tiistai 28. lokakuuta 2014

Pitäisi sitä, pitäisi tätä

Kun pitäisi soittaa vakuutusyhtiöön ja päivittää vakuutukset, pitäisi soittaa neuvolaan ja varata melkein koko köörille ajat. Ja hammashoitolaan ajat kahdelle pienimmälle. Siivotakin pitäisi, ikkunoiden sisälasit näyttävät kamalilta, vessanpönttö näyttää kamalalta, likapyykkikori haisee pissalle ja hyllyt ja tasot ovat taas täynnä kaikkea sälää. 

En tee mitään. Yäk, kun on liikaa tekemistä, tulee ähky. Vähän niinkuin silloin, kun satun kerran vuodessa astumaan lastenvaate-liikkeeseen: kaikkea on niin paljon, että pää menee ihan pyörälle. Hyllyt ja rekit tursuilevat yli, ja lähden kaupasta tyhjin käsin. Kun rupesi ahdistamaan. Tai joulun jälkeinen tavara-ähky, kaikki ylimääräinen laitetaan kiertoon. Syömisen jälkeinen ähky ei ole mitään verrattuna siihen, kun tuntuu, että seinät ja kaapit kaatuvat päälle.

Tänään tuli pitäisi-ähky. Sitten päätin, että teen huomenna yhden asian kerrallaan. Sitten tulikin sopiva väli, soitin neuvolaan. Samalla "innolla" soitin hammashoitolaan ja sitten vakuutuyhtiöön. Siivouksenkin aloitin ihan hissukseen.

Oikeasti se menee niin, että hätäillen kaikkea yhtäaikaa ei saa mitään aikaan. Itse saan parhaiten aikaan niin, että teen rauhassa yhden asian kerrallaan, asettamatta kummoisia tavoitteita. Ilman tiukkoja tavoitteita huomaan saavani aikaan enemmän, kun alunperin olin edes ajatellut. Ja ilman kamalaa stressiä ja nipottamista. 

Viikonlopun reissun jälkeen kaikki olivat uupuneita. Arki tuntui kankealta. Kun hölläsi viikonlopuksi kaikista rutiineista ja ärsyttävistä, pinttyneistä tavoista, paluu kotiin oli tietynlainen shokki: miksei kotona voisi olla petaamatta sänkyjä tai järjestelemättä leluja jatkuvasti yhteen laatikkoon? Miksi tiskit eivät voisi jäädä ruoan jälkeen tiskipöydälle hetkeksi odottamaan? Miksi ihmeessä reissussa osaa rentoutua, mutta kotona ei? Yksi päivä vielä menee siinä ihanassa hälläväliä-olotilassa, mutta kohta jo se sama rasittava nipottaja nostaa päätään: minä pidän siitä, että sängyt on pedattu ja tiskit laitetaan suoraan koneeseen. Sitten muistan kaikki pitäisi-asiat, mitkä siirsin tietoisesti tälle viikolle, koska ajattelin, että reissun jälkeen olen innokas niitä hoitamaan.

Reissun jälkeen iskikin oikein kunnon pitäisi-ähky, ahdistus suoraan sanoen. Sisäisen rauhan löydettyäni sain hommat alulleen. Jes.

Sisäistä rauhaa kaikille teille muillekin! ;) 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti