lauantai 17. tammikuuta 2015

Arkiviikko: perjantai

Heräämme seitsemän jälkeen. Aino lähtee kouluun, me jäämme poikien kanssa aamupalalle. Ihmeellisen pirteä olo. Einokin heräsi JO kahdeksan perästä. Aamupalan jälkeen (vaihteeksi vispipuuroa) petaan sängyt ja tuuletan hetken, lämpötila on ulkona plussan puolella ja ilma on ihanan raikas. 

Pienen siivoushetken (näistä teksteistä huomaan itsekin, että siivoan lähestulkoon jatkuvasti) jälkeen maksan laskut ja järjestelen parin viikon aikana kertyneet tärkeät paperit pöydiltä. Yhdentoista aikaan lähdemme ulos, Eino alkaa pyörittää heti lumipalloja lumiukkoa varten. Sulo kuulee helikopterin äänen kaukaa eikä hän pidä siitä. Yritän kolata pihaa (lumi on muuten pikkusen painavaa) mutta Sulo hiissaa perässäni ja tahtoo syliin. Yritän kaikkeni, että hän unohtaisi helikopterin äänen ja keksisi jotain tekemistä. Mutta ei. Lopulta raahaan kahta pienempää lumikolan kyydissä ja autan samalla Einoa lumiukon rakentamisessa. Ennen puoltapäivää lähden pienempien kanssa sisälle, Eino jää viimeistelemään ukon: haen hänelle sisältä porkkanan nenäksi ja jostain nurkasta hän kaivaa muutaman kiven silmiksi ja suuksi. Lumiukko on muuten keskellä pihaa, saapa nähdä miten ukon käy.

Syömme eilistä makaronilaatikkoa, Touko menee nukkumaan. Itselleni iskee ihan hirvittävän heikko ja huono olo, hyvä että saan pojille ruoan pöytään. Kädet tärisevät ja happi tuntuu loppuvan. Istahdan puolen minuutin välein alas, se helpottaa. Hotkaisen itse ruoan ja pistän sohvalle pitkäkseni. Ruoat ja tiskit ja kaikki jää pöytiin. Pojat ovat kasanneet sirkusteltan ja roudanneet sinne kaikki huivini ja eteisen laatikossa olleet pipot ja hanskat. Puolet pehmoleluistakin ovat päässeet mukaan. Jestas, mikä määrä tavaraa ja ihan vain parissa minuutissa. 

Makaan hetken horteessa sohvalla, kunnes on pakko nousta (olo on onneksi jo parempi), Touko ei nukkunut puolta tuntia kauempaa. Se on äärimmäisen harvinaista, mutta hetken päästä hän vääntää kakan vaippaan, taisi koskea mahaan. No, hän jaksaa kyllä.

Aino tulee kotiin puoli kahdelta. Katselen ikkunasta, kun taksikuski väistää näppärästi isolla autolla Einon tekemän lumiukon ja auttaa Ainon suksien kanssa ulos autosta. Tunnen kiitollisuutta taksikuskeja kohtaan, jotka jaksavat auttaa pienimpiä ja ovat aina niin ystävällisiä. Kerran eräs kuski oli kääntynyt takaisin meidän pihaan, kun oli katsonut ettei Aino pääse etuovesta sisään. Olin jättänyt sivuoven auki, koska en ollut varma, ehdinkö poikien kanssa kotiin ennen Ainon tuloa. Tyttö tietää, että joku ovi on aina auki. Taksi tuli meitä vastaan ja olimme kotona varmaan kaksi minuuttia Ainon jälkeen.

No, anyway, Aino syö ja kertoo päivän kuulumiset. Alan valmistautua kauppareissuun ja siivoan keittiön ja muun huushollin. Iskä tulee kotiin ennen kolmea. Hän syö ja minä laitan tenavia yksi kerrallaan ulos: minulla on aika kulmien värjäykseen 15.45, joten on pidettävä kiirettä. Pääsemme ajoissa lähtemään, kaupoilla vierähtää pari tuntia. Käyn ostamassa uuden Muumitalo-muumimukin (jee!) ja kukkakaupassa. Urheiluvälineliikkeestä käymme ostamassa Ainolle uudet luistimet (nyt käytössä olleet ovat auttamatta vielä liian suuret), joulun jälkeen luistimet ovat sopivasti tarjouksessa. Haemme pikaisesti ruokakaupasta täydennystä ja viimeisenä paikallisesta marketista Ainon kaverille synttärilahjan, pari uutta soppakauhaa (iskä katkaisi päivällä yhden ) ja kahdelle isommalle pienet legot palkinnoksi hyvin nukutuista öistä. 

Kuuden jälkeen kotiin päästyämme iskä laittaa saunan lämpiämään ja lapset touhuavat uusien legojen parissa. Minä nimikoin heti Ainon uudet luistimet ja niiden suojukset. Ilta menee The Voice of Finlandia katsoessa. Ainiin, kasasihan iskä "Arskan" pinnasängyn, minkä raahasin pari iltaa sitten sisälle varastosta tilaa viemästä. Isompia kiinnostaa kovasti sängyn kasaaminen, Sulokin puhuu "Akkatta" ja isommat kyselevät maailman mahtavimpia kysymyksiä:

"Miksi se vauvaa nukkuu teidän huoneessa? Miksi se nukkuu äiti sinun vieressä? Äiti, kuinka monta yötä on siihen, että Arska syntyy?"

Tuohon viimeiseen vastasin nauraen, että sen minäkin kyllä haluaisin tietää. Mutta vauva itse päättää, milloin haluaa syntyä. Tähän Aino heitti vastakysymyksen:

"Mistä sinä sitten tiedät, että se syntyy?"

Tätä on ollut aika hankala selittää, jotenkin tuntuu hölmöltä selvittää juurta jaksain kaikenmaailman supisteluista ja kivuista ja siitä, mistä ja miten se vauva sitten tulee lopulta ulos, joten olen vain tyytynyt vastaamaan, että kyllä se vauva sitten äitille ilmoittaa kun on aika syntyä. Ei ole tullut lisäkysymyksiä.

Iskä naurahti jossain vaiheessa, että voi vauva-parkaa jos se sattuukin olemaan tyttö ja kaikki kutsuvat häntä Arskaksi. Kysyi hän lapsiltakin, että mites sitten jos vauva onkin tyttö. Ainolla oli valmis vastaus: No, sitten minä kutsun sitä Matildaksi.

Jahas. Tämä selvä.

Saamme lapset sänkyyn vasta yhdeksän jälkeen, he nukahtavat yllättävän nopeasti vaikka torkahtivat vartiksi (Toukoa lukuunottamatta) kauppareissulla autoon. Minä raivaan keittiön loppuun, loppuillan katselemme telkkaria: kun Venla-gaala loppuu, iskä katsoo snookeria ja minä kirjoitan blogia. Ennen nukkumaanmenoa luen vielä hetken lehteä ja selailen oikein mitään rekisteröimättä facebookia. Onneksi aamulla ei ole kiire minnekään. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti