perjantai 9. tammikuuta 2015

Arki- ja rautaraportti

Haastavat illat ja yöt


Tämän viikon projektina on ollut siis uusi arkirytmi. Ensimmäinen tulikoe oli menneenä tiistaina, kun koko porukka piti saada ennen kahdeksaa sänkyyn: onnistuimme erinomaisesti, Toukoa lukuunottamatta kaikki nukkuivat kahdeksalta. Touko nukahti muistaakseni puoli yhdeksän maissa. Kunhan hänkin pääsee loman jälkeen kiinni normaaliin päivärytmiin eli herää aamulla aikaisemmin ja nukahtaa sitä mukaan myös päiväunille ajoissa, rauhoittuu hän varmasti illalla nopeammin.

Keskiviikko-aamuna heräsin ennen kelloa seitsemän jälkeen, Aino itse puoli kahdeksalta. Tyttö lähti hyvillä mielin eskariin kahdeksan jälkeen, puoli yhdeksältä kaikki pojatkin olivat hereillä.

Keskiviikkona ja torstaina nukkumaanmeno venähti puoli tuntia, lähinnä iltatouhujen vuoksi: keskiviikkona Ainolla oli kuudelta jumppa ja torstaina oltiin luistelemassa seitsemään saakka. Iltapesuihin ja puuroihin kuluu aina väkisinkin vähintään tunti aikaa, joten lapset olivat sängyssä vasta kahdeksan jälkeen. Hyvä suoritus silti sekin, eilen kaikki lapset nukkuivat "aikataulun" venähtämisestä huolimatta jo puoli yhkdeksältä.

Nukkumaanmenon aikaistamisen koko idea on se, että Aino saa tarpeeksi unta ja herää aamulla virkeänä. Tässä olemme onnistuneet ainakin tällä viikolla hienosti. Eikä toisaalta meillä vanhemmillakaan ole mitään lisääntynyttä omaa aikaa vastaan. ;)

Vastoinkäymisiäkin on tullut näinkin lyhyessä ajassa: ne johtuvat lähinnä siitä, että minun on entistä vaikeampi saada illalla unta lantiosärkyjen takia ja heräilen yöllä aina vain herkemmin. Eilen pyörin sängyssä kolme tuntia ennen kuin uni kunnolla tuli. Kun siihen lisätään vielä kolmen isomman lapsen yölliset vaellukset meidän viereemme, herään aamulla niin väsyneenä, etten edes tiedä, missä olen.   

Toissayönä minun mittani tuli täyteen. Kun jokatapauksessa valvoin särkyjeni kanssa, patistin yöllisiä vaeltelijoita takaisin omiin sänkyihin. Vastarinnan jälkeen Aino nukahti uudestaan omaan sänkyyn, kunnes heräsi minun ja Einon taisteluun: Eino mönki sänkyymme ja oli vailla kylmää vettä. No, minä olin juuri löytänyt hyvän asennon iso tyynykasa selkäni takana (puoli-istuvassa asennossa mihinkään ei satu) ja olin sitä mieltä, että jos poika jaksaa raahautua itse meidän sänkyyn, jaksaa hän myös käydä vessassa itse juomassa vettä.

Palvelukset loppuivat nyt, ajattelin. Minähän en ole mikään palvelija, hemmetti soikoon. Hirveän huudon jälkeen Eino kävi hakemassa itse vetensä ja Aino haki sohvalle tyynyn ja peiton ja nukahti siihen. Sulo istui täysin hereillä meidän jalkopäässä, kello oli varmaan yksi tai kaksi, Toukolla ei ollut mitään havaintoa koko episodista, vaikka meteli kuului varmasti naapuriin (yli kilometri matkaa) asti.  

Lopulta nukahdimme koko porukka mihin kukakin. Aamuyöllä tapahtui vielä jotain, koiralla oli ainakin jossain vaiheessa jano (hitsi kun se ei osaa hakea itse vettä hanasta) ja ilmanvaihtoputkesta tippui pieninä tippoina vettä lattialle (miten hermojaraastava ääni). Eilen teimme kahden isomman kanssa sopimuksen, että tästedes he opettelevat nukkumaan omissa sängyissä. Kun vain jaksaisin kantaa vielä Sulonkin yöllä takaisin omaan sänkyyn, hän nukahtaisi sinne varmasti helposti.

Viime yö sujui ihan ok. Eino nukkuin koko yön omassa sängyssä, Ainokin ennätysajan. Aino onkin kaikkein haastavin tapaus, hän ei ole oikein koskaan oppinut omaan sänkyyn ja nyt, kun tilanne on jo päässyt näin epätoivoisen pitkälle, en tiedä, miten tästä selvitään. Vetosin törkeästi siihen, että sitten kun vauva syntyy, se nukkuu hyvin todennäköisesti minun vieressäni ja tällä hetkellä minulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tilaa sängyssä. Lapsille on ollut ihan hyvä kertoa se, että äitinkin pitää saada nukkua. :D

Katsotaan, mitä tästä tulee. Taas kerran.


Neuvolassa

Eilen kävin kuukauden tauon jälkeen neuvolassa. Tästä eteenpäin käynnit tihenevät, seuraava aika on jo kahden viikon päästä. 

Viikkoja on kertynyt nyt (jo) 31+2. Puhuimme terveydenhoitajan kanssa mm. tulevasta synnytyksestä, mistä höpöttelen tänne sitten ihan erikseen. Nyt ajankohtaiseksi asiaksi nousi raudan puute: hemoglobiini oli rauta-annoksen tuplauksesta huolimatta laskenut, eilen arvo oli vain 101. Jos oikein ymmärsin, se ei saisi tässä kohtaa mennä alle sadan, eli kävin labrassa antamassa verinäytteen tarkempaa tulosta varten. 

Toisaalta olen todella helpottunut tästä tiedosta: jatkuva väsymys ja uupumus johtuvatkin raudan puutteesta. Asia on siis korjattavissa. Näin jälkiviisaana tunnen itseni todella hölmöksi, varsinkin kun olen jaksanut vasta nyt perehtyä siihen, mitä vähät rauta-varastot saavat aikaan: raudan tärkein tehtävä on kuljettaa happea lihaksiin ja aivoihin, eli ei ole mikään ihme, että välillä olen kokenut jopa käsien nostamisen ihan ylivoimaiseksi tehtäväksi. Hengästyminen, sydämentykytykset, hengenahdistukset, kaikkien näiden syy selvisi eilen. Halleluja. 

Nyt minun on vaihdettava jälleen kerran rauta-valmistetta, verikokeesta selvisi, että raudan puutteesta on todella kyse. Maltofer ei ole syystä tai toisesta imeytynyt (harmittaa, se on ollut tähän asti kaikkein vatsa-ystävällisin) eli kokeilen uudestaan Obsidan-tabletteja. Toivottavasti maha kestää. Toisaalta olen valmis tekemään mitä tahansa, että hb nousee, joten enköhän minä muutaman vatsanväänteen kärsi. Lisäksi olen jo tässä vaiheessa tankannut c-vitamiini-pitoisia (se edistää raudan imeytymistä) vihanneksia ja hedelmiä varmasti kolmen ihmisen edestä ja yrittänyt miettiä, mitä vielä voisin lisätä ruokavalioon rautapitoisuutta nostamaan. 

Aina minulla on hb ollut ihan surkea, mutta ei se näin alas ole koskaan laskenut. Raskauksien aikana sillä on ollut kyllä tapana laskea poikkeuksetta, vaikka söisin kuinka monipuolisesti (okei, mustasta makkarasta en tykkää :D).

Muuten kaikki oli hyvin, verenpaine oli alhainen mutta ok (101/62), painoa oli tullut 300 g/viikko (olin valmistautunut ihan muihin lukemiin loman herkuttelujen jälkeen), mahan sf-mitta oli 28. Mitta on hilautunut lähemmäs keskikäyrää, ihme kyllä, olen nimittäin pitkän aikaa tuntenut itseni ja vatsani ihan valtaviksi. Vauva liikkuu aktiivisesti, joskin se oli asettunut ainakin tämän tarkastuksen ajaksi oikeaan asentoon eli pää alaspäin. Ns. harjoitussupistuksia eli paineen tunnetta ja vatsan kovettumista minulla on ollut niin alusta asti kun niitä vain voi olla, nyt niissä on vain enemmän ja enemmän sitä paineen tunnetta mukana. Välillä tuntuu, että jotain muljahtaa pihalle, varsinkin, jos samaan aikaan sattuu olemaan hirveä pissahätä.

Jos tulee mieleen joitain hyviä rautapitoisia ruokia tai ruoka-aineita, otan mielelläni vinkkejä vastaan! :) 

  

4 kommenttia:

  1. Obsidan on paras rauta valmiste ja maha jutut menee ohi, kun maha tottuu niihin. Persilja, parsakaali ja pinaatti on hyvin rautapitoisia aineksia. Pinaatista ja persiljiasta saa hyviä smoothieita. Tsemppiä loppu rutistukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Bongasin itsekin mm. tuon persiljan, mutta eipä tullut mieleeni, että sitähän saa roppakaupalla sekoitettua smoothieihin! Parsakaalia menee muutenkin, saan aina yksinoikeudella sitä syödä kun ei oikein kukaan muu siitä välitä. ;)

      Poista
  2. Ruisleipä ja liha :) Hitsi nää viikot kyllä on mennyt nopeasti. Kohta alkaakin sitten se synnytysrumba :)

    VastaaPoista