keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Tonttuilua

Mihin katosi taas monta päivää? Vastahan minä torstaina (vai perjantaina) viimeksi kirjoitin ja mikä päivä nyt on, keskiviikko? Höh.

Toisaalta, kun muistelen menneitä päiviä, en yhtään ihmettele, mihin ne päivät hävisivät. Nyt on niin monta asiaa mielessä, että niitä on jo hyvin hankala jäsennellä järkevään järjestykseen. Yritetään nyt kuitenkin.

Torstain joulukalenterista tuli muistaakseni tonttu-askartelua, niistä taisin mainita viime kirjoituksessa. Pienen askartelusession päätteeksi pöydällä oli kasa persoonallisia tonttuja ja tähtiä. Pöydän alla sensijaan oli jäätävä kasa silppua, paperia ja kimallenauhan pätkiä. Kaikki sujui siis hyvin.

Perjantaina leivoin mokkapaloja ala-asteen joulumyyjäisiä varten, enkä tietenkään jäänyt ilman pieniä apukäsiä. Lasten suurin huoli oli tietenkin se, jäisikö herkkua heille syötäväksi ollenkaan: no, minähän en enää osaa tehdä mitään "vain yhtä pellillistä" joten kyllä, koko porukka sai herkutella.


Joulukalenterista paljastui kuva jääkiekko-ottelusta ja lapset arvasivat heti, että illalla mennään katsomaan jääkiekkoa: täällä meidän pikkuisessa kylässä on päässyt seuraamaan Mestis-kiekkoa sen jälkeen, kun KeuPa HT voitti Suomi-sarjan mestaruuden ja nousi laajan varainkeruun jälkeen Mestikseen.

En ole muuten koskaan nähnyt, että Eino olisi koskaan pukenut omatoimisesti niin nopeasti: "Joko se matsi kohta alkaa?".

Lauantaina säntäsin melkein heti herättyäni joulumyyjäisiin auttamaan järjestelyissä, sulkemaan onginta-pusseja ja tekemään lapsille kasvomaalauksia. Iltapäivällä kävimme vielä kirpputorilla järjestelemässä (välihuomautus: jos näissä lauseissa on jotain vikaa, se johtuu siitä, että yritän tässä samalla tavata Ainolle, miten "joulukuusi", "koristeet" ja "kävyt" kirjoitetaan). Illalla ménimme mummulaan saunaan. Ah. Joulumyyjäiset onnistuneesti takana, nyt sai vihdoin ja viimein keskittyä olennaiseen: tonttuiluun.
¨
Sunnuntaina suuntasin vanhempieni ja yhden veljeni kihlatun (kälyksikö häntä kutsutaan? :D) kanssa Tuuriin Keskisen kyläkauppaan jouluisille ostoksille. Iskä jäi lasten kanssa kotiin ja kuskasi Ainon kaverisynttäreille ja koko porukan mummolaan käymään. 

Meillä on minun puolen perheen kanssa nyt neljättä (vai kolmatta?) vuotta käytössä erinomainen systeemi aikuisten lahjojen suhteen: olemme ajatelleet, että meidän aikuisten kesken on turha ostella lahjoja, varsinkaan kaikkien kaikille. Keräämme ennen joulua yhteisen summan (kaikki laittavat jokaisen lahjaan viisi euroa ja kun meitä aikuisia on yksitoista, jokaisen summaksi tulee 50 euroa) ja yhdessä mietimme jokaiselle jotakin. Näin vältymme turhalta krääsältä ja toisaalta siltä älyttömältä stressiltä, kun yritämme jokainen erikseen miettiä kymmenelle muulle jotain edullista mutta kuitenkin hyödyllistä. Lasten lahjojen kanssa olemme sopineet, että kummit hankkivat omille kummilapsilleen, näin lahjamäärät pysyvät suhteellisen järkevinä (ja mikä tärkeintä, vältymme jälleen turhilta ja häthätää ostetuilta leluilta). Meidän lapsilla on neljä enoa, kummit, täti ja kaksi mummulaa, joten jos kaikilta tulee jotakin, on määrä minusta ihan turhan suuri. Eihän lapset edes keksi niin montaa toivomusta. 

Mutta onhan tonttuilu ihan mielettömän kivaa ja se antamisen ilo jotain todella ainutlaatuista. Meillä ei ole muuten vuoden aikana tapana jaella lahjoja aikuisten kesken, joten on kiva nähdä, kun jokainen saa kerran vuodessa jotain oikein mieluista ja tarpeellista. Ja on hykerryttävän jännittävää miettiä, mitä kukin toivoisi.

Jouluostokset on nyt purkissa JA minä löysin itselleni maailma mageimmat korkkarit ensi kesän häihin (mihin minua muuten pyydettiin kaasoksi, ihanaa <3). Täytynee muutaman kerran kopistella kengät jalassa ennen juhlia, etten katkaise selkääni hääpäivänä. Onneksi tässä on vielä monta kuukautta aikaa.



Kengät ovat viehättäneet minun ja monen muun lisäksi tietenkin myös lapsia, joten olen alkuviikon kuunnellut kovaa kopsetta kun isommat ovat vuorotellen testailleet korkkareita jalkaan. 

Lauantain ja sunnuntain joulukalenterista tuli suklaata (ihan kuin herkkuja ei olisi vedetty muutenkin jo vatsantäydeltä), maanantai oli varmasti yski odotetuimmista luukuista: uimahalliin!

Tiistaina kävin vihdoin ja viimein optikolla näöntarkastuksessa ja valitsemassa uudet silmälasit, hallelujah! Hitsi, kun niitä(kin) pitää odottaa pari viikkoa. Tiistaina ja keskiviikkona lapset saivat kalenterista jälleen kerran suklaata. 

Joulun odotus ei ole tietenkään ollut meillä kuin ruusuilla tanssimista, normaalia arkeahan tässä eletään vielä tämä viikko: olen pessyt muutaman viime viikon aikana enemmän pyykkiä kuin koskaan, vaikka meillä sitä kertyy ihan jokapäiväisen pesun tarpeeseen muutenkin, sekä imuroinut hullun lailla melkein päivittäin. Yökastelut, kurja, kurainen sää ja koiran karvanlähtöaika pitävät huolen siitä, että tekeminen ei lopu eikä lähene loppuaan ollenkaan. Touko on valvonut parin viikon aikana monena yönä epätavallisen paljon, minua on vaivannut sitkeä, hakaava yskä sekä ongelmat nukkuma-asennon kanssa (kyljellään särkee joka paikkaa, selällään tulee paha olo). Olen ihmettelyt itsekin, että miten sitä jaksaa siltikin innostua joulusta ja pienistäkin arkisista kommelluksista. 

Nyt onneksi näkyy jo valoa tunnelin päässä: iskä jää perjantaina joulu-lomalle, Aino jää lauantain jälkeen joululomalle, pyykkikasa on suunnilleen selätetty eikä koirastakaan lähde enää niin paljoa karvaa. Kaiken kruunasi tietenkin ihana lumisade, mikä toi tullessaan oikean joulun tuntua. Tule joulu kultainen. <3 

2 kommenttia:

  1. Lauantaina uudet kengät testaukseen 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, sehän vasta olisikin näky, turhan korkeat korot + iso vatsa + neljä sinkoilevaa tenavaa. Hieno yhdistelmä, kertakaikkiaan! :D

      Poista