lauantai 1. marraskuuta 2014

Rakenne-ultrassa kaikki hyvin

Eilen kävin Jyväskylässä vauvan rakenne-tutkmiuksessa. Tämä oli minulle kolmas kerta rakenneultrassa, kahden ensimmäisen raskauden kohdalla tutkimusta ei vielä näillä lakeuksissa tarjottu kaikille. Puolivälin ultra olisi ollut meille maksullinen, enkä suoraan sanottuna osannut silloin edes ajatella, mitä kaikkea rakenne-ultrassa oikein selvitetään. Olisimme olleet siis täysin tietämättömiä, jos raskaudessa olisi silloin ilmennyt jotain poikkeavaa tai jotain, mihin olisi hyvä valmistautua etukäteen. Näin jälkikäteen voin vain todeta, että meillä on ollut aina ihan mieletön tuuri: kun eilen astelin tutkimuksesta ulos "puhtain paperein", ajattelin vain, kuinka onnellisia me saammekaan olla.

"Arska" heilui ja kääntyili, imi peukaloa ja potki vimmatusti tutkimuksen aikana. Kätilö kertoi meille (minulle ja samaan aikaan odottavalle ystävälleni, olimme mukana toistemme tutkimuksissa) tarkkaan, mitä hän tutki ja missä mitäkin on. Itsehän näin suurimman osan aikaa, varsinkin lähikuvista, pelkkää mustavalkoista, mutta kätevästi kätilö sieltä kaikki tarvittavat virtaukset, kammiot ja munuaiset löysi. Vasta tutkimuksen alkaessa jännitin ihan tolkuttomasti, pelotti ihan hirvittävästi, että mitäs jos hän löytääkin jotain vakavaa?

Vauva painoi arviolta 433g (viikkoja siis 21+2). Seuraavien viikkojen aikana vauva kasvaa hurjasti kokoa ja painoa hänelle tulee vielä ainakin kolme, mahdollisesti neljä kiloa lisää. Näki hän kuulemma myös sen, onko vauva tyttö vai poika, mutta sain pidettyä pääni enkä halunnut tietää. Hassua, että nyt joku tietää, onko viides lapsemme tyttö vai poika. Kuten varmasti monta kertaa olen sanonut, odotan automaattisesti poikaa kolmen poika-vauvan jälkeen. Mutta mistäs sitä ikinä tietää.




Tutkimusten jälkeen söimme kolmen ruokalajin lounaan Kissanviikset-ravintolassa (suosittelen, kiitos Milja vinkistä!) ja kiertelimme kauppoja. Sokokselta löysin (vihdoin ja viimein) uuden hajuveden. Hyvän hajun valitseminen on yllättävän hankalaa, muutaman minuutin tuoksuttelun jälkeen pää on ihan pyörällä sadoista pulloista ja erilaisista tuoksuista. Mutta löytyipäs sopiva, halleluja!





Loppujen lopuksi totesimme, että kaikissa kaupoissa myydään samanlaisia rytkyjä, eikä mikään tyyli oikein iskenyt meihin. Karmeita karvapaitoja ja kimallehaalareita, minut saa roudata johonkin laitokseen, jos joskus sellaisia puen päälleni. :D Kun saimme tarpeeksemme käppäilemisestä, ajoimme Citymarkettiin tekemään sitä, mitä parhaiten osaamme: ruoka-ostoksia.

Kotiin oli ihana tulla, Ainolla oli ollut mukava haravointi-päivä koulussa ja pojat olivat syöneet mummon kanssa pussillisen perunoita ja leiponeet sämpylöitä. Iskä oli päässyt ajoissa kotiin ja loppuilta meni Noshin vaatepakettia kaivellessa. Pojat katselivat Vain Elämää-ohjelman uudet paidat päällä. Niistä lisää myöhemmin. 

Tänään lauantaina nautimme kiireettömästä aamusta, iskä lähti hirvimetsälle ja me siivosimme (ylläri) lasten kanssa koko huushollin. Kohta lähden (ylläri, taas) Nosh-kutsuille viettämään sitä kuuluisaa omaa aikaa. ;)

Olen aina ollut vakaasti sitä mieltä, että olen jonkinsortin lapsi-magneetti. Varsinkin, kun istahdan sohvalle tai pötkötän sängyllä, ei minun koskaan tarvitse olla yksin. Muutamassa sekunnissa joku käpertyy kainaloon tuhisemaan. <3





Käpertykäähän kiireettä muutkin, oikein mukavaa viikonloppua ja Pyhäinpäivän iltaa!  
     

1 kommentti: