sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Projekti: uusi arkirytmi

Olen selvinnyt mammutti-kriisistä, ainakin tältä erää. Kirjoittelin tuota viimeistä tekstiä viime yönä yhden aikoihin (ihmeen tolkullista juttua siitä huolimatta, vai mitä?), en oikein millään meinannut saada unta. Toisaalta, onko se nyt mikään ihme, kun aamuisin nukkuu vähintään yhdeksään? No ei.

Ensi viikolla meillä alkaa lomarytmin kääntäminen takaisin arkirytmiin. Keskiviikkona Ainon pitäisi olla kahdeksan jälkeen valmiina lähtemään eskariin eli hereille pitäisi päästä noin kaksi tuntia aikaisemmin kuin lomalla. Tämähän tarkoittaa automaattisesti sitä, että illalla pitäisi rauhoittua ajoissa. Ja koska olen nyt näiden lomaviikkojen aikana huomannut, että kaikilla lapsilla riittää unta vähintään kaksitoista tuntia putkeen, uuden nukkumaanmenoajan pitäisi olla noin kahdeksan maissa. Eli hammaspesulle ja sänkyyn rauhoittumaan pitäisi päästä puoli kahdeksan aikaan, tuntia aiemmin verraten aiempaan.

Mission impossible? Toivottavasti ei. Onnistuu varmasti, jos pystymme aikaistamaan kaikkia iltatoimia tunnilla. Illat kun vaan tuntuvat menevät entiselläkin aikataululla kuin hujauksessa. Raportoin onnistumisista (ja epäonnistumisista) myös tänne teidän iloksi.

Iskä lähti juuri kolmen isomman kanssa katsomaan uutta Postimies Pate-elokuvaa elokuvateatteriin, minä jäin Toukon kanssa kahdestaan kotiin. Touko nukahti juuri ja minulla alkaa operaatio valokuvien etsintä: Touko sai joululahjaksi My first year-taulun ja siihen pitäisi nyt etsiä hyvät kuvat jokaiselta ensimmäisen vuoden kuukaudelta. Vaikka näitä tauluja on ollut jokaisen lapsen kohdalla tarkoitus tehdä oikeasti silloin ensimmäisen vuoden aikana, ei se ole onnistunut kuin ainoastaan Ainon kohdalla. Ehkä selviän siis tästäkin. Samalla ajattelin selailla uudet kuvat olohuoneen tauluun, missä on meidän hääkuva ja ympärillä kaksi kuvaa jokaisesta lapsesta. Toukon kuvat ovat puolitoista vuotta vanhoja, nyt on siis korkea aika tilata uudet.

Saimme otettua myös muutaman yhteiskuvan lapsista ja raskausmahasta. Tämä on todellinen taitolaji, missä onnistumme hyvin harvoin. Saavutus sinällään on jo se, että kaikki neljä osuvat samalle kohdalle ja katsovat suunnilleen samaan suuntaan. Kolme vanhimpaa saa houkuteltua jo ihan hyväksi hetkeksi paikalleen, mutta Toukoa ei todellakaan. Kun hän asettuu paikalleen, on sadasosasekuntti aikaa räpsäistä kuva.

Mutta ovatpahan kuvat ainakin meidän näköisiä, eli ihan tärähtäneitä. Yksi näistä kuvista sai kunniapaikan blogin oikeasta reunasta. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti