tiistai 26. toukokuuta 2015

2-vuotias kesämies

Nyt se tapahtui. Toukolta lähti tukka. Ensimmäistä kertaa koko tähänastisen elämänsä aikana Touko istahti kiltisti äiskän kotiparturi-tuoliin ja katseli, kun pitkät vauvahaituvat tipahtivat lattialle. Nyyh.

Tosin tämä taisi olla paaaaljon isompi juttu minulle kuin pojalle itselleen. Mutta kun ne platinan vaaleat hiukset olivat niin ihanat, hulmusivat tuulessa ja niin pois päin! 

Kunnes sitten kyllästyin alati räkäisiin ja ruokatahraisiin kutreihin ja päätin, että kesätukka on jees.

Minua ei koskaan haitannut, että Toukoa luultiin usein tytöksi. Tai se, että jotkut tutut ja sukulaiset vihjailivat "ruuhkatukan" kesyttämisestä. Päinvastoin.

Joitakin pidempiä hajakarvoja taitaa olla vielä siellä täällä, mutta hyvin Touko jaksoi istua koko leikkuun ajan paikallaan.


Ihan kaikkea en raaskinut vetää pois, niskaan jätettiin pieni hiippa. Tällainen oli aikanaan ainakin nuorimmalla veljelläni, olikohan tämä joku yleinen muoti-ilmiö vai pelkästään meidän perheen juttu?



No, joka tapauksessa, Touko täytti siis pari viikkoa sitten kaksi vuotta. Jo! Hiustenleikkuun myötä Toukosta kasvoi kerralla oikein iso poika. Mihin minun pieni vauvani oikein katosi? Varmaan samaan paikkaan kun kolme aiempaakin. Varsinaiset synttärikekkerit järjestetään vajaan parin viikon päästä samaan aikaan Einon synttäreiden kanssa.

Touko on kasvanut vuodessa ketteräksi ja vauhdikkaaksi lapseksi, jolta ei omaa tahtoa ja taitoa puutu. Tahtoessaan hänelle kasvaa häränsarvet päähän eikä luovuttaminen kuulu pojan sanavarastoon. "EIPÄ!" on tämän päivän sana. Sisarustensa kanssa hän pärjää hyvin nimenomaan sitkeytensä ansiosta, ja saa hän monesti myös kunnon tappelut aikaan - kaikkein pahin puolustus/hyökkäys on ehdottomasti pureminen, mitä isommat tottuneesti jo osaavat varoa. Onneksi tätä tapahtuu nykyään harvemmin, huh. Touko on ulkoilma-ihminen, hän nauttii suunnattomasti kivien heittelystä puroon, keinumisesta, kiipeilystä ja lintujen ja muiden eläinten bongailusta. Touko on hyvin sosiaalinen ja reipas ja hän tulee erinomaisen hyvin toimeen muiden lasten kanssa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tämän tyypin kanssa riittää eikä mustelmilta ja haavoilta ole säästytty. Mitään isompaa ei onneksi ole tapahtunut, Touko on sairastanutkin todella vähän.

Vaikka Touko on selkeästi hyvin "fyysinen" tyyppi, jaksaa hän silti keskittyä käsittämättömän hyvin tarkkuutta vaativiin juttuihin: legoilla rakentaminen, piirtäminen ja jopa hama-helmillä askartelu eivät tuota suuria vaikeuksia eikä hän hermostu epäonnistuessaan juuri koskaan. Touko rakastaa kirjoja ja varsinkin kuvien pieniä yksityiskohtia.

Toukon sanavarasto kasvaa huimaa vauhtia koko ajan. Puhetta ja höpötystä hän kuulee lähes jatkuvasti, välillä vähän hirvittää, että jääkö pienin auttamatta jalkoihin kun isommat esittävät asioitaan niin suureen ääneen. Ihan hyvin hän on tähän asti selvinnyt ja oppinut myös isommiltaan paljon. Näistä mainitsemisen arvoisia ovat ainakin kakkapylly ja pieru. Tähänastisen vakiovastauksen "ö-ii":n on jo korvannut moni ihan selkeä suomenkielinen sana.

Touko rakastaa Ti-Ti Nallea, Muumeja ja Hevisaurusta. Hänen lemppariruokiansa ovat ehdottomasti lasagne, makaronilaatikko, nakki ja makkara. Touko on myös hyvin intohimoinen kiivien, raejuuston ja jogurttien syöjä. Hän on ennakkoluuloton maistelija, tosin jos jokin ei satu olemaan hänen mieleen, sen kyllä huomaa. Touko on hyvin perso kaikelle makealle sekä limsalle.      

Kaikkein suurin virhe, minkä Toukon kanssa voi tehdä, on sanoa hänelle "ei": siitä hän vasta innostuu ja toteuttaa tahtoaan kahta kauheammin. Hämäys ja huomion kiinnittäminen toisaalle toimivat paljon paremmin, vaikka kyllä hänelle ei-sanaakin ihan joka ikinen päivä toistellaan.

Siinä missä Touko on hyvin itsenäinen touhuaja, kaipaa hän toisinaan paljon syliä ja halailua. Touko on erinomaisen hyvä nukkuja, yöllä hän nukkuu heräämättä noin 11 tuntia ja päivällä vielä parin-kolmen tunnin unet. Parhaiten hän nukkuu omassa sängyssä. 

2-vuotisneuvolassa Touko oli hyvin yhteistyökykyinen, vähän ujo tosin. Palloa hän heitti ja potki terveydenhoitajan kanssa innokkasti, puntarille ja pituuden mittaukseen hän asettui hieman mulkoillen (kaikki te, jotka olette nähneet pojan ilmeilevän, osaatte kuvitella minkä näköinen hän oli). Touko painaa 12910 g ja on 87,5 cm pitkä. Touko on edelleen meidän pojista pienin vaikka hyvän kokoinen onkin.

Toukossa on ehkä hieman sellaista draama-kuninkaan vikaa: joskus ihan vain huomiota saadakseen hän pitkittää itkuaan tai on kovasti itkevinään. Syliä hän siinä kohtaa kaipaa ja toki sitä aina saakin, eihän sitä mutruhuulta kestä katsella kukaan. <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti