torstai 15. tammikuuta 2015

Arkiviikko: tiistai

Aino heräsi hyvissä ajoin ennen minua jo seitsemän jälkeen (omasta sängystä), hetken päästä nousin itsekin keittelemään kahvia. Kun saatoin Ainon taksiin, huomasin, että yöllä oli satanut paljon lunta - pahimmillaan sitä oli reilu kaksikymmentä senttiä, enkä voinut kuin toivoa, että taksi pääsee pihasta pois. Etukuistikin oli lumen peitossa. 

Sulo ja Touko heräsivät kahdeksan aikaan, söin heidän kanssaan puuron ja säntäsin ulos. Oli vielä hämärää, kun harjasin lunta pois ensin kuistilta ja siitä eteenpäin lumikolan luokse. Eino jäi vielä nukkumaan, pienemmät pojat rakentelivat duploilla ja katsoivat Lentsikat-elokuvaa. Kävin välillä ulko-ovella kysymässä, että oliko kaikki hyvin. Vaikka meidän piha ei ole kovin iso, sen lumimäärän kolaamisessa meni tuplasti aikaa normaaliin verrattuna. Tai itse kolaaminenhan on iisiä, mutta kaiken sen lumen heitteleminen penkkojen yli sai sykkeen kyllä nousemaan. Eino heräsi jossain vaiheessa, olisiko ollut yhdeksän jälkeen ja hän ilmoitti ylpeänä, että ovat osanneet olla ihan yksin tosi kiltisti. Sain kolattua pihasta puolet, kunnes käväisin sisällä laittamassa Einolle aamupuuron ja pukemassa koko porukalle ulkovaatteet.

Yhdentoista jälkeen oli pakko luovuttaa, Touko ei jaksanut enää. Sain lumityöt siihen malliin, että iltapäivälle ei jäänyt kuin pikkuinen alue pihatiestä, risteyksenkin sain auki. Pojilla oli posket punaisina ja itsekin näytin ihan joltain sketsi-hahmolta: punaiset posket, hiestä pörröinen tukka ja iskän ylisuuri jussi-paita päällä oli sangen viehättävä näky.

Sisällä aloin heti touhuta ruokaa, makkarakastiketta ja spagettia. Toukolle annoin eilistä kinkkukiusausta, että hän pääsi ajoissa nukkumaan puolenpäivän aikaan. Touko nukahti ja minä raivasin huushollin. Söimme poikien kanssa pienen riita-episodin jälkeen: jompikumpi otti jommaltakummalta jonkin lelun, hankala sanoa mitä tapahtui, kun en nähnyt, mutta seurauksena Sulo puraisi Einoa selkään niin, että hyvä ettei lähtenyt pala irti. Pian Aino tulikin kaverinsa kanssa koulusta kotiin. Eino ja Sulo innostuvat aina vähän liikaa kun Aino tuo kavereita kylään ja sehän raastaa Ainon hermoja melkoisesti. Tytöt sulkeutuivat Ainon huoneeseen ja minä yritin pitää pojat poissa kyselemästä hölmöjä. Istahdin hetkeksi sohvalle ja torkahdin. Lapset häsläsivät sen aikaa jotain, tytöt olivat keskenään ja pojat leikkivät autoilla. 

Tytöt kävivät välillä syömässä ja iskä tuli kotiin ennen kolmea. Touko heräsi. Siivosin keittiötä ja raivasin tupaa, joimme kahvit. Neljän jälkeen hyväksyin sen tosiasian, että oli lähdettävä käymään kaupassa. Vein Ainon kaverin samalla kotiin ja Aino lähti mukaani kauppaan. Päätimme hakea pizzat samalla reissulla. Aino sai ehdottaa ruokia muutamalle seuraavalle päivälle, joten ostimme mm. ainekset makaronilaatikkoon sekä kanakastikkeeseen ja rusettipastaan. Ne ovat tällä hetkellä Ainon lemppariruokia. Tulomatkalla jätimme Ainon sukset koululle, heillä olisi seuraavana päivänä hiihtoa.

Olimme kotona vähän kuuden jälkeen, iskä oli lämmittänyt saunan valmiiksi. Laitoimme pizzat hetkeksi vielä uuniin ja kävimme saunassa. Söimme, kaurapuuroa olisi turha tarjota kaiken sen herkuttelun jälkeen, joten pienen siivoushetken jälkeen patistimme kaikki hammaspesulle ja nukkumaan. Kahdeksalta koko porukka oli sängyssä, iskä jatkoi Taikurin Hattu-kirjan lukemista. Minä siivosin loppuun, lajittelin pyykit ja laitoin Ainolle monot valmiiksi reppuun.

Isommat nukkuivat ennen puolta yhdeksää, Touko vähän jälkeen. Lysähdimme sohvalle katsomaan Urheilu-gaalaa ja ihmettelemään (tai minä ihmettelin) suomalaisten (mennyttä) menestystä esimerkiksi mäkihypyssä. Innostuimme myös katsomaan youtubesta jääkiekko-videoita: en muistanutkaan, kuinka hieno se Granlundin ilmaveivi olikaan. Jos meillä jotakin mieheni kanssa on yhteistä urheiluun liittyen, niin se on kyllä jääkiekko. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti