torstai 13. marraskuuta 2014

Syntymäpäivillä

Meillä juhlittiin lauantaina Ainon ja Sulon syntymäpäiviä. Ainolla on syntymäpäivä oikeasti vasta joulukuun alussa, mutta päätimme järjestää yhteissynttärit jo hyvissä ajoin, etteivät juhlat ja joulu olisi turhan lähekkäin. Ainon kaverisynttäreitä vietetään sitten hieman lähempänä oikeaa ajankohtaa. 

Lauantaina tupa täyttyi lasten kummeista, sukulaisista ja ystävistä. Minun puolen perhe on niin iso, että jo he, miehen puolen perhe ja meidän lähimmät ystävät lapsineen muodostavat valtavan joukon juhlavieraita. Lasten syntymäpäivät ovat muun arjen pyörityksen keskellä aikamoinen rutistus, mutta nautimme suunnattomasti siitä, että saamme koko joukon tänne lasten tärkeään juhlaan.

Minä aina ennen syntymäpäiviä ajattelen, että teemme tarjottavaa kohtuudella ja että vähempikin riittää. Kuten arvata saattaa, emme tälläkään kertaa onnistuneet kovinkaan hyvin, sillä jos en minä niin viimeistään anoppini innostuu heittelemään ehdotuksia ja tarjoutuu kokkaamaan ja leipomaan vaikka mitä. Tähän kun yhdistää vielä lasten taitavan tädin tekemät herkut, johan ruokapöytä taas notkuu kaikennäköistä. Tällä kertaa teemana oli "pikkusuolaista seisovasta pöydästä" eli syötävänä oli mm. dippi-vihanneksia, lihapullia, nakkeja, pikkupizzoja, patonkia ja levitteitä, kinkku-pasta-salaattia, popcornia, muffinseja, keksejä, aivan mielettömän kauniita sulkaapallo-tikkuja (mitähän ne ovat oikealta nimeltään?) ja juna-kakku. Nakkeja, vihanneksia ja popcorneja lukuunottamatta kaikki oli leivottu itse.

Lapset olivat tietenkin innoissaan lahjoista, joista erityismaininnan ansaitsee Ainon korvakorut: tyttö kävi edellisenä päivänä toisen kummitätinsä kanssa laitattamassa korvakorut - omasta toiveestaan tietenkin. Olen jo kauan ajatellut, että hän saa korvakorut ottaa, jos itse joskus halua. Minun kanssani Aino ei olisi ikinä suostunut niitä ottamaan, mutta täti on jotenkin kummasti eri asia. Kotiin palasi hiljainen tyttö, joka oli selvästi hieman järkyttynyt siitä, että korujen laittaminen oli nipistänyt. Nopeasti harmistus meni kuitenkin ohi, ja jo tunnin päästä Aino esitteli koruja kavereille yökoulussa, missä eskarilaiset olivat mukana illan.

Lapset touhusivat illan uusien lelujen parissa, minä ihailin kauniita kortteja, mitkä laitan visusti talteen. Näistä(kin) on ihana huomata, että synttärivieraat tuntevat lapset hyvin ja kortteja myöten lahjat ovat aina "lasten näköisiä".



En ole koskaan ollut mikään kummoinen koristeiden askartelija. Joskus lasten synttäreille ollaan puhallettu ilmapalloja, mutta Aino pelkää pallojen pauketta ja ajattelin, että olisi kiva askarrella jotain Ainon kanssa. Näin jokunen viikko sitten kuvan, missä joku oli askarrellut Polarn O. Pyretin raidallisista muovipusseista viirejä. Kaivoin muutaman muovipussin, vajaan tapettirullan, askartelupapereiden ja paperipussien jämät, leikkasimme niistä kolmioita ja ripustimme narulle. Saimme hyötykäytettyä kaikkea sellaista, mikä olisi todennäköisesti mennyt kohta roskiin. Korkeaan tupakeittiöön viirit oli helppo ripustella, vaikkakin mieheni varmasti taas kiitteli minun päähänpistoani ripustella lippuja kattoon perjantai-iltana. ;)




Suurensuuri kiitos kaikille vieraille ja järjestelyissä auttaneille! <3





Sulo testaamassa "papan autoa", taustalla Touko

Eino pelaamassa Ainon uutta Hello Bunny-peliä 
Touko, Eino ja Sulo

2 kommenttia: