perjantai 17. lokakuuta 2014

Epäonnen päivä

Toukolla ei nyt oikein kulje. Eilen hän tipahti lattialle tv-kanssa ja tänään hän molskahti ulkona ollessamme puroon. Kumpikin näistä "onnettomuuksista" olisi ollut täysin estettävissä, mutta kun joka paikkaan ei ehdi, niin välillä sattuu ja tapahtuu.

Televisio olisi pitänyt jo aikaa sitten pultata kiinni tv-tasoon, mutta sekin on jäänyt tekemättä. Onneksi telkkarit ovat nykyään kevyitä ja Toukolla jäi alle vain jalka. Enemmän hän taisi säikähtää selälleen mätkähtämistä. Ja oikeastaanhan minun olisi pitänyt olla nostamassa hänet pois koko hemmetin tasolta, mutta hän ehti kiivetä ja tippua ennenkuin edes huomasin koko juttua.

Seliseli. Purolla katsoin sekunnin toiseen suuntaan ja sitten kuului vaimea molskahdus. Ensin ajattelin, että koira se siellä pärskii, mutta kun huomasin koiran olevan ihan toisessa suunnassa, tajusin, että Touko puuttuu. Katsoin pari metriä alapuolellamme olevaan puronmutkaan: siellähän se Touko yritti nousta kontalleen. Vettä oli onneksi vain sen verran, että hän sai pidettyä pään vedenpinnan yläpuolella sen aikaa, että minä rämmin nostamaan likomärän pojan ylös. Hän oli ilmeisesti laskenut ensin jyrkkää alamäkeä alas ja pudonnut sitten veteen. Ihmeellisintä on se, että hän ei ollut osunut yhteenkään matkalla olleeseen oksaan tai risuun. Tässä Touko taisi säikähtää enemmän hyistä vettä kuin mäenlaskua.

Meille ei ole koskaan tarvinnut soittaa ambulanssia (kopkop) eikä isompia vahinkoja ole tapahtunut, vaikka kaikki katastrofin ainekset ovat jokaikinen päivä kasassa. Minä olen vähän liiankin laiska vahtimaan mitä lapset tekevät, siksi on todella ihme, että olemme välttyneet isoilta haavereilta. Ainolla mustui (murtui?) aikanaan nenänvarsi ja Einolla on arpi alahuulessa, koska hän putosi pari vuotta sitten pieneltä lastenpöydältä lattialle. Sulo ja Touko ovat toistaiseksi selvinneet kuhmuilla, pari kertaa on tainnut kummaltakin tulla verta nenästä ja suusta. Sulon ollessa ihan pieni vauva hänen kasvoilleen "lensi" yllättäen puinen, pieni lentokone. Taisi hänelle pieni haava siitä tulla. Kerran minä itse heitin Einoa vahingossa kaukosäätimellä päähän. Kamala, kamala äiti.  


Saa nähdä, muistaako Touko tämänpäiväisen uintireissunsa seuraavalla puro-reissulla, nyt hänellä näyttäisi olevan kaikki vallan hyvin. <3 

Parempaa viikonloppua teille ja meille!

2 kommenttia:

  1. Oi voi. Onneksi selvisitte säikähdyksellä, välillä on näitä päiviä kun tuntuu että kaikki mahdollinen ja mahdoton tapahtuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä onneksi käynyt pahasti, vaikka lopputulos olisi voinut olla paljon pahempi! Näitähän riittää, sattuu ja tapahtuu! :)

      Poista