maanantai 29. joulukuuta 2014

Loma-aivo

Nyt jo hirvittää: miten ihmeessä pääsemme ikinä takaisin kiinni arkeen? Tänäänkin kaksi isointa heräsi vasta ennen kymmentä, vaikka he menivät normaalisti yhdeksän-kymmenen välillä nukkumaan.

Että terveisiä meidän perheestä. Olemme kääntäneet olotilamme, ajatuksemme ja kaiken toimintamme täysin lomalle. On ollut ihan mahtavaa, kun koko porukka on ollut kotona ilman kiireitä. On syöty ja nukuttu. Niin paljon, että eilen tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että nyt on pakko tehdä jotain, on päästävä ulos. Pakkasesta huolimatta kävimme luistelemassa, pienen alkuhaparoinnin jälkeen luistelu sujui Ainolta ja Einolta vallan mainiosti, Sulokin uskalsi kokeilla luistimia ensimmäistä kertaa jalkaan. Einolla oli ilo ylimmillään, toihan joulupukki hänelle uuden jääkiekko-kypärän, mailan ja kiekkoja. Isommat olisivat varmasti olleet jäällä koko päivän, mutta tunnin jälkeen oli annettava periksi, kun pienemmät alkoivat palella.

Meidän joulu on sujunut siis erinomaisen rennoissa tunnelmissa. Kotiin laitoimme joulukuusen jo aattoa edeltävänä sunnuntaina (hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi..), siivosimme maanantain aikana sen mitä jaksoimme (tänä vuonna en jaksanut myllätä kaikkia kaappeja ja laatikoita, ehkä ensi vuonna sitten) ja tiistaina tein yhteiseen joulupöytään lanttu- ja bataatti-laatikot. Tiistai-iltana kävimme vielä kotona saunassa ja nukkumaanmenon aikaan ajelimme minun kotiini jouluaattoa odottamaan. 


   
Jouluaatto oli juuri niin perinteinen kuin se on aina ollutkin: aamulla syötiin riisipuuroa ja rusinasoppaa, katsottiin Joulupukin kuumaa linjaa, Lumiukko ja joulurauhan julistus. Ennen julistusta uhkailin lapsia puolivitsikkäästi (hahhah) poliisilla ja putkalla, jos he eivät osaisi olla kiltisti. Iltapäivällä käytiin joulusaunassa, illansuussa syötiin jouluruoka, jonka jälkeen jäätiin odottamaan joulupukkia. Lapsia jännitti hirveästi, eivätkä he meinanneet malttaa odottaa ollenkaan. Suloa vähän hirvitti aluksi, mutta uskaltautui hänkin sitten loppujen lopuksi pukin puheille. Loppuilta meni lahjoja ihmetellessä, yöunille lapset kävivät yllättävän helposti jännittävän päivän jälkeen. Me aikuiset valvoimme ties mihin. 

Joulupäivän vietimme miehen kotona, joulupukki oli jättänyt sinnekin kasan lahjoja. Minun kokemuksistani huolimatta lapset ovat olleet ilmeisesti hyvin kilttejä koko vuoden! Ehheh, no joo, ovathan he olleet. Joulussa yksi parhaimmista asioista on nähdä lasten ilo, oli se sitten joidenkin mielestä kuinka kaupallista tahansa. 

Pyhinä nautimme vielä lisää hyvästä ruoasta, kävimme hautausmaalla (Einoa vähän hirvitti, hän luuli, että menemme hautajaisiin) ja möllötimme, kunnes eilen sunnuntaina uskaltauduimme ihmisten ilmoille luistelemaan. Tänään kiitollisena ajattelen kumpiakin meidän lasten mummuloita, jotka takasivat jälleen kerran joulun lämpöisen tunnelman. Nämä paikat ovat korvaamattomia koko perheen kohtauspaikkoja, joita ilman emme yksinkertaisesti tulisi toimeen. Samalla olen hyvin onnellinen muiden aikuisten aina vain kärsivällisemmästä suhtautumisesta meidän perheeseen, tiedän, että moni ei vapaaehtoisesti viettäisi osaa lomastaan metelöivän lapsi-lauman kanssa. Kiitos.   

Tänään mies lähti takaisin töihin yli viikon lomailun jälkeen, Onneksi laskeutuminen arkeen on hänellekin suhteellisen pehmoinen, keskiviikon jälkeen hän on taas loppuviikon lomalla. Vaikka koko porukka on nauttinut lomasta täysillä, kaikkein eniten siitä ovat "hyötyneet" Aino ja minä. Aino on saanut heilua vaikka koko päivän yökkärissä, rakennella rauhassa hama-helmillä ja on hän kerennyt moneen otteeseen jo kyllästymäänkin: "äiti, minulla ei ole mitään tekemistä". Itse olen saanut levätä koko syksyn edestä, välillä tuntuu oikeasti siltä, että aivoni ovat ihan kohmeessa ja jumissa, on sellainen tunkkainen olo. Vaikka kaikki "pakollinen" arjen pyöritys meillä on aina tehtävä, hommat helpottuvat kummasti, kun niitä on jakamassa toinen aikuinen. Loman jälkeen hyppy arkeen tuntuu varmasti kuitenkin todella virkistävältä. Ehkä siitä juuri tietääkin, että on lomaillut kylliksi.

On minulla ollut paljon kirjoitus-ajatuksiakin viimeisen viikon aikana, varsinkin iltaisin ennen kuin nukahdan, mutta en ole jaksanut avata konetta ja jäsennellä ajatuksia kunnolla. Joten lähipäivinä saattaa seurata hirveällä tykityksellä uusia kirjoituksia (mm. neuvola-käynnistä ja uudesta sohvasta). Tai sitten ei. MÄ OON NIIN LOMALLA! <3    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti