perjantai 13. helmikuuta 2015

"Sinusta sitten tulikin jotain."

Viikonloppuna loma-reissulla muistelimme entisiä opettajia. Olemme lähestulkoon kaikki saman yläasteen/lukion käyneitä, joten yhteisiä muistoja riitti. 

Minä jäin miettimään erityisesti erään äidinkielen opettajan suorastaan raivostuttavaa tyyliä suosia tiettyjä oppilaita ja suoraan sanottuna inhota toisia. Itse en koskaan tämän kyseisen opettajan tunneilla (onneksi) joutunut istumaan, mutta sen verran sivusta seuranneena ihmettelen edelleen, kuinka räikeä hänen tyylinsä oli. Ja sama jatkuu edelleen: nähdessään vanhoja oppilaitaan hän on luonnollisesti hyvin kiinnostunut heidän "kohtaloistaan" eli mitä heille nykyään kuuluu. Hyvin suorasukaisesti opettaja on asioita aina kommentoinut, eikä tyyli petä edelleenkään - vuosien jälkeen. 

Eräälle entiselle poika-oppilaalle opettaja oli töksäyttänyt, että "susta sitten tulikin jotain.", kun kuuli, että kyseinen oppilas oli hyvinkin menestynyt omalla alallaan. On varmasti sanomattakin selvää, että poika oli kouluaikoina ns. toivoton tapaus tämän opettajan mielestä, koska koulunkäynti ei ollut tärkeysjärjestyksessä numero yksi. 

Mitä ihmettä siihen vastaamaan? "No joo, niin tuli."? 

Minua oikein ällöttää kun mietin, että tällaiset tyypit ovat niin tärkeä osa nuorten elämää. Niin että jos satut olemaan sellainen nurkan takana tupakkaa tuprutteleva päänaukoja yläasteella, tulevaisuutesi on automaattisesti pilalla? On varmasti niitäkin, jotka eivät pääse elämässään oikein koskaan eteenpäin, mutta uskon, että monella nuorella elämä ottaa oman suunnan jossain vaiheessa, toisilla ennemmin, toisilla myöhemmin. Enkä tietenkään ole sitä mieltä, että oppilaat voivat käyttäytyä koulussa miten sattuu, mutta onhan se nuoruus välillä ihan kamalaa.

Minä olen itse ollut sellainen nurkan takana tupakkaa tuprutteleva "ei oikein kiinnosta"-tyyppi. Tai yritin olla. Koulunkäynti kiinnosti kuitenkin sen verran, että jätin opettajille vittuilun muille ja hoidin koulun niin, että voin olla siitä ihan ylpeä. Silti, kaikkea piti kokeilla. Kaikenlaiset tapahtumat nuorille olivat oivia tilaisuuksia testata, kuinka voisi vetää lärvit niin, ettei kukaan huomaa. Ja me olimme olevinaan niin ovelia. Voi jösses.

Kuinka monessa vaaranpaikassa sitä ollaan oltukaan, ihan tietämättä. Kolmenkymmenen asteen pakkasella hilluttiin ulkona niin niukissa vaatteissa, että ihmettelen edelleen olevani enää edes hengissä. Kerran istuin pilkkopimeässä pusikossa poliiseja piilossa. Koulusta tehdyillä "opintoreissuilla" ulkomaille suurin päänvaiva oli se, kuka näyttäisi eniten täysi-ikäiseltä hakeakseen kaupasta kassikaupalla Smirnoff Icea. Ja kaikkea muuta kamalaa, näitähän riittäisi.

Tupakasta huolimatta sain liikunnasta kympin, hällä väliä-asenteesta huolimatta matematiikasta kympin. Ja niin edelleen. Jonkinlaisen järjen äänen äiti ja isä saivat päähäni taottua, se jos mikä esti tekemästä mitään typerää, kun joku tyyppi tarjosi nappeja kylillä keskellä yötä. Ja lopulta olin kuitenkin luonteeltani niin kurinalainen ja kunnianhimoinen, että ajatus itsestä reputtamassa opinnot oli liian absurdi. 

Mutta tässä sitä ollaan. Ja tiedän monen muunkin vielä enemmän rajojaan kokeilleen olevan. Toivoen, että siinä kohtaa kun omat lapset osoittavat samanlaista keskenkasvuisuutta kuin itse olen aikanaan osoittanut, osaisi toisaalta sekä ymmärtää että asettaa rajoja.

Yksi veljistäni on vakaasti sitä mieltä, että jos he saavat tulevan vaimonsa kanssa poika-lapsia, hän heittää ne parvekkeelta alas. Hänhän ei poika-lapsia halua, varsinkin, jos he ovat yhtälailla idiootteja kuin hän on nuoruusvuosinaan ollut. No, uskon että hän vielä jonain päivänä pyörtää puheensa, sillä hänestäkin "toivottomana tapauksena" on "tullut jotain". Ja itse tyttönä olen sitä mieltä, että pojat eivät ole mitään teini-tyttöihin verrattuna.

Niiden hölmöjä laukovien opettajien lisäksi nuorten elämässä on yleensä aina joku, joka pikkuisen paremmin ymmärtää, mistä on kyse. Vaikka nuoruus-vuodet kauhoisi kuinka räpiköiden läpi, ei se tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla jotain.


2 kommenttia:

  1. Joo -opettajat :/ Meidän yläkoululla ja lukiossa (samassa rakennuksessa toimivat oppilaitokset) oli pariskunta äikän opeina. Rouva ei sitten yhtään tykännyt musta ja antoi sen näkyä. Miehensä sitten tykkäsi ja sinänsä oli kummallista että samalla tyylillä aineita kirjottava saa ensin seiskan toiselta ja kympin toiselta. Ja ylioppilaskirjoituksista tuli ällä :) sen paremman open saattelemana. Puolueelliset opet sucks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä tarinoita riittäisi varmasti vaikka kuinka paljon. :/ Onneksi loppujen lopuksi osaamisesi palkittiin! :)

      Poista