maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukuun ensimmäinen

Joulukuun ensimmäinen valkenikin varsin ihanassa säässä, pitkästä aikaa oli hieman kirkkaampi ja kuivempi keli! Meidän omasta joulukalenterista piti paljastua tänään nuotio-retki (sääkin olisi ollut mitä mahtavin), mutta Einolla nousi kuume edellisenä yönä, joten ensimmäisesta luukusta lapset saivat enkeli-suklaapatukat. Retki siirtyy siis pari päivää eteenpäin. 

Viikonloppu meni taas hujauksessa: perjantaina olin alkuillasta ystävien kanssa pikkujouluissa, myöhemmin kävimme (miehenikin lähti, mummo ja pappa vahtivat nukkuvia lapsia) paikallisessa baarissa katsomassa Koop Arponen & Flute of Shame-yhtyettä. Ensimmäinen ja varmaan viimeinen kerta tämän raskauden aikana, humalaisten seassa tämän pömppö-mahan kanssa. Ahdisti vähän. Mutta oli silti kivaa, musiikki oli mahtavaa.

Lauantaina kävimme katsomassa naisvoimistelijoiden joulunäytöksen, Ainon ryhmä esitti Petteri Punakuono-esityksen. Sulo sai jäätävän "täällä on pelottavaa"-kohtauksen, minulta meni puolet esityksistä ohi kun yritin pitää hänet hiljaisena. Siitä jäi varmasti tramoja sekä äidille että pojalle. Huoh. Touko puolestaan istui esimerkillisesti koko tunnin katsellen esityksiä, Einokin viihtyi ihmeen hyvin. Näytöksen jälkeen katsoimme keskustassa ilotulituksen, mikä oli joulunavaus-tapahtuman loppuhuipennus. Kolme isointa katselivat hienon shown autosta, jokainen pelkää pauketta. Lisää traumoja, tupla-huoh. 

Sunnuntaina kävin mieheni mukana kököttämässä metsästys-kodalla hirvenmetsästys-lopettajaisissa. Ei ne vanhat papparaiset meinanneet ymmärtää, että ei kiitos minulle boolia. 

Tämä päivä on mennyt hiljaisissa merkeissä, Eino makoili aamupäivän sohvalla ja poti kuumetta pois. Hän on ollut aina "hyvä" sairastamaan, hän lepää ja rauhoittuu täysin kun tauti iskee. Kuume on laskenut päivän aikana yhtä nopeasti kuin se tulikin, nyt hän jo juoksee muiden mukana ja leikki tulipaloa. Toukokin valvoi viime yönä, enkä edelleenkään tiedä miksi. 

Pikkuhiljaa keräilin päivän aikana myytävää kirpputorille: aina sitä ajattelee, että ei meillä enää kauheasti ole sinne vietävää, mutta kyllä sitä taas kummasti muutama kassillinen löytyi. Samalla tulee kätevästi siivoiltua kaapit ja laatikot.

Tästä päivästä mieleeni jäi hiljentyminen ja joulun lähestyminen. Olen iloinen, että lapsen sairastumisesta huolimatta sain nukuttua yöllä muutaman tunnin. Ehdin myös hetken päivällä pötköttää sohvalla Ainon kanssa. Harvinaista herkkua, ihana joulukuu! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti