lauantai 20. joulukuuta 2014

Tuleeko joulu ilman punaisia tonttuja?

Siis sellaisia super-perinteisiä, punaisesta kartongista askarreltuja, lyhtyjä kantavia tonttu-ukkoja? Eiköhän.

(Tämä kirjoitus on varmasti täysin käsittämätön niille, jotka eivät ota joulua yhtä vakavasti kuin minä.)

Olen käynyt sisäistä taistelua joulukoristeiden kanssa viimeiset viikot. Koska olen vannoutunut joulu-fani ja pidän siitä, että jouluna kaikki tehdään perinteiden mukaan ja joka vuosi samalla tavalla, on joulukoristelu tuottanut päänvaivaa: minua ei yksinkertaisesti nappaa lainkaan punaisen ja vihreän yhdistelmä. Ei sitten yhtään. Ei sovi sisustukseen (kääk). Sisäinen sisustajani voitti, enkä ole ripustellut punaisia tonttuja mihinkään. Yhden laitoin pari päivää sitten kodinhoitohuoneen oveen, kun Aino toi syksyn kuvis-töitä koulusta mukanaan. Ikkunoissa seikkailevat tontut ja tähdet ovat valkoisia, harmaita ja raidallisia. Aino leikkeli valkoisia lumihiutaleita, olohuoneen ikkunalla roikkuu kahden isomman askarelemat sini-valko-keltaiset adventtikynttilät.

Vihdoin lakkasin potemasta huonoa omaatuntoa (tämä on vakava asia, älkää naurako!). Koska minun lapsuudessani ikkunoilla oli meidän askartelemia punaisia tonttuja, omaan huoneeseeni laitoin AINA punaisenkirjavat ruutuverhot ja portaiden kaiteisiin kieritelttiin vihreitä joulukuusen nauhoja, olen pohtinut, että pilaanko omien lasteni joulufiiliksen tekemällä toisin. NO EN. Minullehan tämä on varmasti isompi ongelma kuin heille. Eiväthän he tiedä muusta, valkoiset tontut ovat heistä varmasti ihan yhtä jees kuin punaisetkin.

Enkä muutenkaan ole sellainen (enää, olin joskus), että läväytän pahvilaatikon auki, levittelen kämpän täyteen koristeita ja alan odottamaan aikaa, että ne voi kerätä taas pois. Rakastan kynttilöitä, joulukukkia ja jouluvaloja. Laitan koristeen silloin tällöin, jos tulee sellainen olo, tai olen laittamatta jos siltä tuntuu. Eikä meillä toisaalta paljoa edes ole koristeita, oletettavasti niitä vuosien varrella kertyy ihan tarpeeksi. Tönötin minä yksi päivä marketin koristehyllyn edessä, mutta en ostanut mitään. Joulu tulee meille ilman tarpeetonta tilpehööriä.

Joulukuusi (aito, etsintäreissu on vielä edessä) koristellaan tietenkin runsaasti, tosin kuusenkin koristeiden suhteen olen huomannut suosivani harmaata, hopeaa, kultaa, valkoista, jokunen väripilkku saattaa olla siellä täällä. Lasten askartelemat nauhat laitetaan oksille tietenkin, oli ne minkä värisiä tahansa. Ja muutama ikivanha, lasinen joulupallo. 

Olen yrittänyt etsiä keittiöön joulun ajaksi verhoa. Mutta ei, kun ei nappaa mitkään jouluaiheiset. Yksivärisiä on ihan hirvittävän vaikea löytää, joten jätin ostamatta. Ripustin verhotankoon muutaman kuusenkoristeen. Jos vuodenvaihteen jälkeen osuisi silmään (auts) joku kiva kangas.

Mutta, enää neljä yötä jouluaattoon! Joulukortit sain laitettua ihan viimehetkellä, torstaina olimme Ainon joulujuhlassa (hän esitti joulukuvaelmassa Mariaa ja lausui runonpätkän, niisk), eilen illalla paketoin ensimmäiset lahjat (kultaiseen paperiin, eh eh), kun lapset olivat jo nukkumassa. Paketoin myös Ainon tuliaiset opettajalle ja kouluavustajille (tehtiin itse mantelirouheisia suklaa-karkkeja hillopurkkeihin), tuli ihana joulu-fiilis. Mukavia viimeisiä joulunodotuspäiviä teille muillekin!













  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti