perjantai 29. toukokuuta 2015

Nukkuva vauva

Meidän vauva on hyvä nukkumaan. Ainakin tällä hetkellä: tilanteethan monesti muuttuvat nopeammin kuin ehdin sanoa "univelka", mutta ainakin tällä hetkellä hän nukkuu erinomaisesti.

Liina täytti eilen 10 viikkoa (omg, alle kaksi viikkoa niin 3 KUUKAUTTA on täynnä). Viime viikolla hän nukkui ensimmäisen kokonaisen yön. Ja vielä omassa sängyssä. Uskomatonta. Vain Sulo on aikanaan alkanut nukkua näin aikaisin pitkiä yöunia, muiden kanssa se on "onnistunut" vasta suunnilleen puolen vuoden iässä. Tiedän, hyvin nukkuva puolivuotiaskin on jo aikamoista luksusta, sillä tiedän paljon perheitä, joiden monta vuotta vanhemmatkaan lapset eivät vielä nuku kokonaisia öitä. Aluksi olinkin hieman skeptinen, ajattelin, että kahdeksan tunnin yöunet omassa sängyssä oli silkka vahinko, mutta viimeisen viikon Liina on nukkunut sellaisia seitsemän tunnin unia, joiden jälkeen (aamulla noin seitsemän aikaan) hän nukahtaa vielä tissille ja herää varsinaisesti vasta parin kolmen tunnin päästä. Yöunille hän käy säännöllisesti yhdentoista-kahdentoista aikaan, silloin, kun minä itsekin menen nukkumaan. Minulla itsellänikin on siis ollut etuoikeus nukkua pitkästä aikaa kunnolla. Ilman herätyksiä yöt eivät edelleenkään suju, mutta hädintuskin muistan aamulla havahtuneeni yöllä isompien lasten vaelluksiin, sen verran hissukseen he viereemme hiipivät. Eino ja Touko nukkuvat omissa sängyissään, Aino ja Sulo heräävät lähestulkoon poikkeuksetta meidän sängystä. Kolme viidestä, ei huono. Jos jossain vaiheessa jaksaisi ottaa taas työn alle loppujenkin "nukutaan omassa sängyssä"-projektin.

Kun Liina ensimmäisiä öitä veteli näitä maraton-unia, heräilin itse jatkuvasti mitä kummallisimpiin juttuihin. Vähän väliä heräsin tarkistamaan, että joko se kohta herää syömään. Tai sitten joku yskäisi, ulkona humisi tuuli, koira vaihtoi nukkumapaikkaa, joku puhui unissaan, miehen herätyskello soi. Uskottava se oli, vauva todella on hengissä ja nukkuu.

Nukkuu Liina päivälläkin. Aamupäivällä reilun tunnin tirsat, iltapäivällä ulkona vaunuissa kolmen tunnin unet, illalla muutamat lyhyemmät. Hän on siis äärimmäisen tyytyväinen, ei voi muuta sanoa. Ja kun kaksi pienimpää nukkuvat iltapäivällä yhtä aikaa, ehdin tehdä vaikka mitä. Kotitöitä useimmiten, mutta sekin on jo jotain. Kolme isompaa leikkivät aina keskenään, joten minullekin on tullut pariin otteeseen sellaisia hetkiä, että oikein mietin, mitä sitä sitten tekisi. Tekeminenhän ei tässä talossa lopu, mutta kun kiireellisimmät askareet saa tehtyä ajallaan pois alta, voi keksittyä niihin, mitkä ovat olleet rästissä pahimmillaan jo kuukausitolkulla.

Nyt kun täällä kehun niin ensi yö menee varmasti ihan pipariksi ja heräilemme jatkuvasti. No, otan sen riskin.

Kahden kuukauden neuvolassa kävimme viime viikolla. Samalla oli Toukon 2-vuotistarkastus ja minun jälkitarkastuksen terveydenhoitajakäynti. Liinalla oli kaikki hyvin, hän on jäntevä, hyväntuulinen lapsi. Liina painoi 5850 g ja oli 58 cm pitkä. Olin aluksi sitä mieltä, että onpa tyttö iso, mutta kun kotona vertasin mittoja poikien mittoihin samassa iässä, Liina alkoi tuntua varsin pieneltä: kaikki pojat ovat olleet 2 kuukauden iässä jo yli 6,5 kilon painoisia ja pari-kolme senttiä pidempiä. Aino on ollut saman kokoinen kun Liina nyt.

Liina pärjää hienosti rintamaidolla eikä hänelle tullut rotavirusrokotteesta vaivoja. Tämän vauvan kanssa ei ole muutenkaan ollut juuri mitään ongelmia. Liinan ollessa reilun viikon ikäinen käytin rintakumeja apuna kipeytyneihin tisseihin ja kun muutaman päivän jälkeen ajattelin jättää ne pois, Liinalla meinasi olla hankaluuksia syödä ilman niitä. Yksi päivä ja yksi yö meni Liinan raivotessa tissillä, eikä hän syönyt juuri ollenkaan. Meinasin jo luopua toivosta, mutta en antanut periksi. Lopulta Liina alkoi syödä ja rintakumit jäivät kokonaan pois.

Kaikki isommat sisarukset ovat edelleen hyvin rakastuneita pikkusiskoonsa, innostus ei ole laantunut. Liina tykkää seurailla isompien tekemisiä sitteristä eikä hänen juuri koskaan tarvitse olla "yksin". Varsinkin nyt, kun Liina ottaa kunnolla katsekontaktia ja hymyilee ja naureskelee, joku isommista on vähän väliä höpöttelemässä ja kutittelemassa poskea. Siitäkös pieni vasta tykkääkin. <3




Minun jälkitarkastuksessa ei tapahtunut ihmeempiä, perusmittausten jälkeen höpöteltiin baby bluesista ja masennusoireista, mitä ei minulla ole ollut. Hemoglobiini oli edelleen aika matala, 112, edellisten synnytysten jälkeen se on noussut 120-130 eli rautakuuri jatkuu. Verenpaine oli 98/69, terveydenhoitaja kyselikin, että eikö minua ole pyörryttänyt, hengästyttänyt tai onko ollut nenäverenvuotoa. No ei, ainoastaan veren makua suussa. Se on inhottavaa, toivottavasti menee ohi hemoglobiinin noustua.

Näillä mennään, onnekkaita olemme kun kaikki on näin hyvin! Huomenna pääsemme viettämään lasten tädin (miehen siskon) ylioppilasjuhlia, nyt alamme leipomaan Ainon opettajalle ja kouluavustajalle pientä muistamista huomiseksi, viimeisen "koulupäivän" jälkeen koittaa kesäloma. Aurinkoista perjantaita! :)



tiistai 26. toukokuuta 2015

2-vuotias kesämies

Nyt se tapahtui. Toukolta lähti tukka. Ensimmäistä kertaa koko tähänastisen elämänsä aikana Touko istahti kiltisti äiskän kotiparturi-tuoliin ja katseli, kun pitkät vauvahaituvat tipahtivat lattialle. Nyyh.

Tosin tämä taisi olla paaaaljon isompi juttu minulle kuin pojalle itselleen. Mutta kun ne platinan vaaleat hiukset olivat niin ihanat, hulmusivat tuulessa ja niin pois päin! 

Kunnes sitten kyllästyin alati räkäisiin ja ruokatahraisiin kutreihin ja päätin, että kesätukka on jees.

Minua ei koskaan haitannut, että Toukoa luultiin usein tytöksi. Tai se, että jotkut tutut ja sukulaiset vihjailivat "ruuhkatukan" kesyttämisestä. Päinvastoin.

Joitakin pidempiä hajakarvoja taitaa olla vielä siellä täällä, mutta hyvin Touko jaksoi istua koko leikkuun ajan paikallaan.


Ihan kaikkea en raaskinut vetää pois, niskaan jätettiin pieni hiippa. Tällainen oli aikanaan ainakin nuorimmalla veljelläni, olikohan tämä joku yleinen muoti-ilmiö vai pelkästään meidän perheen juttu?



No, joka tapauksessa, Touko täytti siis pari viikkoa sitten kaksi vuotta. Jo! Hiustenleikkuun myötä Toukosta kasvoi kerralla oikein iso poika. Mihin minun pieni vauvani oikein katosi? Varmaan samaan paikkaan kun kolme aiempaakin. Varsinaiset synttärikekkerit järjestetään vajaan parin viikon päästä samaan aikaan Einon synttäreiden kanssa.

Touko on kasvanut vuodessa ketteräksi ja vauhdikkaaksi lapseksi, jolta ei omaa tahtoa ja taitoa puutu. Tahtoessaan hänelle kasvaa häränsarvet päähän eikä luovuttaminen kuulu pojan sanavarastoon. "EIPÄ!" on tämän päivän sana. Sisarustensa kanssa hän pärjää hyvin nimenomaan sitkeytensä ansiosta, ja saa hän monesti myös kunnon tappelut aikaan - kaikkein pahin puolustus/hyökkäys on ehdottomasti pureminen, mitä isommat tottuneesti jo osaavat varoa. Onneksi tätä tapahtuu nykyään harvemmin, huh. Touko on ulkoilma-ihminen, hän nauttii suunnattomasti kivien heittelystä puroon, keinumisesta, kiipeilystä ja lintujen ja muiden eläinten bongailusta. Touko on hyvin sosiaalinen ja reipas ja hän tulee erinomaisen hyvin toimeen muiden lasten kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tämän tyypin kanssa riittää eikä mustelmilta ja haavoilta ole säästytty. Mitään isompaa ei onneksi ole tapahtunut, Touko on sairastanutkin todella vähän.

Vaikka Touko on selkeästi hyvin "fyysinen" tyyppi, jaksaa hän silti keskittyä käsittämättömän hyvin tarkkuutta vaativiin juttuihin: legoilla rakentaminen, piirtäminen ja jopa hama-helmillä askartelu eivät tuota suuria vaikeuksia eikä hän hermostu epäonnistuessaan juuri koskaan. Touko rakastaa kirjoja ja varsinkin kuvien pieniä yksityiskohtia.

Toukon sanavarasto kasvaa huimaa vauhtia koko ajan. Puhetta ja höpötystä hän kuulee lähes jatkuvasti, välillä vähän hirvittää, että jääkö pienin auttamatta jalkoihin kun isommat esittävät asioitaan niin suureen ääneen. Ihan hyvin hän on tähän asti selvinnyt ja oppinut myös isommiltaan paljon. Näistä mainitsemisen arvoisia ovat ainakin kakkapylly ja pieru. Tähänastisen vakiovastauksen "ö-ii":n on jo korvannut moni ihan selkeä suomenkielinen sana.

Touko rakastaa Ti-Ti Nallea, Muumeja ja Hevisaurusta. Hänen lemppariruokiansa ovat ehdottomasti lasagne, makaronilaatikko, nakki ja makkara. Touko on myös hyvin intohimoinen kiivien, raejuuston ja jogurttien syöjä. Hän on ennakkoluuloton maistelija, tosin jos jokin ei satu olemaan hänen mieleen, sen kyllä huomaa. Touko on hyvin perso kaikelle makealle sekä limsalle.      

Kaikkein suurin virhe, minkä Toukon kanssa voi tehdä, on sanoa hänelle "ei": siitä hän vasta innostuu ja toteuttaa tahtoaan kahta kauheammin. Hämäys ja huomion kiinnittäminen toisaalle toimivat paljon paremmin, vaikka kyllä hänelle ei-sanaakin ihan joka ikinen päivä toistellaan.

Siinä missä Touko on hyvin itsenäinen touhuaja, kaipaa hän toisinaan paljon syliä ja halailua. Touko on erinomaisen hyvä nukkuja, yöllä hän nukkuu heräämättä noin 11 tuntia ja päivällä vielä parin-kolmen tunnin unet. Parhaiten hän nukkuu omassa sängyssä. 

2-vuotisneuvolassa Touko oli hyvin yhteistyökykyinen, vähän ujo tosin. Palloa hän heitti ja potki terveydenhoitajan kanssa innokkasti, puntarille ja pituuden mittaukseen hän asettui hieman mulkoillen (kaikki te, jotka olette nähneet pojan ilmeilevän, osaatte kuvitella minkä näköinen hän oli). Touko painaa 12910 g ja on 87,5 cm pitkä. Touko on edelleen meidän pojista pienin vaikka hyvän kokoinen onkin.

Toukossa on ehkä hieman sellaista draama-kuninkaan vikaa: joskus ihan vain huomiota saadakseen hän pitkittää itkuaan tai on kovasti itkevinään. Syliä hän siinä kohtaa kaipaa ja toki sitä aina saakin, eihän sitä mutruhuulta kestä katsella kukaan. <3



maanantai 25. toukokuuta 2015

Lukijaksi?

Huomasin vasta, että blogeja listaava verkkosivusto blogilista lopettaa toimintansa kesäkuun alussa. Nyt siis te ihanaiset, jotka olette tilanneet/käytte paljon tätä blogia blogilistan kautta lukemassa, nyt on aika toimia! Lukijaksi voi liittyä google-tilin avulla (riittää, että sinulla on gmail-tili (?), korjatkaa viisaammat, jos olen väärässä), bloglovin-palvelun kautta sekä kohta minullekin varmasti tutumman blogipolku-sivuston kautta. Tai kahdesta viimeisestä blogi ainakin löytyy, tuota blogipolkua tutkin itsekin vasta nyt eli en vielä ihan tarkkaan tiedä, kuinka se toimii. Oletettavasti/toivottavasti saan sieltäkin jonkinlaisen seuraa-nappulan sivun laitaan.

Blogiahan saa toki seurata liittymättä varsinaiseksi lukijaksi. Kaikenkaikkiaan teitä lukijoita (liittyneitä tai liittymättömiä) on minun mittapuullani ihan hurjan paljon, kiitos! 

Itse pidän paljon bloglovin-sovelluksesta älypuhelimessa, siellä olevia blogeja on todella kiva selata puhelimeen ladattavalla (ilmaisella) ohjelmalla. 

Yleisesti ottaen lukijaksi liittymisessä on se etu, että luettavien blogien uusimmat postaukset tipahtavat suoraan eetteriin sille systeemille, minkä kautta blogeja luet. Pahoittelen karkeaa, hölmöä sanastoa, olen oikeasti ihan pihalla näistä kaikista sovellus/ohjelma-jutuista. Pääasia on, että pääsette blogia lukemaan, keinolla millä hyvänsä.  

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli etukäteen varoittaa blogilistan aktiivisia käyttäjiä sivuston loppumisesta. Ettette nyt vaan yhtäkkiä eräänä aamuna huomaa, että suosikkijutut ovat hävinneet tyystin kun sivustoa ei ole enää olemassa. Kun ette sitä itse varmastikaan ole huomanneet, eihän lopettamis-teksti ole seissyt sivuston etusivulla kissan kokoisilla kirjaimilla kun viikkokausia. Eh eh.

Lukemisiin (onkohan tuollaista sanaa olemassakaan?)! Hyvät yöt.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Moi!

Hellurei ja hyvää helluntaita!

Sainpas pestyä matot, yksi keväinen urakka takana, jes. Kun pesee vitivalkoisia puuvillamattoja, työn tuloksen todella näkee. Y-Ä-K kuinka saattoikin olla likaisia nämä koko talven terassilla pesua odottaneet matot. Oli otettava oikein kuva painepesurilla puoliksi pestystä matosta. Yyyh.


Eilen sain nautiskella hetken hyvien ystävien seurasta burger puffetissa. Liina oli mukana, hän nukkui lähes koko ajan turvakaukalossa. 

Tattadaa, autoselfie! Luonnonvalo = kaikki pisamat, rypyt ja röpelöt näkyy. Ei haittaa, olkoon. Oli kivaa. :)


Kiitos ystäville, olette tärkeitä! <3

Tulevalla viikolla olisi tarkoitus istuttaa porkkanat, salaatit, kukat ynnä muut, toivotaan siis hyviä ulkoilukelejä. 

Mukavaa sunnuntai-iltaa! :)

torstai 21. toukokuuta 2015

Eilen

Yleensä päivät alkavat ihan mukavasti ja hienosti. Sitten on niitä aamuja, kun kaikki ei ala niin hienosti.

Eilen heräsin siihen, että koira yökkii. Aino oli jo hereillä ja laski koiran pihalle - tosin hieman liian myöhään, vahinko oli jo tapahtunut. Sulo ja Touko heräävät ulko-oven pamaukseen, melkein heti tulee tappelu siitä, katsotaanko Ryhmä Hau:ta vai jotain muuta. 

Kun lastenohjelmat loppuvat, pojat hakevat duplot olohuoneeseen. Seuraava tunti menee tapellessa junan, kuorma-auton ja minkä lie muun osista. Sulo kirkuu pää punaisena jatkuvasti, hän haluaisi omistaa ihan kaikki palikat. Samalla Touko kiipeää pöydille syömään voita ja ruisleipiä. Imetän Liinaa sohvalla ja yritän houkutella Toukon pois, tuloksetta. Leivänmurusia ja voita on joka paikassa, vaikka käyn nostamassa pojan kaksi kertaa alas. Lopulta päädyn tunkemaan ruoat jääkaappiin. Liina syö edelleen.

Duplo-palikka-taistelu kärjistyy siihen, että pojat heittelevät toisiaan palikoilla. Kun Eino saa veturista päähän ja Touko puree Suloa selkään, kaikki huutavat, myös minä. Liina hermostuu kun tissillä on niin levotonta. Eino kyllästyy ja rauhoittuu tekemään jotain muuta. Sulo jää rakentelemaan yksin palikoilla, tosin rakennelma vähän horjuu: poika kasaa kymmenen neliön muotoista palikkaa päällekkäin, päällimmäiseksi kaivinkoneen, missä on toisella puolella kauha ja toisella koukku. Kyhäelmä ei meinaa pysyä tasapainossa ja sekös harmittaa. Sulo huutaa varmaan sata kertaa ÄITI, TULE KOJJAAMAAN!, ihan kuin olisi minun vikani, että typerä kaivinkone ei pysy rupusen tornin päässä.

Hetken päästä hoksaan, mikä se Einon "jotain muuta" oli: muovailuvahat. Okei, pöydän ääreen niillä tekemään. Virhe. Touko ja Sulokin hoksaavat vahat ja lopputuloksena niitä on sekä keittiön pöydällä (ja pöydän alla) sekä Einon huoneen pöydällä, missä hän oli projektin aloittanut. Olkoon. Saan Liinan onneksi tirsoille. 

Kun olen sata kertaa muistuttanut, että muovailuvahoja ei saa laittaa suuhun, päätän kerätä ne pois ja piilottaa ne niin hyvin, etten itsekään löydä niitä enää. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä pojat ovat saaneet levitettyä vahapalloja pitkin huushollia. Duplo-palikoiden seasta löytyy muutama. Samalla Touko huutaa iloisesti "KAKKAAAA": hän on työntänyt käden vaippaan, jes. Muovailuvahat jäävät niille sijoilleen, menen Toukon kanssa pylly-pesulle. Kun tulen kodinhoitohuoneesta, Eino on tunkenut muovailuvaha-palloja housuihin.

Liina herää jossain vaiheessa, syöttäessä häntä pojat saavat lisää tuhoa aikaan, mutta leikkivät sentään sopuisasti. Päätän imuroida, koska muovailuvahan muruja on pitkin lattioita. Laitan Liinan sitteriin, Eino ja Sulo leikkivät jotain Einon huoneessa. Jossain vaiheessa kuuluu kaamea pamaus, kukaan ei itke eli joko kaikki on ok tai sitten joku kuoli. Onneksi se ensimmäinen. Siirrän sohvaa, että saan imuroitua kunnolla: samassa pojat juoksevat huoneesta, siirretty sohva = pomppulinna/kiipeilyteline. Sulo istahtaa innoissaan sohvan selkänojalle ja keikahtaa sohvan yli lattialle Einon kitaran päälle ja satuttaa päänsä. Laminaatista lähtee palasia, kitaran joku terävä osa oli kolahtanut lattiaa vasten Sulon pudotessa sen päälle. No, onneksi ne palaset lähtivät lattiasta eikä Sulon kallosta.  

Sulo itkee, minä lohdutan ja huudan samalla Toukolle, joka kiipeää olohuoneen hyllylle. Liina säikähtää kun ärjyn Toukolle. Eino laskee pyllymäkeä sohvan tyynyn päältä lattialle, suoraan duplo-palikan päälle (illalla pakarassa komeilee mustelma), Einoa itkettää, minunkin tekisi mieli heittäytyä lattialla huutamaan, että vihaan maailmaa.

Eino ehdottaa Sulolle, että leikkisivät pippeli-hippaa. Siihen väliin sentään ehdin ja sanon, että kukaan ei leiki nyt pippeli-hippaa, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan (en halua tietää). Juoksemaan voi mennä ulos.

Vielä hetken taistelen Einon kanssa ihan kaikesta, tuntuu, että hän ärsyttää tahallaan kiskomalla pöydiltä tavaroita alas ja kaivamalla laatikoista kaikkea sellaista, mihin ei saisi koskea. Yritän rauhoittaa tilannetta avaamalla terassin oven ja patistamalla poikia vaikka trampoliinille. Virhe. Eino ja Sulo roudaavat oksia sisälle ja Touko karkaa tielle, hän haluaisi mennä purolle heittelemään kiviä. Kaikki sisälle, oksat ulos, onneksi en laittanut imuria vielä pois. 

Imuroin loppuun, saan Liinan syötettyä rauhassa ja puen hänet vaunuun nukkumaan. Laitan Toukolle ruoan, hän syö hyvällä ruokahalulla ja on jo ihan valmis päiväunille. Taistelen isompien kanssa myös ruoasta, he huutavat täysiä "en halua hirvenlihaa", vaikka loppupeleissä syövät ruoan ihan hyvin. 

Sitten rauhoittuu. Pienemmät nukkuvat, isommat menevät ulos miekkailemaan keppi-miekoilla. Aino tulee kotiin. Ja minusta tuntuu, että sain mahahaavan aamupäivän apinoinnista. On oikein istuttava alas ja hengitettävä syvään, rinnassa tuntuu iso möykky. Harmittaa, kun huusin niin paljon. Onneksi tällaisia hetkiä on harvoin, loppupäivä kuluu mukavammin, saamme tehtyä ulkona hommia eikä kukaan muista aamupäivän kurjuutta.

Iltapäivällä Liinaa syöttäessä vähän jo nauratti koko tohina vaikka aamupäivällä tuntuikin siltä, että tulen hulluksi tämän porukan kanssa. Tämä aamu on sujunut paljon paremmin, tosin Sulo ehti hakea ulkoa keppi-miekan ja siitä on levinnyt palasia pitkin lattioita. En hae imuria, olkoon. Siivoan sitten illalla.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Katsaus vaatekaappiin - me&i

Kun ei minulla viikonloppuna mitään muutakaan tekemistä ollut (tai oli, mutta koska keksin tämän, kaikki muu tylsä sai odottaa), tein pienen inventaarioiskun lasten vaatekaappeihin.

Öh, vaatteet ovat vähän rypyssä. Mutta kyllä niistä varmaan selvän saa. Osaa vaatteista en tähän hätään löytänyt, ne ovat jossain laatikossa odottamassa seuraavaa käyttäjää. Kun oikein kovasti muistelen, niin varastossa on ainakin punaisen kilppari-pöksyt (kilpikonna kurkkaa taskusta), oranssit caravan-pöksyt, turkoosi sirkus-haalari ja ruskeat canvas-housut. Serkkutytöillä on käytössä musta geisha-tunika, vaaleapunaiset leggingsit, vaaleanpunainen sammakko-t-paita, kukkakuvioinen tunika ja ruskea tunika vaaleanpunaisella sydämellä. Sukkia ja Einon kalsareita en kuvannut, taisivat olla kaikki kuvaushetkellä likaisena pyykkikopassa.

Ensin ajattelin, että vaatteita on ihan hirveästi. Sitten rupesin miettimään, kuinka paljon yksi paita on uutena maksanut, niitä on 1, 2, 3, 4..lopetin laskemisen ja tuudittauduin siihen, että osa vaatteista on kulkeutunut meille käytettynä, osan olen ostanut alennusmyynnistä ja osan lapset ovat saaneet lahjaksi. Ja loppupeleissä vaatteita on oikeasti aika vähän jos vertaa siihen, kuinka paljon meillä lasten vaatteita on kaikenkaikkiaan.

Tiedän, että moni näitä kuvia katsoessaan pudistelee päätään ja miettii, miksi joku laittaa vähäiset pennosensa näihin. No, ne jotka laittavat, tietävät miksi. Minä en edes lue itseäni kummoiseksi "miikkari-hulluksi" ja silti meiltä löytyy näitä näin paljon. Nämä vaatteet ovat sellaisia, mitkä olen ajatellut säästäväni senkin jälkeen, kun ne jäävät kaikilta potentiaalisilta käyttäjiltä pieniksi. Omia Me&I-vaatteita olen myynyt eteenpäin, mutta näistä tuskin raaskin luopua. 



Nämä ovat edelleen yhdet omista suosikeistani, viime kesänä kaikki kolme poikaa pitivät näitä yhtäaikaa, saas nähdä tuleeko tuota haalaria puettua Liinan päälle tänä kesänä.





Kuvan keskellä olevat polvipaikkahousut ovat yhdet Einon lempparihousuista.



Yogapantseja; miten näitä olikin näin vähän?


Yllä olevan kuvan vasemmapuoleisen kruunu-tunikan löysin kirpparilta kahdella eurolla. Takana helmassa sauman vieressä oli pieni reikä, minkä paikkasin ja kruunussa olevat langannousut yksinkertaisesti leikkasin pois - ja tunika on ollut Ainon yksi käytetyimmistä. Se oli siis varsinainen löytö.


Pilvipyjama ja Ainon lammas-yökkäri.
Yksi hamekin on meille jostakin tullut. Tuollainen toinen pupu-paitakin on, se taitaa olla serkuilla tällä hetkellä.



Haamuhaalari Sulolla viimeisiä kertoja, pian se jää odottamaan Liinan kasvamista.
Tämä on viimeisin "bongaus" Ainolle facebook-kirpparilta, kuvassa hieman likainen kun oli pakko kaivaa se pyykkikopasta kuvattavaksi :).
             



Me&I-kutsuilla

Jos mieheltäni kysyttäisiin, että onko hänen vaimollaan tapana käydä vaatekutsuilla, vastaus olisi varmasti jotakin tämän tapaista: "Kyllä, ei hän mitään muuta teekään nykyään.". 

Totta, totta, ainakin osittain. Myönnettävä on, että viime aikoina vaatekutsuja on ollut vähän siellä sun täällä, enkä minä tietenkään voi kieltäytyä, jos joku minut sellaisille kutsuu. Johan se nyt on sanomattakin selvää, että vaatekutsut ovat erinoimaisen hieno tapa yhdistää ystävien tapaaminen ja shoppailu. Minä itse olen hyvä esimerkki erittäin laiskasta kaupoissa shoppailijasta, joten ostaminen kutsuilta sopii minulle paremmin kuin hyvin. Ja mikä parasta, vaatemallistot pursuilevat nykyään sekä lasten että naisten vaatteita, joten lähestulkoon aina lyön kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Viime torstaina pääsin siis todennäköisesti omalta osaltani tämän kevään viimeisille Me & I-kutsuille. Näin malliston heti sen ilmestyttyä talvella ja sieltä tilasin itselleni raitaisen Batwing Top:in, mitä olen käyttänyt lähes päivittäin: paljon parempaa paitamallia saa hakea. Paita sopi myös koko raskausajan, vaikka tilasinkin paidan vähän sillä ajatuksella, että saan pukea sen päälle vasta vauvan synnyttyä. Toisin kävi, eikä paidan malli kärsinyt suuresta vatsasta huolimatta. :) 


striped batwing top
Kuva lainattu täältä.
Kun ensimmäisen kerran näin Me&I:n vaatteita kutsuilla vuonna 2011, ihastuin lasten vaatteissa niiden väreihin. Silloin yhden tytön ja yhden pojan äitinä olin erittäin ilonen siitä, että värikkäitä vaatteita oli tarjolla myös pojille. Olin lopen kyllästynyt markettien perustylsiin, tummanharmaisiin, perussinisiin, tummanvihreisiin ja örkki- tai robottikuvalla varusteltuihin poikien vaatteisiin. Nykyään olen kutsujen vakiovieras ja erityisen innoissani siitä, että myös naisten vaatemallisto on laajentunut sitten vuoden 2011, jolloin tarjolla oli vain murto-osa nykyisestä. Värien lisäksi lasten vaatteissa on mielestäni tärkeää, että ne ovat hyviä ja mukavia päällä sekä helppo pukea ja sitä nämä vaatteet ovat. Meillä varsinkin pojat ovat todella tarkkoja siitä, että vaatteet eivät purista tai kutita ja käytännön syistä napit, nepparit, vetoketjut ja muut kikkailut kuuluvat meillä yleensä juhlavaatteisiin. 

Tämän kevään mallistosta tilasin Liinalle aivan superihanan, keltapohjaisen sydänbodyn tulevaksi kesäksi. Ja tuo sydänpeitto, voi jestas! Jos meillä ei olisi joka paikka täynnä peittoja, olisi se varmasti päätynyt ostoslistalle. Itsekuri joutuu kyllä näiden ihanuuksien äärellä koetukselle. Ainolle tilasin harmaan perhostunikan (goodies-tuotteista), hänellä on jäänyt taas hurjaa vauhtia vaatteita pieneksi.

Nyt muuten tuli mieleen, että jos jotakin toivoisin mallistoon lisäksi, niin uimapukuja! Onkohan niitä joskus ollut? Olisi nimittäin niille(kin) tarvetta. :)





Kiitos ihanista herkuista (joku superukkelikin pääsi kuvaan :)) emännälle ja esittelystä luottoesittelijälle, jonka kanssa hoituu kyllä ihan kaikki: meillä ei ole koskaan mennyt yksikään vaateostos pieleen esimerkiksi kokojen puolesta, kun aina saa niin asiantuntevaa palvelua. :) 


Näistä vaatekuvista inspiroituneena kaivelin kaikki mahdolliset miikkarit meidän lasten kaapeista, mutta teen niistä kollaasin erilliseen postaukseen (mikä toivottavasti ilmestyy vielä tänään), koska kuvia olisi tullut tähän niin paljon. Vähänkö vaatteiden kasaaminen oli jännää! No, siitä seuraavaksi. ;) 

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ei nimi miestä pahenna

Tätä olen miettinyt siitä lähtien, kun rupesin blogia kirjoittamaan: millä nimellä tai miten kutsuisin näissä teksteissä aviomiestäni? Hän on kuitenkin aika olennainen osa jokaista arkipäivää, joten oli päivänselvää, etten pysty kirjoittamaan meidän elämästä mainitsematta häntä. Enkä haluakaan. Mutta että millä nimellä? Sen verran yskityisyyttä haluaisin hänelle suoda (tämä on kuitenkin minun harrastukseni), että oikeata nimeä en täällä huutelisi. Lapsilla on "bloginimet", mutta jotenkin minusta olisi hölmöä kutsua miestäkin jollain tekonimellä. Paavo. Pekka. Urpo. Tai ehkä Uuno? Pian saattaisin kutsua häntä sillä nimellä ihan oikeassa elämässä (eh eh). 

Jotkut bloggaajat kirjoittavat puolisoistaan pelkällä etunimellä, siinä tapauksessa tähän blogiin ilmestyisi eräs J. Ei hullumpi vaihtoehto. Tähän asti olen tyytynyt risteilemään mies ja iskä nimien välillä: jos kyse on ollut selkeästi jostain, mikä liittyy lapsiin, nimi on iskä. Jos taas jotakin yleistä tai ihan vain meihin kahteen liittyvää, niin mies. Tai sitten sekaisin miten sattuu, itsekin välillä hämmennyn kun en tiedä mikä olisi järkevää. Joskus olen kirjoittanut, että "menivät isänsä kanssa sinne ja tänne, blaa, blaa..", mutta olen pyyhkinyt sen heti pois, koska se kuulostaa minusta siltä, kun se iskä ei asuisi meillä ollenkaan. Että olisi tullut avioero ja nyt he asuvat vuoroviikoin "isänsä" luona.

Mies, aviomies, siippa, puoliso, ukko, isäntä, äijä, iskä, isi, isukki, isä. Mies, joka meillä asuu. 

Näitä pyörittelin eräänä iltana, nyt yritän summata tähän sen, mitä minulle näistä kutsumanimistä tulee mieleen. Itseänikin ehkä vähän nauratti: miksi ihmeessä minun täytyy tästäkin asiasta tehdä näin vaikeaa? 

Mies = joku epämääräinen, toista sukupuolta edustava ihminen nurkissa pyörimässä.

Aviomies = ehkä vähän turhan virallinen, ihan kuin olisin jäänyt jumiin siihen päivää, kun sanoimme toisillemme tahdon.

Siippa = eih. Ei, ja ei. Mitä tästä nyt sanoisi? 

Puoliso = vähän niinkuin kumppani, ihan kun en haluaisi paljastaa, onko puoliso mies vai nainen. Puoliso on kanssa ehkä vähän turhan virallinen.

Ukko = veljeni sanovat meidän, siis minun ja heidän, isää ukoksi. Ei pysty. Ukkometso. Lumiukko. Ja niin edelleen.

Isäntä = apua, ei pysty. Tulee mieleen Duudsonit ja sellainen vanhanaikainen ajattelumalli siitä, että joku on ISÄNTÄ TALOSSA. Yäk. Minäkään en haluisi että minua sanottaisiin emännäksi. Hei oon menossa lypsylle. Vaikka ei lehmissä ja lypsämisessä mitään vikaa ole, oma mummuni oli emäntä ja mielleyhtymä on liian voimakas. Vaikka ei mummussanikaan mitään vikaa ollut. Huivi päähän ja menoks! Ammuu.

Äijä = "Moro, toi on mun äijä ja mää oon sen ämmä." Ei, ei pysty.

Iskä = tällä nimellä olen kutsunut omaa miestäni tähän asti, ei sinänsä mitään vikaa ja itselleni aika luonnollinen, koska omaa isääni olen aina kutsunut iskäksi. Mutta ehkä juuri siksi, onko se vähän hölmöä?

Isi = viisivuotias voi sanoa isäänsä isiksi.

Isukki = sanooko joku isäänsä tai miestään isukiksi? Oikeasti? Minulle tulee mieleen joku huono pehmoporno-elokuva, vaikka en tietenkään ole koskaan sellaisia nähnyt enkä katsonut. 

Isä = Taivaan Isä. Hallelujah!

Mies, joka meillä asuu = tämä tuli mieleeni suoraan Kai Lehtisen kolumneista, joissa hän kutsuu vaimoaan "naiseksi, joka meillä asuu". Minusta "mies, joka meillä asuu" kuulostaa juurikin siltä, että mies todella vain asuu meillä, ei siis osallistu muun perheen elämään millään tavalla. Kunhan pyörii nurkissa ja on tiellä. Jos tietäisin, että oma mieheni ei lue näitä kirjoituksia, sanoisin, että joskus tuo tuntuu todellakin pitävän paikkansa, mutta koska mieheni lukee näitä, en sano, ettei vaan loukkaannu. Ja koska meidän perheen iskä (voi jestas, kohta olen oikeasti ihan sekaisin) oikeasti osallistuu. 

Painotan siis sanaa joskus. Joskus vain on vähän tiellä ja pyörii nurkissa.

Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Hän? Kauhean kohtalokasta, "minä ja hän, tiedän sen..." ja niin edespäin.

Ehkä keksin jonkun ratkaisun. Jos en, epämääräisten miestä tarkoittavien sanojen käyttö blogiteksteissä jatkuu. Koettakaa kestää.

P.s. Minua mies, joka meillä asuu, kutsuu muuten mammaksi. Lasten kuullen äiskäksi, muille puhuessaan mammaksi. Ei emäntä, ei vaimo, vaan mamma. Alkuun se kuulosti vähän hassulta, mutta sittemmin olen tottunut siihen ja nyt se kuulostaa jo aika hauskalta.

Kerronpa myös, että Einolta kysyttiin kerran minun nimeäni, siis tyyliin "mikäs se teidän äitin nimi on?". Eino hetken tuumi ja vastasi Äiti Heikkilä. Hahaha, minua nauratti ja tajusin nopeasti, että lapset eivät oikeasti kuule minun oikeata nimeä hirveän usein: kotona olen aina äiti tai äiskä. Tämän "äiti Heikkilä"-jutun jälkeen nimestä on ollut kyllä puhetta ja isommat sen jo muistavatkin. ;)

torstai 14. toukokuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin? #6&7 (herkkuja, herkkuja..)

Aiai, onpas vierähtänyt taas tovi! Viimeksi taisin kirjoitella perjantaina ja jo silloin uumoilin, että viikonlopusta on tulossa kirjaimellisesti herkullinen. No, lauantaina päivä alkoi perinteisesti kaurapuurolla. Ulkoilun jälkeen (sateisen sellaisen) lapset söivät edellispäivältä jäänyttä perunamuussia ja uunimakkaraa. Iskäkin söi samaa, itse en "ehtinyt" syödä muuta kuin banaanin, sillä häselsin lasten juhlavaatteiden parissa: iltapäivällä oli Ainon kevät/äitinenpäiväjuhla, jonka jälkeen menimme Einon kummien nuoremman pojan 2-vuotissyntymäpäiville.

Äitienpäiväjuhla alkoi lapsilla mehulla ja jätskillä, aikuisille oli kahvia ja suklaaleivoksia. Synttäreillä saimme nauttia pikkusuolaisesta sekä jäätelö- ja suklaakakusta. Lapset vetivät lisäksi popcornia ja naksuja.

Iltapalalla lapsille maistui onneksi kaurapuuro.

Äitienpäivänä söimme ihan tavallisen aamupalan: puuroa ja ruisleipää, itse taisin syödä lisäksi puolukkasmoothieta. Heti aamupalan jälkeen teimme mummuille äitienpäivän kunniaksi Banoffee-kakut, eikä leivonta ole mitään ilman pöydältä syötyjä keksinmuruja ja vispilöiden ja lusikoiden putsaamista.

Mummuloissa söimme herkkujen lisäksi ihan tavallista ruokaa (perunamuussia, nakkeja, kalapuikkoja, makaronilaatikkoa, jauhelihakastiketta, perunoita), mutta kyllä äitienpäivästä jäi taas sellainen herkkuöveri-fiilis että oksat pois. Jätskiä, Banoffeeta, mutakakkua, suklaapiirakkaa ja kermakakkua.

Maanantai meni sunnuntain herkkujen jämiä tuhotessa (siis ihan hirveä ajatus heittää hyviä herkkuja pois). Mainittakoon vielä, että Ainolla ja Einolla oli tiistaina kerhossa nyyttärit, mihin teimme keksi-tuorejuusto-valkosuklaa-palleroita.

Jep. Että on syöty, on.

Tähän päättyy tällä erää meidän perheen ruokapäivitykset. Viime viikko oli ehkä hieman tavallisesta poikkeava, ehkä intoudun kirjaamaan meidän syömisiä ylös toisenkin kerran. Nyt voin taas keskittyä kirjoittamaan ihan mistä sattuu. ;)

P.s. Jossain vaiheessa ajattelin, että kirjoitan ylistävän kirjoituksen siitä, kuinka hienoa on olla äiti, mutta sitä on jotenkin hirvittävän hankala pukea sanoiksi. Tykkään ihan suunnattomasti näistä viidestä maailman rakkaimmasta tyypistä ja mikä parasta, he tykkäävät myös minusta. Tykkään myös omasta äidistäni ihan valtavasti ja hänen ansiostaan osaan olla maailman paras äiti omille lapsilleni. <3





perjantai 8. toukokuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin? #5

Jee, viikonloppu. Ja äitienpäiväkin tulossa, ihanaa. <3 Erityisellä lämmöllä muistelen kahden vuoden takaista äitienpäivää, kun pääsimme vastasyntyneen Touko-vauvan kanssa kotiin. Silloin sain osastolta kimpun ruusuja ja kotona herkuttelin lasten leipomuksilla. 

No, asiaan. Tänään herkuteltiin aamupalalla kaurapuurolla, minä söin lisäksi puolukka-smoothieta. Sulo söi puuron päälle jogurttia, Touko puolikkaan ruisleivän.

Aamupäivän ulkoilu venähti ihan tolkuttomasti, serkut tulivat pihaamme leikkimään ja me äidit vaan pölistiin vaikka olisi pitänyt lähteä laittamaan pienimpiä nukkumaan. Meillä ei ollut edes mitään ruokaa valmiina, joten rupesin perunamuussin tekoon vasta ennen yhtä. Samaan syssyyn pojat säntäilivät ulkona, pappa lanasi meidän ohi menevää hiekkatietä, traktoria piti mennä pällistelemään. Sitten Liina halusi syödä ja Ainokin ehti tulla kotiin ennen kuin sain muussin valmiiksi (2kg perunoita) ja kuusi uunimakkaraa pöytään.

Kaikki söivät hyvällä ruokahalulla, Sulo vielä jogurttia (taas) jälkkäriksi. Minä join kupin kahvia. Iskäkin söi töistä tultuaan muussia ja makkaraa, vähän jäi varmaan vielä huomiseksi ainakin makkaraa, saas nähdä mitä keksitään lisäksi.

Alkuillasta lähdimme vielä käymään kaupassa, lapset söivät pikaisesti omenaa ja porkkanaa ennen lähtöä. Kaupasta ostimme jätskit ja äitienpäiväjuttuja mummuille. Iltapalaksi lapset söivät kaurapuuroa ja ruisleipää, iskäkin taisi jokusen leivän syödä.

Viikonlopusta on tulossa mielenkiintoinen: huomenna iltapäivällä menemme ala-asteen äitienpäivä/kevätjuhlaan, heti sen jälkeen yhden hurmaavan tyypin 2-vuotissyntymäpäiville. Sunnuntaista en osaa vielä sanoa mitään, herkuttelua ainakin on varmasti luvassa. :)

Oikein ihanaa äitienpäivä-viikonloppua, toivotaan kaikkialle aurinkoa ja lämpöä! <3 




torstai 7. toukokuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin? #4

Siis onko tänään jo torstai? Tai tähän aikaan illasta pitäisi ehkä kysyä, että oliko tänään torstai? Mihin tämä viikko taas meni?

Tänään torstaina aamu alkoi meillä muilla perinteisesti kaurapuurolla, Aino söi aamupalaksi ruisleivän ja maitoa. Minullekin maistui jo puuro, kovin olikin nälkä edellispäivän syömättömyyden jälkeen. Olo oli tänään parempi, tukos on auennut itsestään eikä kuume tunnu enää nousevan. 

Eino söi puuron jälkeen vielä omenan. Ulkoilun jälkeen saimme syödä vielä tiistaina tehtyä lasagnea. Jaksoin tehdä jopa salaatin (jääsalaatti, kurkku, tomaatti, paprika), Eino kävi napsimassa paprikoita välistä. Samalla pilkoin välipalaa varten omenoita, porkkanoita ja päärynän, sekoitin myös puolukka-smoothien: pakastimesta on nyt kaikki muut marjat loppu, joten ajattelin kokeilla, sopisivatko mango ja puolukat miten yhteen. Hyvää tuli, mango taittaa kivasti puolukan happamuutta, Sulokin söi (OMG). Sekaan laitoin lisäksi pari avokadoa ja lorauksen pellavansiemenöljyä. Vähän köyhäksi tuo pirtelö kylläkin jäi kun ei ollut muuta laittaa. Mutta laatu korvaa määrän, eikös vaan?

Kahvin kanssa söin suklaapatukan, lapset saivat samalla pari vaahtokarkkia.

Välipalaksi lapset vetivät valmiiksi pilkotut porkkanat, omenat ja päärynän. Muuta he eivät varmaan ennen iltapalaa syöneetkään. Itse lähdin alkuillasta vaatekutsuille Liinan kanssa, joten en ollut iltapalan aikaan kotona. Kaurapuuroa ja ruisleipää olivat kuulemma syöneet.

Minä herkuttelin kutsuilla, joten iltapalaa ei tarvinnut kotona syödä (kiitos emännälle, nam!). Kävin kotiin tullessa kaupassa (K-Supermarket) hakemassa muutaman tölkin maitoa (4,5 litraa), kolme pakettia uunimakkaraa, litran banaanijogurttia ja Toukolle vaippoja. Rahaa meni aikalailla tasan kaksikymppiä.

Nyt lähden kuuntelemaan Liinan tuhinaa sänkyyn, saas nähdä kuinka kauan saan odotella unta, minä onneton otin ja join kupillisen kahvia kutsuilla. En voinut vastustaa vaikka tiedän, että minun ei iltakuuden jälkeen pitäisi juoda mitään kofeiini-pitoista. 

Mukavaa viikonlopun odotusta! :)

Mitä tänään syötäisiin? #3

Minun piti kirjoittaa tätä jo eilen illalla, mutta olin yksinkertaisesti niin poikki, etten enää jaksanut. Toiseen rintaan tuli (taas) jonkinsortin tiehyttukos eli rinnassa on erittäin kosketusarka kohta. Koko päivän olo oli kuumeinen, mutta sain Buranalla ja Panadolilla pidettyä olon sellaisena, että kykenin hoitamaan pakolliset askareet. Nyt olo on jo parempi, viimeksikin ihan imetyksen alussa tukos hävisi itsekseen eikä lääkärissä tarvinnut käydä. Toivottavasti nytkin on yhtä hyvä tuuri.

No, minä en itse syönyt eilen juuri mitään. Aamulla pari lusikallista kaurapuuroa, iltapäivällä yhden ruisleivän, illalla maistui jo suklaa. Lapset söivät aamupalalla kaurapuuroa, joku taisi syödä omenan, toinen ruisleivän. 

Lyhyen ulkoilun jälkeen heitin pojille edellispäivänä valmistettua lasagnea pöytään, juomaksi maitoa. Onneksi ruokaa oli valmiina, en tiedä mitä olisin tehnyt jos olisi pitänyt ruveta vielä jotakin uutta vääntämään. Aino söi myös lasagnea eskarista tultuaan. Ruisleipääkin taisi joku syödä siinä samalla, kaikki ruoat seisoivat pöydässä tuntitolkulla kun en jaksanut siivota niitä pois. Ja banaanijogurttia. Lapset kaivoivat omatoimisesti (ou nou) itse jääkaapista kaikenlaista kun minä torkuin sohvalla Liina kainalossa.

Iskä oli syönyt työpalaverissa pizzaa, joten hänelle riitti kupillinen kahvia töiden jälkeen. Itsekin join kahvia, tuli vähän pirteämpi olo. Melkein koko ilta menikin sitten lasten omatoimisen jääkaappiseikkailun ja napostelun siivoamisessa. Saunan jälkeen lapset söivät kaurapuuroa ja ruisleipää. Söiköhän se iskä jotain iltapalaksi? Jossain vaiheessa hän puhui suklaapatukan syömisestä. Minä olin vain onnellinen, kun pääsin nukkumaan.

Rehellisesti sanottuna eilinen on kaikenkaikkiaan hieman hämärän peitossa. Noin kai se suurinpiirtein meni, kaikki saivat varmaan edes jotakin syödäkseen. Karkkia lapset söivät erityisen paljon, vähän höveli olin, pistetään kuumeen piikkiin tällä kertaa. ;)

tiistai 5. toukokuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin? #2

Myöhäinen ruoka-päivitys eiliseltä illalta ja tältä päivältä:

Menimme eilen illalla vielä koko porukalla ulos koulun pihalle, joten kaikki söivät pikaisesti jotain ennen lähtöä, lapset ruisleipää ja omenoita. 

Ulkoilureissun jälkeen koko porukka oli ihan puhki. Iltapalaksi lapset söivät kaurapuuroa ja kaakaota. Me söimme lasten mentyä aikaisin nukkumaan ruisleipää, minä lisäksi jogurttia, iskä pari vapulta jäänyttä munkkia. Ostin pari viikkoa sitten pellavansiemenöljyä, mikä on tietenkin kaikenkaikkiaan ihan hirrrvittävän terveellistä ja hyödyksi monella tavalla, mutta ensisijaisesti ostin öljyn, koska kuulin sen "parantavan" muistia. Ja vaikka öljy ei oikeasti minusta supermuistajaa tekisikään, ei siitä haittaakaan voi olla. Valmisteita on varmasti useampia, minä ostin tällaista.


Pullolla oli hintaa muistaakseni noin viisi euroa, ei minusta paha ollenkaan, aika monta ruokalusikallista tuosta saa. Raportoin tuloksista myöhemmin. Jos muistan.

Ja kaiken tämän jaarittelun jälkeen: sekoitin öljyä siis jogurttiin. Ruokalusikallisen. Olen lorauttanut öljyä myös meidän "pirtelöihin" eli smoothieihin, joita lapset vetävät onnesta soikeana tietämättä yhtään, mitä kaikkea syövät. Esimerkiksi avokadoa on äärimmäisen kätevä piilottaa soossin sekaan. 

Tänään aamupalaksi söimme kaikki kaurapuuroa ja banaania. Banaanit, mitkä ostin eilen, on siis syöty. Kauaa ei meillä sellainen vajaan kymmenen banaanin terttu vanhene. 

Puolilta päivin, parin tunnin haravoinnin jälkeen söimme kaikki eilistä lohikiusausta ja salaattia plus maitoa ja ruisleipää. Minä join kupin kahvia.

Iltapäivällä tein lasagnen (vajaa kilo jauhelihaa, litran maitosoossi, paljon juustoraastetta jne.). Iskä söi töistä tultuaan vielä jäljellä olevaa lohikiusausta ja santsilautasellisen lasagnea. Minä ja lapset söimme lasagnea myös (ennen Pikkukakkosta), Touko kaksi jäätävän kokoista annosta. Aina minä jaksan ihmetellä, että kuinka paljon ruokaa meidän lapsiin mahtuu.

Saunan jälkeen lapset söivät kaurapuuroa ja ruisleipää, iskä patonkia, minä omenan ja lapsilta jääneen ruisleivän puolikkaan.

Namnam. Jäiköhän nyt jotakin uupumaan? Purkkaa lapset jauhavat aina mielellään, jossakin vaiheessa tajusin, että Toukon suussa oleva purkka oli ainakin kolme tuntia vanha. Ei se varmastikaan enää edes maistunut millekään, kunhan jauhoi. Laitoin roskiin. 

Nyt nukkumaan, pitää jaksaa aamulla nousta keittämään näille suursyömäreille kaurapuuroa.

Meidän vauva

Tähän väliin hieman meidän pienimmän kuulumisia. Kävimme hänen kanssaan siis jo aikaa (ehkä noin pari viikkoa) sitten neuvolassa 1 kk:n punnituksessa ja samalla lääkärintarkastuksessa. 

Liinalle tulee ikää tällä viikolla ja seitsemän viikkoa (apua!). Hän on erittäin tyytyväinen vauva ja on kasvanut hienosti rintamaidolla. Yöllä hän herään syömään kerran tai kaksi ja sen jälkeen nukahtaa uudelleen viereeni. Meillä perhepeti on toiminut kaikkien lasten kanssa parhaiten ja vaikka välillä hirvittääkin nukkua niin liki niin pientä ihmistä, saavat kaikki nukuttua parhaiten näin. Yöllinen vaeltaminen isompien kohdalla ei ole kokonaan loppunut, lähes joka aamu jalkopäästä tai iskän vierestä löytyy joko Aino tai Sulo. Eino ja Touko nukkuvat yönsä omissa sängyissään. Isommat ovat hienosti muistaneet pikkusiskon nukkuvan vieressäni ja he etsivät yöllä itselleen paikan muualta kuin minun vierestäni - jopa niin huomaamattomasti, että minäkään en heidän liikkeisiinsä herää. Liinan jokaikiseen yskäisyyn ja käninään herään sensijaan aina. Pitkän aikaa hänellä on ollut enemmän tai vähemmän nuha, mutta nenän tukkoisuus on varsinaisesti häirinnyt unta vain parina yönä.

Päivällä Liinalla alkaa olla jo ihan kivasti jotakin rytmiä syönnin ja nukkumisen suhteen: nyt hän osaa syödä kerralla kunnolla eikä häntä tarvitse olla syöttämässä vähän väliä. Aamupäivällä hän nukkuu pitkät unet vaunussa ulkona, eräänä päivänä jopa neljä tuntia, tänäänkin kolme. Sain mukavasti sillä aikaa haravoitua isompien kanssa ja syötyä ihan rauhassa.

Illalla Liina viihdyttää meitä isompien mentyä nukkumaan naureskelemalla ja juttelemalla pienillä riemunkiljahduksilla. Hän nukahtaa yöunille vasta yhdentoista-kahdetoista aikaan, juuri silloin kun minäkin raskausaikana menin nukkumaan. Aamulla hän herää meidän kanssa samaan aikaan, noin kahdeksan maissa. Hereillä ollessaan hän kuuntelee ja seurailee silmät pyöreänä sisarustensa toilailuja ja saa osakseen edelleen todella paljon suukkoja ja silittelyä.   

Liina painoi pari viikkoa sitten 4 925 g ja oli 55,1 cm pitkä. Nyt hän painaa siis varmasti jo yli viisi kiloa! Lääkäri kehui Liinaa jänteäväksi, pääkin pysyi pitkän aikaa ylhäällä mahalla maatessaan. Liinalla on pakarassa aika kookas, ilmeisesti mansikka-luomen alku. Vielä ei ole ihan varmaa, onko jälki luomi vai syntymämerkki. Kätilö huomasi tytön käsivarressa ja pakarassa läiskät jo synnytyssairaalassa, mutta varmaksi kukaan ei sielläkään osannut sanoa, mitä ne ovat. Pienempi, käsivarressa ollut läiskä on hävinnyt lähes kokonaan, toinen on tummunut ja muuttunut enemmän mansikka-luomen näköiseksi. Nämä luomet ovat ilmeisesti (onneksi) sellaisia, mitkä häviävät ensimmäisten vuosien aikana.

Liina on hyvin tyypillinen "meidän" vauva: tyytyväinen, iloinen ja ponteva. Horoskoopiltaan hän on muuten kalat: nyt meidän perheessä risteilee seitsemän eri horoskooppimerkkiä: neitsyt, vaaka, jousimies, rapu, skorpioni, härkä ja kalat. Äärimmäisen mielenkiintoista minusta. Itse olen hyvin tyypillinen neitsyt, joten meillä on Liinan kanssa "hauska" tie edessä, kaloista sanotaan nimittäin näin:

"Naiivit kalat voivat oppia neitsyiltä suunnittelua ja organisointia sekä kykyä osallistua käytännön elämään."

Kalat ovat luonteeltaan unelmoijia, rakastavia, taiteellisia ja ailahtelevaisia seikkailijoita. Koska byrokratia ja säännölliset rutiinit eivät ole kaloja varten, voimme me, siis minä ja Liina olla joskus vielä nokat vastakkain. ;) Toisaalta minä voin oppia kaloilta "olemaan kotrolloimattomampi, luottamaan vaistooni ja lopettamaan joka asian analysoimisen". Heheh, voi että näitä. Väittää nyt, että minä olen joku kontrollifriikki?! ;D 

Vaikka eihän näitä nyt niin vakavasti pidä ottaa, eihän?

Ensimmäisessä kuvassa Liinan "eväät" eväsretki-leikissä. <3










maanantai 4. toukokuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin? #1

Nyt seuraa arkisimmistakin arkisin juttusarja: mitä me syödään. Tähän liittyy tietenkin olennaisesti se, mitä kaupasta kotiin kannetaan ja kuinka paljon rahaa ruokaan menee. Yritän parhaani mukaan kirjata tänne tältä viikolta ostokset, syömiset ja juomiset. Haemme sekä ruoat että päivittäistavarat yleensä samasta kaupasta, joten kustannukset saattavat sisältää myös esimerkiksi vaippoja ja pesuaineita.

Tänään söimme aamupalaksi kaurapuuroa, Aino sai lisäksi kaakaota.

Aamupäivän ulkoilun jälkeen lähdin käymään poikien ja Liinan kanssa kaupassa. En ole "kauppa-uskollinen" tyyppi, vaan valitsen ruokakaupan fiiliksen ja olosuhteiden mukaan: K-Supermarkettiin on mentävä, jos ostoskärryn poletti on unohtunut kotiin tai sopivan kokoista kolikkoa ei ole lompakossa; S-Markettiin menen hyvien tarjousten (esimerkiksi irtokarkit ;)) perässä. Eniten kuitenkin käymme varmaan Lidlissä, varsinkin kun kyseessä on ihan peruselintarvikkeiden osto ja lapset ovat mukana. Jos olen suunnitellut leipovani tai tekeväni jotain erikoisempaa, on mentävä jompaankumpaan isommista marketeista, koska niissä valikoima on paljon laajempi. Ennen kiersin Lidlit kaukaa, koska tykkään ostaa kotimaisia tuotteita, mutta sitten huomasin, että sieltähän saa lähestulkoon kaiken tarvittavan kotimaisena.

Pyrimme käymään kerran viikossa kaupassa. Tämä toimiikin erittäin hyvin, on vain nähtävä vähän enemmän vaivaa kun viikon ruoat on suunniteltava etukäteen. Ilman täydennyskäyntejä emme kuitenkaan enää selviä, sillä yleensä aina jossain vaiheessa loppuu maito, leipä, juusto tai kaurahiutaleet. 

Tänään kävin Lidlissä. Ajattelin ostavani vain vähän jotakin, kävisimme sitten paremmalla ajalla isommilla ostoksilla. Tämä ei tietenkään onnistunut kuin osittain, en osaa ostaa vähäsen (yhtään mitään). Toukolle sopivat vaipat jäi ostamatta: en ole viikkokausiin saanut ostettua Lidlistä Muumi-vaippoja, koska niitä ei ole siellä ollut. Vaipat täytyy siis ostaa toisesta kaupasta ehkä huomenna tai ylihuomenna, heti kun jotain muuta asiaa keskustaan tulee. Jos ei muuten niin iskä saa käydä hakemassa, kun hän kuitenkin keskustan ohi työmatkalla ajaa. 

Kaupasta ostin lohta, kurkkua, pari mangoa, tertun banaania, tomaattia, paprikaa,  2kg omenoita, kilon porkkanoita, pussillisen avokadoja, 3 kg uuniperunoita, pari pussillista jääsalaattia, paketin mars-jäätelöitä, 1,5 kg peruna-sipuli-sekoitusta, 7 litraa maitoa, kuohukermaa, juustoraastetta, meetvurstia, lasagne-levyjä, 2 kg kaurahiutaleita, paseerattua tomaattia, 4 pilttiä (mm. isommille evääksi kerhoon), neljä pussia Reissumies-ruisleipää, paketin (700g) jauhelihaa.

Nämä ostokset maksoivat 54,85 €.



Eilen kävin illalla Naisvoimistelijoiden kevätnäytöksestä (Aino esiintyi ryhmänsä mukana) tullessamme pikaisesti kaupassa. Ostin mm. juustoa (kilon köntti), fetasalaattitarpeet, patonkia, Oivariinia, lapsille pillimehut ja liivinsuojia, rahaa meni vajaa 30 euroa. Jääkaapissa/kaapeissa oli tänään valmiina mm. 1,5 litraa maitoa, 2 kg perunoita, kenno kananmunia, punajuuria, pari maissia, mummun tekemää mehua, pari omenaa, päärynä, pussi Vaasan ruispaloja, patonkia ja n. kilo kaurahiutaleita.

Näillä siis lähdetään uuteen viikkoon. Kun tulimme kaupasta kotiin, otimme Ainon eskarista kyytiin, kotona olimme hieman yhden jälkeen. Kun aamupäivä on venähtänyt reippaasti yli puolenpäivän, on aika luksusta, että jotakin ruokaa on valmiina. Söimme kaikki eilistä nakkikastiketta ja perunoita. Lapset söivät ruoan kanssa ruisleipää ja joivat maitoa, minä fetasalaattia ja maitoa. Touko ja Sulo söivät lisäksi omat pilttinsä, Eino omenan. Jälkkäriksi söimme jätskit. 

Ruoan jälkeen tein lohikiusauksen uuniin (1,5 kg peruna-sipuli-sekoitusta, vajaa kilo lohta, kermaa). Iskä syö sitten töistä tultuaan sitä, lapset todennäköisesti samalla välipalaa. Tällä viikolla ruoka-ajat ovat vähän kummalliset: normaalisti iskä on kahteen saakka töissä, mutta ainakin parin kolmen päivän ajan hänen on oltava töissä neljään.

Tähän päätän tämän päivän ruoka-raportin, mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Nainen rengaskaupassa

Vähän nyt yleistän. Otsikko voisi olla ihan yhtä hyvin "Minä rengaskaupassa". Mutta se ei ole, koska otsikon on tarkoitus herättää sellaista hörähtelevää hilpeyttä ja tietynlaisia mielikuvia jo ennen kuin tätää tekstiä alkaa lukeakaan. Ihan rehellisesti, kuinka moni teistä, arvon leidit, on koskaan käynyt ostamassa autoon renkaita?

Minä yritin. En mene enää ikinä. 

Parisen viikkoa sitten ajelin kolmen pienimmän lapsen kanssa naapuri-paikkakunnalta kotiin päin. Olin ihan muilla asioilla, mutta mieleeni pälkähti yhtäkkiä, että olisiko järkevää käydä samalla katsomassa autoon kesärenkaita. Muistin sanomalehdessä olleen mainoksen ja meinasin, että voisin käydä kysäisemässä tarjouksen meidän auton renkaista. Kun nyt kuitenkin sen hyvää tarjousta mainostaneen liikkeen ohi ajelisin. 

Soitin miehelle, että menenkö katsomaan. Juu, hyvä ajatus. Noh, ajoin autolla pihaan ja löysin jopa parkkipaikan ihan liikkeen oven vierestä. Uskokaa pois, sekin oli jo saavutus, sillä alue oli täynnä sellaista suurta peltihallia, isoja ovia, isoja ja pieniä autoja, isoja kasoja renkaita ja sellainen polttoaineen ja öljyn sekainen käry. Siis erittäin outo kokonaisuus rengasliikettä ja autokorjaamoa. En erottanut mihin edellinen korjaamo loppuu ja mistä seuraava alkaa. Tai että missä hitossa niitä renkaita oikein myydään. Vähän liioiteltuna.

Päätin ottaa lapset mukaan, kurja heidän olisi autossa odotella. Jo liikkeen sisään astuessa hämmennyin hieman: "kauppa" oli täynnä urheiluvälineitä. Jääkiekkomailoja, jalkapalloja, maaleja, varusteita. Hyvää kamaa, ei siinä mitään. Odottelin hetken, ajattelin, että joku tulee kyselemään tarvitsenko apua. Kun pojat rupesivat pelaamaan jalkapalloa malliksi kasatulla maalilla ja puolityhjällä pallolla, oli minun pakko lähteä etsimään henkilökuntaa. Astuin avoimesta ovesta ilmeisesti korjaamon puolelle, koska eteisessä istui muutama ihminen, selkeästi odottaen. Kaikki miehiä. Klup. Voi paska. Mitä minä täällä teen? 

Sain osakseni hieman, ööööö, hämmentyneitä katseita. Kuvittelen vain, eihän se nyt hirveän harvinaista enää tämän päivän tasa-arvoisessa yhteiskunnassa voi olla, pöllämystynyt nainen kolmen alle neljävuotiaan kanssa autokorjaamon eteisessä. 

Juuri kun ajattelin juoksevani karkuun, ilmeisesti henkilökuntaan kuuluva mies-henkilö (niin päättelin, koska: pitkä tukka, möhömaha, mustat kädet, kauhea kiire, säälivä katse) huikkaa mennessään, että "mitäs sulle?".

"Hmmmm, kesärenkaita." mumisin, kunnes huomasin hokevani mielessäni yhtä asiaa: ÄLÄ KYSY MINKÄ KOKOISIA, ÄLÄ KYSY MINKÄ KOKOISIA. 

"No, minkä kokoisia?". 

Voi paska. Tai Homeria lainatakseni. D'OH!


Hmmm. Lisää hämmennystä, hermostunutta naurua ja vastaus, mistä en itsekään muista oikein mitään. Jotakin höpisin "tuosta pihassa olevasta Nissanista" ja siitä, että tämä ei nyt varsinaisesti ole minun alaani. Myyjäkin taisi huomata sen, sillä sain melko kattavan selityksen jostakin renkaiden kokoon liittyvästä jutusta, mistä en nyt enää muista yhtään mitään. Enkä siksi etten oikeasti ymmärtänyt siitä mitään. Muistan vain sanoneeni "joo" ja riensin ovesta ulos, räpläten puhelinta, tarkoitukseni oli soittaa miehelle ja kysyä tarkennusta renkaiden kokoon. En saanut miestäni kiinni. Katsoin parhaakseni paeta paikalta, lapset äkkiä autoon ja niin pois päin.

Ukkeli tuli perässäni ja lupasi käydä katsomassa sen kokoisille renkaille, mitkä nyt auton alla oli, hinnan. Samalla kun lastasin ipanoita autoon (jotka olivat vähintäänkin yhtä hämmentyneitä tilanteesta kuin minä itse), kuulin taas selostuksen kolmesta eri rengasmerkistä ja niiden hinnoista.

Muistan vain luvanneeni ottaa yhteyttä myöhemmin. 

Ja paskat. Siinä kohtaa kun kurvasin pois liikkeen pihasta päätin, etten enää ikinä palaa sinne takaisin. Millään muotoa. 

Kyllä hävetti. Mikä ihmeen päähänpisto se nyt oli, mennä hoitamaan asiaa mistä en ymmärrä hölkäsen pöläystä? Kauppareissua seurasi pari äkäistä puhelua miehelleni, jolle marmatin jotakin asioiden viimetinkaan jättämisestä ja siitä, miksi ihmeessä minun pitää hoitaa tällaisetkin asiat. Oikeasti ei täydy. Kukaan ei pyytänyt minua menemään siihen liikkeeseen, omapa oli ideani. Mutta kun nolotti. Ja otti päähän. Minä en yleensä joudu tällaisiin tilanteisiin, minä en yleensä hämmenny niin paljon, että ajatukset menevät ihan mutkalle. Vaikka eihän mitään vakavaa ollut oikeastaan edes tapahtunut.

Jätän tästedes kaikki autoon liittyvät asiat edelleen miehelleni, joka on ne tähänkin asti osannut hoitaa ilman minun apuani.

"Nainen rengaskaupassa" voisi olla verrattavissa esimerkiksi siihen, jos mies menisi hakemaan vaimolleen apteekista apua hiivatulehdukseen, ilman alustavia tietoja. "Niin että onkohan minkälaista kutinaa?". Hehheh.

Täytynee vielä sanoa, että tuo rengaskauppias oli vallan mukava ja asiantunteva mies. Asiakas vaan ei osannut suhtautua siinä kohtaa oikein juuri mihinkään.

Muistin sentään sanoa kiitos. Huh. 

lauantai 2. toukokuuta 2015

Raitoja, tähtiä ja hillittyjä värejä - NOSHin naisten kesä 2015

Pääsin tiistaina tutustumaan kauan odotettuun Noshin naisten kesämallistoon. Vaikka selailin kuvia vaatteista jo edellisellä viikolla malliston julkistamisen jälkeen, on vaatteiden näkeminen livenä ihan eri juttu. Omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseni nousi ehdottomasti keltaiset leggingsit, joita nyt kuumeisesti odotan saapuvaksi. 

Samalla tavalla kuin viime mallistossa, on tässäkin mielestäni jokaiselle jotakin. Vaikka itseäni ei esimerkiksi sininen väri pue yhtään, tiedän monta tyyppiä, joille ihanan malliset, sinisävyiset paidat sopivat kuin nakutettu. Ja mikä parasta, minusta mallistossa on sopivasti sekä hillittyjä sävyjä että piristävää keltaista, sinistä ja punaista. Näistä saisi monta aivan ihanaa kokonaisuutta!

Kiitos rohkeille mannekiineille, jotka antoivat luvan ottaa muutaman kivan sovituskuvan. <3 Ja suurensuuri kiitos emännälle ja ihanalle edustaja-ystävälleni Marjolle!







Tämä harmaa tähtipaita meni minulta kutsuilla jotenkin ihan ohi, mutta nyt kun jälkeenpäin selailin näitä kuvia niin tajusin haluavani tämän viileitä kesäiltoja varten. ;)




Ihania yksityiskohtia!






Yllä olevan hameen huomasin samoin vasta, kun kävin näitä kuvia läpi. Vaikka en ole koskaan ollut varsinaisesti hameiden käyttäjä, tuo voisi olla sellainen, missä minäkin viihtyisin.











Koska edustajien olisi hankala pitää mukanaan jokaista kokoa ja jokaista väriä kaikista vaatteista, omaa sävyä voi etsiä kätevästi kangastilkuista. Itse en päässyt kokeilemaan juuri niitä leggingsejä mitkä tilasin, mutta sain kokeilla täysin vastaavia, lyhyempiä versioita housuista ja niiden avulla oikea kokokin varmistui. Tiesin, että niiden kangas olisi pehmeää, mutta enpä olisi oikeasti uskonut kuinka mukavat ja pehmeät housut olisivat jalassa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.  




Yksi vip-bonustuotteista, pinkki tähtihuivi on sen verran omaan mieleen, että kutsujen järjestäminen saattaa hyvinkin olla edessä. ;) Huivi olisi kiva yhdistää sen kesäiltojen, harmaan tähti-paidan kanssa.


Alla oleva Wings-huppari olisi myös tällaiselle leggingsi-hörhölle ihan omiaan (kuvat on lainattu Noshin sivuilta). 


Eikun haaveilemaan! Nyt otan urakakseni vaatehuoneen järjestelyn, että saan enemmän näitä unelma-vaatteita sinne mahtumaan. ;) Mukavaa lauantai-iltaa!