torstai 12. helmikuuta 2015

Siivouspäivän pieni "piristys"

Siivosin aamupäivällä. Raivasin, järjestelin tavaroita, imuroin, pyyhin auringonvalon paljastamia sormenjälkiä joka paikasta. Ja pesin tuvan lattian. Kaksi kertaa. Lopussa selitys siitä, miksi lattioiden pesu piti tehdä kahdesti. Joku ehkä saattaa jo arvata, mutta varsin mieltäylentävästä jutusta on jälleen kerran kyse.

Tilasin Finlaysonilta suuren pöytäliinan lisäksi pari kangaskoria ja ihanan pehmeät käsipyyhkeet. Pöytäliinaa piti tilata kolme metriä, koska meidän pöytä on niin pitkä: ehkä vähän kirpaisi maksaa yhdestä pöytäliinasta melkein sata euroa (ja vielä vitivalkoisesta), seuraavan liinan voinkin ostaa eläkepäivillä. 

Pöytäliinassa on Taimi-kuvio: tätä samaista kuosia meiltä löytyy vähän vaikka mistä. Se on ihan lemppari siis. Vaikka tykkäänkin kovasti hillityistä sävyistä, valkoisesta, harmaasta, mustasta, aina kotoa pitää löytyä joitain pieniä värikkäitä piristyksiä (muutakin kuin lasten tavaroita), varsinkin näin kevään lähestyessä. Pastelli-sävyille en ole ihan vielä lämmennyt niin paljoa, että niitä tästä huushollista löytyisi, mutta silti tuijottelin kaihoisasti yksi päivä todella kaunista kuvaa hempeän vaaleanpunaisista koristetyynyistä. Eli ehkä sekin päivä vielä koittaa kun niitä täältä löytyy.

Kaikenlaiset korit on meillä ihan äärimmäisen käteviä, niitä saisi olla jokaisella tasolla ja joka nurkassa. Niihin on kätevä sujauttaa kaikkea pientä ja eksynyttä tai sellaista, mille ei juuri sillä hetkellä keksi mitään parempaa paikkaa. Aina välillä yritän niitä sitten tyhjentää ja järjestellä tavarat omille paikoilleen.




Pöytäliinasta oli hankala saada järkevää kuvaa, kuvio on niin hentoinen ja vaalea, etten  meinannut saada vangittua sitä kameraan ollenkaan. Kaunis se joka tapauksessa on, niin kuin tuo Taimi-kuvio ylipäätään.






Uusia käsipyyhkeitä olen kaivannut jo vähän aikaa, niitä(kin) meillä vaihdetaan parhaimmillaan kerran päivässä, joten vaihtoehtoja on hyvä olla. Ja kyllä, tiedän että se on vain käsipyyhe, mutta täytyyhän niidenkin olla silmää miellyttäviä!


 Ja sitten. Voisiko olla mahtavampaa kuin siivouksen jälkeinen raikas kämppä? Kaikki tavarat ovat edes hetken omilla paikoillaan, ei yhtään koirankarvaa missään jne. Ihanasti paistoi aurinko ja ehdin hetken fiilistellä..



...kunnes laitoin pojille ruoan pöytään. Kaikki oli hyvin siihen asti, kun Touko sai ruokansa syötyä. Hänellä oli maitoa lasissa ja ilmeisesti maha niin täynnä, että maidolla piti leikkiä sen sijaan että sitä olisi oikeasti juonut. Näin jo kaukaa, että maitovana norui pitkin vaatteita ja yritin rientää pelastamaan tilanteen. Mölysin siinä vielä ääneen, että "minkälaisten urpojen kanssa minä täällä oikein asun".. ja sitten. Räks. SE MAITOLASI TIPPUI LATTIALLE! BYÄÄÄÄH. 

Viisi minuuttia. VIISI minuuttia ehti olla siistiä. Kunnes maitoa ja lasinsiruja oli joka puolella. Tai maitoa ainakin, sitä kun tuppaa lentämään tällaisissa tapauksissa metrienkin päähän ja pitkin pöydän ja tuolien jalkoja. Tilanne ei näytä yhtään niin ärsyttävältä kuin se oli, kuvassa ei nimittäin näy ne lukuisat maitovanat ja -pisarat pitkin olohuoneenkin lattiaa (meillä niitä ei tunnu näkevän kyllä kukaan muu kuin minä). 


Onni onnettomuudessa etten ollut ehtinyt laittaa lattianpesuvälineitä vielä pois. Mutta kyllä otti päähän, ai että otti päähän. Isompi homma tässä episodissa oli kuin koko tuvan lattian pyyhkimisessä.

Ja tässä kohtaa iltaa mietin, että voi kun vauva syntyisi jo pian, niin tällaiset jutut eivät tuntuisi läheskään niin suurilta ja rasittavilta kuin ne juuri tällä hetkellä tuntuvat. :D


2 kommenttia:

  1. Voi kurjuus! Kuulostaa vähän liian tutulta. :D
    Kiva blogi sinulla, jään lukemaan.
    Terkuin Heidi K - http://omituinenpieniperhe.blogspot.fi/

    VastaaPoista