuoro istua etupenkille. Koko kotimatkan joudun pitämään Toukon hereillä, hänen pitäisi syödä vielä ennen päiväunia. Matkalla pysähdymme hiekkatielle ihmettelemään viittä kaurista, jotka ylittivät tien ihan meidän auton edestä. Tovin päällistelemme toisiamme, kauriit ja me.

Kotona työnnän jättiannoksen ranskalaisia, nakkeja ja nugetteja uuniin. Tarkoitus oli tehdä hirvenlihakeittoa, mutta lihan pitää kiehua niin kauan, että ensihätään syödään mitä ravitsevinta einestä. Pojat touhuavat omiaan sillä aikaa, kun laitan hirvenlihat kiehumaan ja katan pöydän. Käsienpesu ja syömään. Kaikki syövät suurella ruokahalulla, Touko vaatii isoon ääneen (ÄÄ-Ä!) omalle lautaselleen ketsuppia ja dippaa ranskalaisia siististi. Keneltäkään ei kaadu maitoa. 

Laitan Toukon nukkumaan, Aino tulee ennen puolta kahta kotiin ja syö. Minä kuorin perunoita ja porkkanoita keittoa varten, pojat leikkivät keskenään. Lasten serkkutytöt tulevat pariksi tunniksi hoitoon, hetken on pieni hulabaloo päällä: yhtäaikaa pitää piirtää, tehdä helmiteoksia, tanssia, leikkiä lääkäriä ja rakentaa majaa. Reilu yksivuotias kummityttömme kiipeää pöydille ja vaatii liedeltä ranskalaisia. Iskä tulee kotiin ja syö kaksi annosta keittoa, ilmeisesti se oli hyvää kun piti lisääkin ottaa. Muistutan Ainoa pianoläksyistä, puoli neljältä pitäisi mennä soittotunnille. Lasten leikkeihin en viitsi puuttua, ei ole järkeä edes siivota vielä. Yritän pitää keittiön jonkinlaisessa järjestyksessä. Hermoilen isompien lasten meteliä, vaikka hyvin tiedän, että Touko on niin tottunut meteliin, että herää hiljaisuuteen. 

Vartin yli houkuttelen Ainon pukemaan ja lähden käyttämään häntä soittotunnilla koululla. Iskä jää loppuporukan kanssa kotiin. Soittotunnin (15min.) aikana tutkin sukka-esitettä, jonka Aino toi koulusta tullessaan. Sukkia myymällä koululaiset keräävät rahaa leirikouluun ja koulun yhteiseen retkeen. Selkää alkaa särkeä, kun istun hetken aloillani.

Kotona Touko nukkuu edelleen kun tulemme takaisin. Uskomattomat unenlahjat, ei voi muuta sanoa. Istun hetken ja ihmettelen lasten touhuja, Aino rauhoittuu katsomaan telkkaria. Hetken päästä serkkujen isä tulee heitä hakemaan ja naurattaa samalla meidän lapsia hölmöillä jutuillaan. Minuakin naurattaa, vanhimman veljeni jutut ovat aina naurattaneet vaikka ne ovatkin välillä todella pöhköjä.

Kun vieraat ovat lähteneet neljän jälkeen, raivaan huushollia hetken. Pakotan Einon siivoamaan myös, vastahakoisesti hän auttaa keräämään leluja paikalleen. Lapset syövät. Muskarit alkavat vartin yli viisi, ja minulle on samalla vanhempaintoimikunnan kokous. Puoli viideltä katson kelloa ja totean, että nyt on ruvettava valmistautumaan lähtöön. Todella vastahakoista, kaikilta. Iskä pölisee puhelimessa kun pitäisi jo toimia. Toukolla on kakka housussa eikä Einolla ole mitään vaateita päällä. Varttia vaille viisi puemme ulkovaatteita, silti olemme koululla täpärästi ajoissa, kymmenen yli viisi. Oli pakko sanoa miehelle vielä siitä, että pukemaan on ruvettava viimeistään varttia vaille jos haluamme olla perillä kymmenen yli. Automatka ei kestä kuin muutaman minuutin. Koti jää suhteellisen siistiin kuntoon, koira jää ulos koska lähti jonnekin livohkaan. 

Lapset tykkäävät muskareista todella paljon eikä vastahakoilua ole. Iskä hoitaa vaihdot kun minä istun kokouksessa. Ainon muskari ensin, puoli tuntia; Einon ja Sulon seuraavaksi, puoli tuntia. Tänään on minun vuoroni mennä Toukon kanssa pienimpien muskariin, isommat leikkivät ulkona sen aikaa.

Pääsemme lähtemään kotiin vähän ennen seitsemään. Iskä laittaa saunan lämpiämään (puusauna) ja minä keitän puuron. Eino riisuu välittömästi suurimman osan vaatteista pois, kai hän lähtisi nakuna muskariinkin jos vain saisi.

Koirakin oli löytänyt muskareiden aikaan kotiin. 

Yleensä lapset syövät puuron vasta saunan jälkeen, mutta tänään saunominen venähtää tunnilla, joten puurot syödään ennen saunaa. Lapset ovat nälissään ja tappelevat ja riehuvat keskenään, telkkaristakin tulee pelottava ohjelma. Touko puree Ainoa, ja Ainoa harmittaa. Touko säteilee, minkä reaktion hän onkaan saanut aikaan! Pyörittelen Toukolle vihaisena päätäni, ja Touko pyörittää takaisin virne naamallaan. Aino maanittelee minua tekemään pyramideja hänen kanssaan. Syön mandariinin loppuun ja raahaudun keskelle olkkaria (olisin halunnut istua vielä hetken keittiön pöydän äärellä). Pakotan iskän mukaan ja kohta taiteilemme läjässä temppuja.

Puuron jälkeen käymme saunassa, siivoan keittiötä, lapset rakentavat majaa ja katsovat Muumeja. Minä kiellän raahaamasta olkkariin enää hirveästi majanrakennustavaraa. Touko pissaa lattialle keinutuolista. Siivoan lattian, keinutuolin ja järjestelen lasten huoneet, laitan sängyt valmiiksi. Yökkärit päälle ja vastahakoisesti pesemään hampaita. Majanrakennus oli jälleen kerran kesken, kai se olisi jatkunut koko yön. Einolta tulee pissa housuun, hän leikki piilosta (hammasharja suussa) eteisen nurkassa eikä "ehtinyt" tulla vessaan. Aino on piilossa vaatekaapissa, uhkailen hänet pois sieltä. Pienemmät ovat jo sängyssä, minä peittelen isommat omiin sänkyihin. Einolle tulee vielä vessahätä. Kaikki on sängyssä yhdeksältä.

Siivoilen loput astiat pois, suoristelen sohvan ja lösähdän. Iskä laulaa lapsille eikä heillä mene nukahtamiseen kuin tovi. Touko taisi olla viimeinen hereillä, hänellä venähti päiväunet turhan myöhään ja siksi uni ei tullut nyt illalla heti.

Lopuksi Ainon nappaama kuva pyramidista, ylimmäisenä Eino ja alimmaisena Touko (!?), Sulo viiletti jossain. Huomiseen!







  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti