keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kun äiti pieraisee

Sehän on tietenkin ihan maailman ihmeellisin juttu: kun äitiltä pääsee pieru.

Tänään siihen reagoitiin muunmuassa näin:

"Äiti, sinäkö se olit?" (En tietenkään myönnä, hihitellen syytän narisevaa tuolia.)

"Olitpas äiti, älä yritä huijata!" (Nooh, saattoi ehkä päästäkin pöräys.)

"Äiti, mene kakalle!" (+ räkäistä naurua kolmevuotiaalta, on meillä sitten mahtavia lapsia.)

No jaa, se siitä sitten.

Sarjassamme Äiti jätti pöydälle jotain, mennään HETI testaamaan mitä sillä voi tehdä, Touko näyttää mallia kukkaruukun kanssa, kas näin:




Onneksi ruukku oli vielä tyhjä.

Vaununpäällystys-projekti etenee yllättävän hyvin, tänään sain kopan valmiiksi. 




Yllätyksekseni kukaan isommista ei yrittänyt änkeä itseään vaunujen kyytiin, vaikka niitä illalla sisällä mallailinkin. Touko kiipesi alakorin kyytiin, mutta muuten lapset ovat kyselleet kovasti, että milloin Arska tulee niihin nukkumaan. 

Vähän on vetisiä olleet tämän hiihtoloman säät, hiihtämään ei olla päästy (jaksettu lähteä), mutta lomailtu kyllä on. Levätty ja oltu hitaita. Onneksi lomaa on vielä jäljellä, lomailu on vallan mukavaa.

P.s. Mieheni teki eilen korvapuusteja. Hän on meistä kahdesta ehdottomasti parempi pullanpyörittäjä, varsinainen pulla-maestro: minun pullat ovat lähinnä sellaisia korvapuusteja muistuttavia kekoja, hyvän makuisia kyllä mutta rumia. Miehen pullat ovat sekä hyvän makuisia että mielettömän kauniita. Lisäksi hän saa Sulonkin tekemään edes muutaman pullan valmiiksi, kun minun kanssani poika vain syö taikinaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti