lauantai 28. helmikuuta 2015

Tyyntä myrskyn edellä

En ole viikkokausiin saanut nukuttua kunnolla: vain katkonaisia, parin tunnin pätkiä. Toisaalta, monen vuoden ajan tilanne on ollut sama, kuinkahan pitkään ihminen kestää ilman kunnollisia yöunia? Ilmeisen kauan, koska aina vain maailman väsyneimmätkin vanhemmat porskuttavat päivästä toiseen, odottaen sitä hetkeä, kun aamulla saa herätä oikeasti levänneenä.

Mutta tällä viikolla olen nukkunut öisin jopa viisi tuntia yhteen soittoon. Se on ollut äärimmäisen outoa, sillä vaikka meillä lapset ovat jo pidemmän aikaa nukkuneet paremmin kuin aikoihin, olen silti herännyt joko kyljen kääntämiseen tai vessahätään. Mutta nyt lomaviikolla olo on ollut välillä oikeasti jopa ihan levännyt. Tyyntä myrskyn edellä? Antaako se nyt levätä kun kohta on kuitenkin täysi rähinä taas päällä (Mikä ihmeen "se"? Vauva, luontoäiti vai itse paholainen, joka on keksinyt raskausajan piinaksi kaikille meille, jotka rakastavat vauvoja ja lapsia?)?

Mistähän sen uutisen löytäisin, missä joukko miehiä oli vetänyt "raskauspuvun" päälleen ja saanut tuta edes osan siitä fiiliksestä, mistä viimeisillään raskaana olevat naiset aina puhuvat ja mistä raskaushehku on valovuosien päässä. Joku heistä oli luonnehtinut itseään "rannalle ajautuneeksi hylkeeksi" tai jotain sinne päin.

Niin. Siksi en ole saanut nukuttua. Ja siksi käveleminen muistuttaa ennemminkin vaappumista. Kun olo on kuin jollain valaalla. Kyllä minä sitten mielelläni tirvaisisin, jos joku uskaltaisi tosissaan tulla ehdottamaan, että nauttisin nyt täysillä näistä viimeisistä, vapaista hetkistä. En nauti. En todellakaan nauti, vedä se raskauspuku päähäsi ja pakene vuorille.

Ja olen minä yrittänyt, oikeasti. Yrittänyt kuvitella sitä hetkeä, kun isommat lapset menevät íllalla nukkumaan ja talo hiljenisi ilman vastasyntyneen kitinää. Olen yrittänyt nauttia siitä hiljaisuudesta, "vapaudesta", siisteydestä, raskausmahasta, niistä "pienistä, ihanista potkuista", mitkä laittavat koko sohvan tärisemään ja aiheuttavat minulle välillä valtavia kipuja alapäähän ja pahaa oloa, OLEN KYLLÄ YRITTÄNYT. Mutta ei, kun ei niin ei. Mieluummin ottaisin sen vauvan syliini ja saisin kroppani takaisin.

Eilen istuin luistelukentän reunalla lasten turvaistuinkorokkeen päällä. En jaksanut seistä, joten pönkkäsin istuimen hankeen ja tönötin siinä. Siinä minä nautin näistä viimeisistä hetkistä ja tunsin itseni täysin hyödyttömäksi.

Onneksi tämä loppuu kohta. Nyt on menossa siis viikko 38+3, vielä on odotusta jäljellä, enemmän tai vähemmän. Miten sitä ei tässä vaiheessa edes muista, miltä se tuntuu kun tätä mahaa ei ole? Samalla tavalla on outoa, kun ei-raskaana ei muista yhtään, miltä raskaanaolo tuntuu. 


Jotta tekisin tämän loppuodotuksen itselleni vielä pikkuisen hankalammaksi, lähdin torstaina Ainon ja Einon kanssa Ikeaan ja Ideaparkiin (yksin en olisi uskaltanut lähteä, mukana olivat myös vanhempani ja veljeni kihlattu). Kilometreiltä tuntuneen kävelyretken päätteeksi olin varma, että joku oli teipannut etureppuun pari vedellä täytettyä jätesäkkiä lisää. Hölskynnän saattoi kuulla kauas. Retki on kuitenkin aina retki ja matkaan tarttui yhtä sun toista mukavaa ja tarpeellista: vihdoin kangas keittiön ikkunan verhoa varten; vuorikangas tuunattuihin vaunuihin (siitä kuvia toivottavasti huomenna); alelaarista kynttilänjalka; lapsille keinu, sählymailoja ja -palloja ynnä muuta mieleistä sekä kumisaappaita ja kevätkenkiä (Ideaparkin Reima-outlet, mikä suurperheen taivas).






Tästä "istuinpussista" (kuva Ikean sivuilta) olen haaveillut joka kerta kun Ikeassa olen käynyt, mutta en ole aiemmin raaskinut sitä ostaa. Nyt kun mitään suurempaa ja tarpeellisempaa ei ollut ostoslistalla, toin tämän kotiin. Plussaa ja bonusta tässä keinussa on, että se on täydellisen oikean värinen meidän huusholliin eli tämä voi löytää vakiopaikkansa vaikka olohuoneesta. Tilannekuvia yritän ottaa heti, kun jäätävä tappelu keinuvuoroista on tyyntynyt. :]
EKORRE Istuinpussi ja ilmaosa IKEA

Nyt toivotan oikein mukavaa loppuviikonloppua teille ja meille, päivät matelevat ja liitävät yhtäaikaa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti